Uutisia

Joulun tunnelmia

Meillä ei vielä tänä vuonna käynyt joulupukki. Pukki ja tontut olivat jättäneet lahjat aattona kuusen alle sillä aikaa, kun Silja oli päiväunilla... Hyvin Silja malttoi ja antoi lahjojen olla siihen asti, kun joulusaunan ja ruokailun jälkeen aloitimme lahjojen avaamisen. Kilttinä oli Silja ollut, sen verran paljon lahjoja oli tullut. Hauskoja leluja ja kivoja vaatteita tuli runsaasti, kiitos vain tontuille :)))!

Myös humuille oli omat paketit kuusen alla ja "nuoriso-osaltolta" ei vienyt kauan avata paketteja ja syödä niiden sisältö. Tosca vanhuksella ei ollut kiirettä paketin kanssa, mutta hyvin maistui sillekin paketin sisältö. Sen verran vanhinta ja nuorinta lahjojen avaaminen ja tutkailu uuvuttivat, että Siljan piti välillä huilata Toscan kanssa ;))).

Siljan puhe kehittyy koko ajan huimaa vauhtia, joka päivä tulee uusia sanoja. Koirien nimet ovat vielä hieman vaikeita, mutta Toscaa osataan jo kutsua nimellä "Okka" ja Pipukkaria kutsutaan nimellä "Pupi". Pupi tulee varmaan siitä, koska Taru ja Niko kutsuvat Pipukkaria välillä lyhyemmällä lempinimellä Pipu. Siljalla ovat vain tavut kääntyneet nurinpäin, kuulostaa tuo nimi kyllä aika hassulta. Mutta hyvin tuntuu Pipukkari jo uudenkin lempinimen oppineen ;))) Siljalle Tosca ja Pipukkari ovat tärkeimmät koirat, ehkäpä juuri siksi niiden nimetkin on opittu ensimmäiseksi. Tosca on Siljan paras halikaveri ja Pipukkari paras syöntikaveri :)))

Kiitokset Pipukkarin kuvasta jälleen Kippersille! Olipa mukava tutustua kennel Drömvargen'sin uusimpaan tulokkaaseen, Blixeniin. Ihastuttava pikku flatti!

Joulutervehdys

Haluamme toivottaa kaikille ystävillemme oikein Iloista Joulunaikaa ja Onnea Uudelle Vuodelle 2009! We wish you all Merry Christmas and Happy New Year 2009! Silja, Taru, Niko & humut Hermi, Tosca, TinTin ja Fauni

Ensi vuonna jatketaan jälleen koiratouhuja uudella innolla ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan... Niko aloittelee Hermin kanssa kisatouhuja ja jatkaa vielä papattihäntä Faunin kanssa varmaankin muutaman kisan ensi kesänä. Taru ja TinTin starttaavat ensi kertaa NOME-B:ssä VOI-luokassa, WT:ssähän voittajaluokkakin tuli jo ihan hyvällä menestyksellä testailtua. Mielenkiintoinen vuosi jälleen varmasti tulossa!

Loma Karibialla

Näin se vain on kaksiviikkoinen loma Karibialla takana ja paluu arkeen ja Suomen talveen on tosi asia. Hieman tuntui kieltämättä kylmältä astua Helsinki-Vantalla ulos, olihan reilussa parissa viikossa ehtinyt hyvin tottua reilun + 30 asteen lämpötiloihin ;)))

Vietettiin tosiaan koko perheen voimin upea loma Dominikaanisessa Tasavallassa, Puerto Platassa. Taru ja Niko olivat samaisessa paikassa kolmisen vuotta sitten ja päätimme lähteä uudelleen samaan paikkaan, koska Silja on vielä sen verran pieni, että piti ajatella hänen pärjäämistään. Tunsimme siis paikan entuudestaan ja tiesimme, että siellä pärjää pienenkin lapsen kanssa hyvin. Silja viihtyikin tosi hyvin ja olisi halunnut jatkuvasti olla joko altaalla tai meressä.

