Taru ja Niko
Olemme Hiltusen perhe ja asustelemme maaseudulla Kuopion pohjoispuolella Ranta-Toivalassa. Perheeseemme kuuluu Taru, Niko, tyttäremme Silja sekä neljä hurmaavaa humua, flattityttö Tosca, labbispojat Fauni ja TinTin ja labbistyttö Hermi.
Koirat ovat aina olleet lähellä sydäntämme, ne ovat meille elämäntapa!
Taru Hiltunen os. Virranta
Lapsuuden kodissani on aina ollut koiria. Isäni ja ukkini kävivät ahkerasti metsällä ja minä olin mukana jo pienenä likkana jänisjahdissa. Joten sieltähän se kipinä koiriin ja metsästykseen sai alkunsa!
Jo nuorena päätin, että jossain vaiheessa hankin oman koiran. Opiskelujen jälkeen se tulikin mahdolliseksi ja päätöstä rodusta kypsyttelin mielessäni pitkän aikaa. Halusin koiran, jonka kanssa voi käydä metsällä, mutta harrastaa myös muita lajeja ja käydä mahdollisesti näyttelyissä. Pitkään vahvana vaihtoehtona oli myös joku settereistä, mutta lopulta päätös noutajasta alkoi vahvistua ja valinta oli nimenomaan sileäkarvainen noutaja. Halusinhan koiran, jolla on ulkonäköä, mutta myös käyttöominaisuuksia.
Valintaa en ole katunut päivääkään!
Vuonna 1995 hankin siis ensimmäisen oman koiran, sileäkarvaisen noutajan Essin. Essin kanssa mentiinkin mukaan Savon Nuuskujen peruskoulutuskurssille ja sen jälkeen taipparikurssille. Silloinen koulutusten vetäjä Penttisen Timo seuraili meidän touhuja ja pyysi minua mukaan toimintaan, kouluttajaksi. Innostuin asiasta valtavasti ja uskaltauduin mukaan, sillä olihan minulla jo reilun parinkymmenen vuoden "koirakokemus".
Tästäpä alkoikin minun "urani" noutajakoirapiireissä.
Olen vuosien aikana vetänyt useita peruskoulutuskursseja, taipparikursseja ja jonkun ajan myös tokoryhmää. Tällä hetkellä kannan päävastuun Kuopion alueen kaksi kertaa vuodessa olevasta peruskoulutuskurssista.
Vuodesta 1997 olen ollut Savon Nuuskujen johtokunnassa ja yhdistyksen sihteerinä.
Tällä hetkellä harrastan TinTinin kanssa NOMEa/WT:tä ja talviaikaan myös hieman tokoilua.
Tämän upean koiraharrastuksen parista olen saanut hienoja ystäviä ja löytänyt puolisonkin, joten eipä ollut hullumpi rotuvalinta!
Niko Hiltunen
Aloitin noutajaharrastuksen parissa vuonna 1992, jolloin hankin ensimmäisen koirani, labradorinnoutaja Pikin.
Olen aina pitänyt koirista. Enollani oli aina metsästyskoiria, joihin sain tutustua jo nuorena. Pääsin enoni mukaan metsälle ja seuraamaan seisojien työskentelyä. Enoni metsästi koirillaan hyvin erilaista riistaa: kanalintuja, sorsia, jäniksiä, joten pääsin seuraamaan monenlaista metsästystä "aitiopaikalta".
Omaa koirarotua valitessani mietin pitkään kultaista noutajaa, sileäkarvaista noutajaa, mutta päädyin kuitenkin labradoriin. Valinta osui kyllä nappiin!
Itse asiassa Pikin tulo minulle oli hieman sattuman kauppaa. Olin kuullut, että melko lähellä kotiani oli syntynyt labradoripentue. Menin käymään Leskisen Arin luona ja kerroin, että haluaisin mustan uroksen. Niitä oli pentueessa vain yksi, mutta sekin oli varattu. Minun onneksi "varausaika" meni umpeen ja Ari soitti minulle kysyen haluanko tuon mustan pennun. Ratkaisu piti tehdä nopeasti ja minä en pitkään miettinyt!
Parin viikon päästä meille saapuikin pieni musta labbispoika Piki.
Näin ollen tulin hankkineeksi ensimmäisen Paukku-Noudon koirani.
Olin itse aika "vihreä" tuossa vaiheessa noutajan koulutuksen suhteen, tietoa ei kovin paljon ollut, intoa sitäkin enemmän! Piki oli kuitenkin helppo koulutettava ja yhdessä kävimme saamassa oppia Savon Nuuskujen koulutuksissa, jota veti Myllerin Anita.
Virheitä tuli Pikin kanssa tehtyä ja niistä olen yrittänyt ottaa oppia, jotta seuraavien koirien kanssa tie olisi helpompi. Tosin tuona aikana koe/harrastusmuodot olivat aivan toista luokkaa kuin nykyään.
Saavutin Pikin kanssa FIN KVA –arvon ja sijoituttiin muutaman kerran SM-NOMEssa.
Metsällä kävin Pikin kanssa todella paljon, alkaen loppukesän kyyhkyjahdista ja päättyen kevään varisjahteihin.
Seuraavaa koiraa hankkiessani ei ollut epäselvää, mistä sen hankin. Seuraava Paukku-Noudon koira tulikin minulle vuonna 2001.
Tällä hetkellä metsästän Faunin kanssa ahkerasti ja treenailen uusinta Belgian tulokastamme Hermiä.
Koirat vievät suurimman osan ajastamme, mutta kesäisin aikaa löytyy myös moottoripyöräharrastukselle. Tällä hetkellä tallissa on Honda CBR 1100 XX Blackbird.