Ruoka oli edelleenkin paikassa tosi hyvää ja sitähän tuli syötyä... Taisipa olla päivässä pari tuntia, ettei mikään ravintola ollut auki, joten ei ainakaan päässyt nälkä yllättämään. Upeita hedelmiä ja niistä vastatehtyjä mehuja tulikin nautittua oikein urakalla.

Eipä ilman pieniä vastoinkäymisiäkään matkasta selvitty, sillä suomalaisten keskuudessa riehui tosi kova flunssa-epidemia, joka ensin tarttui Nikoon ja sen jälkeen vuorossa oli Silja. Silja kuumeili neljän päivän ajan ja sen jälkeen kunto oli siinämäärin heikko, että päätimme viedä Siljan hotellin vieressä olevalle lääkäriasemalle. Sieltä lääkäri lähetti meidät sairaalaan ja siellä Siljan tutki lastenlääkäri. Röntgenkuvien, verikokeiden ja tarkan tutkimuksen jälkeen saatiin lääkkeet ja päästiin onneksi takaisin hotelliin. Hieman jo pelkäsimme, että ottavat Siljan tiputukseen, sen verran kuivakka tyttö alkoi olla. Pääsimme siis onneksi hotellille parantelemaan. Näin tuli siis tutuksi Dominikaaninen sairaalakin. Ihan todella hyvää hoitoa siellä kyllä saimme, ei mitään valittamista ja paikka oli tosi siisti ja hoitajat ja lääkärit erittäin asiantuntevia. Lääkäri halusi meidät sitten vielä parin päivän päästä kontrolliin, joten saman viikon perjantaina ajelimme jälleen taksilla keskustassa olevaan sairaalaan ja kävimme tarkastuksella. Silloin Siljan kuntokin oli jo hyvä, eikä jatkohoitoa siis tarvittu, onneksi!

Upeita paikkoja tuli jälleen nähtyä, sillä Taru ja Niko suuntasivat yhtenä päivänä paratiisisaaren retkelle. Silja jäi mummon ja ukin hoitoon päiväksi ja näin ollen saimme nauttia kahdestaa upeasta päivästä. Paikka oli todella upea, keskellä merta pieni valkohiekkainen saari, jossa ei mitään kasvustoa. Ympärillä kirkas meri, jossa oli mahtavaa sukellella ja nähdä värikkäita kalaparvia. Paikka oli kyllä nimensä veroinen! Matkalla nähtiin myös mangrove-metsikköä, seilattiin upealla jahdilla, josta päästiin hyppimään mereen ja nautittiin shamppanjaa ja ostereita... :))) Upea päivä!

Ihana loma jälleen takana, oli kiva reissu, mutta kiva se on aina tulla myös kotiin, humuja olikin jo hieman ikävä ;))). Poikien hyvästä hoidosta pitää kiittää Nikon vanhempia Eveä ja Heikkiä, Hermin hoidosta Tiinaa ja Ristoa ja Toscan hoidosta Annea! Ilman teitä reissu ei olisi ollut mahdollinen, suuret kiitokset teille!!!

ICC ja treeniä

Marraskuun alku puolella suuntasimme kohti Etelä-Suomea katsomaan noutajien Euroopan mestaruuskisaa 2008, jonka järjestelyistä vastasi siis tänä vuonna Suomi. Mielenkiintomme kisaa kohtaan herätti tietenkin Suomea edustaneet upeat koirakot, mutta toki halusimme nähdä myös TinTin kasvattajan Stefaan Bollenin kisaamassa Efineganin kanssa. Finn on TinTinin veli ja olimme kuulleet Stefiltä paljon koirasta, joten piti tietenkin lähteä paikan päälle katsomaan, kun mahdollisuus tuli. Nikohan oli nähnyt Finin treeneissä kesällä Hermin hakureissulla, mutta kisatilanne on aina eri sekä koiralle että ohjaajalle. Lisäksi Belgiasta tulivat kisaamaan Filip Bollen Emman (Deep Lake Emma) ja Fons Exelmans Rocket Star Desyssen kanssa. Eli myös Hermin sukua oli edustettuna ko. kisassa :)

Kisa käytiin fasaanijahtina ja koirakot oli jaettu kolmeen eri ryhmään. Jokaisen koiran piti saada ryhmästään aina kaksi noutoa ja sen jälkeen koirakko vaihtoi ryhmää. Osalle tuli helppoja noutoja, osa joutui tekemään kovastikin töitä haavakon perässä. Oli erittäin mukava seurata näitä hienoja noutajia työssä ja ennen kaikkea seurata näitä huippuohjaajia. Päivän mittaan koirakoita tippui kisasta mikä mistäkin syystä ja päivän kääntyessä jo iltapäivän puolelle alkoi viimeinen ajo, johon pääsi mukaan neljä koiraa. Vielä viimeisessä tehtävässäkin tuli hieman yllätyksiä ja jännityksellä jäätiin odottamaan tuloksia, sillä ne julkistettiin vasta illalla. Oltiin jo kotimatkalla, melkeinpä kotona asti, kun saatiin viesti, että lauantain kisan oli voittanut upeasti Tuisku ja Esa ja kolmossijan hienosti Potsi ja Janne! Iloittiin myös kovasti Stefin ja Finin neljännestä sijasta ja Very Goodista! Sunnuntain finaaliin pääsivät myös Filip ja Emma, joten jännityksellä jäätiin odottamaan sunnuntain finaalia.

Sunnuntaipäivä kääntyi jälleen iltapäivän puolelle, kun kuultiin tulokset. Voiton oli vienyt jälleen upeasti Tuisku ja Esa ja Potsi ja Janne jälleen kolmossijalle, onnea heille! Stef ja Finn saivat myös Excellentin, joten ei huonompi viikonloppu heiltäkään. Luulemme, että Finnistä vielä kuullaan, sen verran kivalta tuon parin työskentely näytti.

Kaikenkaikkiaan kiva reissu, oli kiva tavata jälleen Stef ja Filip ja vaihtaa kuulumisia! Kiitos erittäin mukavasta matkaseurasta Tuija, Anne ja Petri! Kiitokset koekuvista Saarisen Maaritille kennel Middle River's !

Viime viikonloppuna pidettiin vähän treenipäivää "koekoirille". Oltiin aivan uudella pellolla, paikka ei siis ollut tuttu omillekkaan koirille. Ensiksi treenattiin nuorempia koiria, jotka tekivätkin töitä uskomattoman hienosti! Tehtiin muisteja useampaan paikkaan, markkeerauksia, häiriöitä ja todella kivasti nämä nuoret koirat tehtävistä suoriutuivat. Sen jälkeen pidettiin pieni kahvipaussi ja jatkettiin vanhempien koirien kanssa. Fauni ei oikein tykännyt, kun pelto oli märkä ja kurainen eli hieman oli "papattihännän" meno vaisuhkoa. Suotakoon se anteeksi "vanhalle" herralle ;))) Pipukkarin ja Tarun työskentelyssä taas näkyi tauko. Koira kävi ylikierroksilla, eikä pystynyt tekemään töitä omalla tasollaan. Haparointi näkyi kaikessa työskentelyssä. Mitä tästä opimme? Jälleen kerran tuli todistettua se, että Pipukkarin kanssa pitää tehdä treeniä jatkuvasti, jotta sillä pysyy vire oikeana. Treenin päätteeksi ajeltiin sitten meille syömään Nikon valmistamaa riistakeittoa. Hyvää soppaa oli Niko kyllä tehnyt, näytti maistuvan porukalle, joka oli päivän talsinut kuraisella ja vetisellä pellolla! Kiitos vaan treeniseurasta Tuija, Jukka, Petri, Tiina, Risto ja Maarit!

Siljasta on tullut mieletön kiipeilijä. Oheisessa kuvassakin ollaan kiipeilty yöpuku päällä omiin rattaisiin ja arvatkaapa kenen opettama ilme päällä?!?! Iskä sanoo: "Silja naura!" ja tyttöhän nauraa... ;))) Silja on alkanut viihtyä tarhassa todella hyvin. Ensimmäiset sairastelutkin on jo ehditty pitää eli oltiin koko porukalla nuhakuumeessa pari viikkoa sitten. Onneksi siitä on nyt toivuttu ja kovasti tässä jo odotellaankin tulevaa matkaa "aurinkoon". Vielä muutamia päiviä töissä ja tarhassa ja sitten suuntaamme Karibialle lämmittelemään...

WT-kokeessa ja A-koekoulutuksessa

Taru ja TinTin suuntasivat sunnuntaina 19.10. Hauholle kauden viimeiseen kokeeseen. Kyyti- ja koeseuraksi lähtivät Väätäisen Tiina ja Tintti. Matka alkoi jo aamuyöllä anivarhain, joten koepaikalle jouduttiin hyvissä ajoin ennen kahdeksaa. Kokeessa tuomareina toimivat Pekka Uusimäki, Harri Siven, Reima Ronkainen, Vesa Hietikko sekä harjoitusarvostelijana Heikki Nevalainen. Kiitos kuvasta jälleen Launomaan Kirsille!

Kaikin puolin mielenkiintoinen koe, mutta valitettavasti yhden rastin epäonnistuminen vei meiltä tuloksen. Kolmelta muulta rastilta pisteet olivat varsin hyvät 16, 15 ja 16, ykköstuloksessa oltiin siis kiinni... Tarua harmitti suunnattomasti, sillä nollille mennyt tehtävä oli juuri sellainen, jota oltiin viikkoa ennen koetta omissa treeneissä harjoiteltu. Ykkösmarkkeeraus, jota ei oteta, vaan lähetetään koira ohjaukseen. Taru sai pidettyä Pipukkarin pois markkeeraukselta, mutta ohjauksen aikana "metsä veti" koiraa niin paljon, että ohjaus muuttui erittäin raskaaksi ja aikaavieväksi, joten ohjausdamin palautuksen jälkeen Pipukkari ei enää muistanutkaan markkeerausta.

Pitkä ohjaustehtävä, pitkä markkeeraustehtävä leveän vesiojan yli toiselle pellolle ja erittäin vaikea lähihakutehtävä sujuivat kuitenkin ihan kivasti. Yhtä kokemusta rikkaampana jälleen kohti ensi kesää!

Tiinan ja Tintin (Faunin pentu) koe päättyi myös samalla tavalla. Kolme rastia hienoilla pisteillä 17, 18, 16 ja yksi rasti nollille. Vaikea lähihakutehtävä teki tepposet muuten niin tarkkanenäiselle Tintille. Se ei saanut damia ylös alueelta. Dameilla oli vedetty hajuja ympäri hakualuetta ja ne oli piilotettu tai suorastaan kaivettu heinän/turpeen sisään. Tuolla rastilla tuli epäonnistumisia myös ylemmissä luokissa, joten ei ollut Tintti ainoa, joka ei löytänyt damia hakualueelta.

Viime sunnuntaina Taru ja TinTin suuntasivat kohti Iisalmea, Labradorikerhon järjestämään A-koekoulutukseen. Tapahtuma oli aivan upea mahdollisuus päästä harjoittelemaan A-koetta varten. Aamupäivän Taru ja Pipukkari olivat ryhmässä, joka pääsi fasaanijahtiin. Onhan Taru ollut katsomassa jahteja, mutta kokemus olla mukana oman koiran kanssa oli aivan mahtava! Vieläkun ryhmämme kouluttaja Miso Sipola jakeli auliisti neuvoja ja opastusta mitä pitää tehdä ja mitä ottaa huomioon A-kokeessa, päivä oli täydellinen! Kiitos Misolle sekä vieressäni koiriensa kanssa olleille Siitarin Helille ja Simpuran Jukalle neuvoista! Toivottavasti ensi vuonna päästään Pipukkarin kanssa testaamaan taitoja ihan oikeassa kokeessa :)))

Kiireistä arkea

Meidän perhe on ollut aivan uudenlaisten asioiden edessä, kun Taru palasi pari viikkoa sitten töihin ja Silja aloitti näin ollen päiväkodin. Opettelua, opettelua ja opettelua, koko porukalle ;))) Taru on "opetellut" töissä työpaikan rutiineja, ohjelmia ja pikku hiljaa työhön alkaa päästä kunnolla kiinni. Silja sen sijaan on opetellut oloa päiväkodissa. Hieman on ihmetystä tuottanut muut lapset, joita ympärillä pyörii kaiken aikaa, mutta pikku hiljaa Siljakin alkaa uskaltautua leikkimään muiden kanssa. Päiväkotimme on aivan ihastuttava paikka, pieni päiväkoti, jossa on erittäin kivat hoitajat! Myös koirat ovat olleet jälleen uuden edessä, sillä olihan Taru noin puolitoista vuotta kotona, joten nekin joutuvat nyt opettelemaan jälleen keskenään oloa.

Silja harjoittelee koko ajan myös uusia taitoja, kuvassa syödään itse jo iltapuuroa. Tällä viikolla on opittu myös uusi sana: EI. Tarun hakiessa Siljaa maanantaina päiväkodista ja kysyessä oliko kiva päivä, Siljan vastaus oli reipas EI, seuraava kysymys oli, oliko hyvää ruokaa, jälleen Siljan reipas EI ja naurua perään :)))

Hermistä on kehittynyt jo varsin ketterä ja vauhdikas narttu. Kesän leikit pihalla poikien kanssa ovat tuoneet sille jo hyvin lihaksia ja liikkeetkin ovat kehittyneet jo varsin hyväksi. Hermi haastaakin jo varsin topakasti poikia juoksuleikkiin kanssaan. Painimisen Hepariini jättää vielä kyllä pojille, sen verran raisua Faunin ja TinTinin painiotteet välillä ovat. Oikea suursyömäri tämä meidän Hepariini kyllä on, sille kelpaa kaikki. Nyt sitä varmaan harmittaa kovasti, kun pihalla marjapensaat ovat tyhjiä ja samoin omenapuut. Välillä tuo omenoiden ja marjojen syönti oli aivan mahdotonta!

Hermin fysiikka ja henkinen kehitys ovat nyt siinä vaiheessa, että Niko on pikkuhiljaa alkanut tehdä sille myös muutakin treeniä kuin palloleikkiä. Hermi on ollut pellolla mukanamme muutaman kerran ja Niko on tehnyt sille muistilinjoja ja sivulla seuraamista. Vauhtia pidetään edelleen yllä vauhdikkailla pallonoudoilla eli paikallaoloa ei ole edelleenkään yhdistetty noutoharjoituksiin.

Tulevana viikonloppuna Taru ja TinTin suuntaavat Hauholle WT-kokeeseen. Vielä on Pipukkarilla siis yksi koe edessään tälle vuodelle, sitten Taru ja TinTinkin pitävät pienen tauon. Mietiskellään mennyttä kesää, joka oli mielestämme kyllä erittäin onnistunut ja vastasi meidän suunnitelmia Pipukkarin koeuran suhteen. Sitten aletaankin jo pikku hiljaa kääntää katseet tulevaan.Voittajaluokka häämöttää edessä myös NOME B:ssä ja varmaan myös WT-kokeita on luvassa ensi kesälle. Kovasti kiinnostaa myös A-kokeet, jos vain joskus saataisiin sinne starttipaikka, ehkäpä ensi vuonna... ;)))

TOKOa ja päiväkotitreeniä

Vihdoin meillä aletaan olla toipuneita reilun viikon mittaisista sairasteluista, mukavaa päästä pihalle touhuilemaan. Taru kävi aloittamassa TinTinin kanssa TOKO-uran sunnuntaina Savon Nuuskujen järjestämässä TOKO-kokeessa. Koe oli ihan tuossa meidän "naapurissa" Sorsasalossa, joten koematkakaan ei ollut pitkä. Tuomarina kokeessa toimi Mauri Pehkonen ja liikkeenohjaajan Löppösen Tuija Varkaudesta. Kiitokset vain Tuijalle jo tässä vaiheessa vinkeistä :))) !

Pipukkarin ekan TOKO-kokeen tulos oli meille kyllä kiva yllätys, sillä TOKO-treenit ovat kyllä kesällä olleet tosi vähissä. Pääasiassa ollaan tehty NOME/WT-treeniä, vain paria viikkoa ennen koetta Taru muistutteli Pipukkarin mieleen, mitä oltiin talvella käyty harjoittelemassa TOKO-porukan mukana. Hyvinpä tuo näytti pojalle olevan liikkeet mielessä, sillä tulos oli ALO 2, pistein 159 eli vain yksi piste puuttui ykköstuloksesta!!! Vähän Tarua harmitti silloin sunnuntaina, kun se ykkönen jäi niin lähelle, mutta ihan uskomaton suoritus tuokin on tähän treenimäärään verrattuna! Pipukkarilla on vain niin mieletön halu tehdä hommia eli Nikon sanoin sanottuna, "se on ihan sama mitä lajia Taru sen kanssa harrastaisi, Pipukkari tekee aina sata lasissa"!

Tässäpä teille luettavaksi Tarun pieni selostus ja pisteet sunnuntain kokeesta: * Luoksepäästävyys 10 p, ei mitään ongelmia, Pipukkari antoi tuomarin tulla viereen ja katsoa hampaat aivan rauhallisena. * Paikalla makaaminen 10 p, ekalla käskyllä maahan, pysyi hyvin paikallaan ja rauhallisena koko kahden minuutin ajan. * Seuraaminen kytkettynä 8 p, ohjaaja meni liian kovaa vauhtia ja koira ei pysynyt oikein käännöksissä mukana ;))). * Seuraaminen taluttimetta 9 p, nyt ohjaaja malttoi mennä rauhallisemmin, mikä näkyikin heti pisteissä (Kiitos Tuija!!!). * Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 p, tämä on liike, jonka harjoittelu on meillä jäänyt tosi vähiin, koira ei vielä selvästikkään tiennyt mitä sen piti tehdä. * Luoksetulo 9 p, "Pipukkarimaiseen" tyyliin tosi vauhdikas luoksetulo, perusasento hieman vino, josta lähti yksi piste. * Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 p, ihan hyvä suoritus, ottaen huomioon, että tämä on ollut meidän vaikein liike, Pipukkarihan haluaa istua aina kun ohjaaja palaa sivulle (WT/NOME-treenauksen tulosta), joten olin tosi tyytyväinen, kun koira pysyi seisomassa koko liikkeen ajan. * Estehyppy 8 p, ei ongelmia hypyssä, kuten kuvasta näkyy, istahti vain välittömästi kun läksin menemään koiran sivulle, siitä pari pistettä pois. * Kokonaisvaikutelma 8 p. Joten ihan hieno ensimmäinen TOKO-startti meidän pojalle :))) !!! Katsotaan, jos talvella riittäisi aikaa jälleen vähän treenata ja ottaa kisa uusiksi... Kiitokset Pipukkarin TOKO-kuvista Häyrisen Atille!

Silja tyttönen on harjoitellut päiväkodissa oloa nyt yhtenä päivänä. Reilun viikon päästä onkin edessä jo se eka hoitopäivä... Eilen harjoittelu meni oikein kivasti, päiväkodissahan on paljon kivoja leluja, joita on kiva tutkiskella. Ensi viikolla sitten Siljan päiväkotikuulumisista ja Tarun työhön paluusta lisää. Nyt nautitaan vielä näistä kuulaista aurinkoisista syyspäivistä kotosalla!

Hermin kuulumisia ja kuvia ilmestyy uutisiin lähi päivinä. Hieman on jo Niko alkanut testaille Hermin valmiuksia muuhunkin kuin palloleikkeihin. Herra ja Kuningas sen sijaan vahtii joka ilta, josko Niko alkaa vetämään metsästyskamppeita päälleen. Ja jos näin käy, alkaa Faunin papattihäntä heilua siihen malliin, että tietää pääsevänsä metsälle.

NOME B Alavus 13.9.08

Lauantai aamuna Taru ja TinTin suuntasivat treenikamujen Annen ja Sisun kanssa kohti Pohjanmaata, Alavudelle. Olimme ilmoittaneet TinTinin vielä yhteen NOME kokeeseen ja vielä AVO-luokkaan tälle kaudelle, vaikkakin se ykkönen eli VOI-luokkaan oikeuttava tulos olikin jo saavutettu. Taru halusi kuitenkin vielä koiralle ja itselleen koekokemusta, joten aamuvarhain lähdettiin jo liikkeelle.

Tässäpä luettavaksi Tarun kertomus AVO-luokan kokeesta. Tuomarina kokeessa oli Timo Väisänen. Koe alkoi siten, että edellinen koira odotti passissa hieman syrjemmässä, kun starttaava koira saapui koepaikalle. Ensimmäiseksi tuli kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen lokki heitettiin veneestä avoveteen, toinen lokki samasta heittopaikasta hieman vasemmalle kaislikkoon. Asettauduin jo valmistautuessa koiran kanssa siten, että sen rintamasuunta oli enemmän viimeiseksi tulleen heiton suuntaisesti eli kaislikkoon päin. Jo useamman koiran kompastuskiveksi oli aamupäiväryhmässä muodostunut se, että ne olivat lähteneet toiselle heitolle, mutta muuttaneetkin matkalla mieltään ja hakeneet ensiksi avovedessä näkyvillä olleen lokin. Tämän jälkeen olikin sitten ollut ongelmia muistaa selvästi toisen lokin pudotuspaikkaa. Lähetin Pipukkarin heti luvan saatuani matkaan ja se säntäsi kaislikkoon ja suoraan toiselle lokille. Palautuksen jälkeen olikin sitten helppo kääntyä vain hieman ja laittaa koira kohti avovedessä odottavaa ekaa lokkia. Markkeeraus oli erittäin hyvä suoritus. Viimeistä markkeerauslintua palauttaessa tuli laukaus ohjaukselle. Pipukkari pysähtyi ja katsoi hyvin laukauksen suuntaan.

Lähetin Pipukkarin ohjaukselle, joka oli ensimmäisen markkeerausheiton suuntaisesti, mutta matkaa oli arviolta noin kuutisenkymmentä metriä. Vedessä oli risu, jossa telkkä oli. Yritin lähettää Pipukkarin matkaan tutulla korkealla joo -käskyllä, mutta kova flunssa on vienyt ääneni lähes tyystin, joten "korkeasta joo'sta" tulikin epätoivoinen möreä joo -käsky. Pipukkari pysähtyi eteeni ja katsoi ihmeessään "mitä ihmettä tuo tarkoitti?". Uusi yritys, mutta eipä vain pystynyt käskyttämään tarpeeksi korkealta. Pipukkari lähti kuitenkin matkaan, rannassa olevan kaislikon suuntaisesti. Pysäytin koiran ja käänsin vasemmalle. Nyt Pipukkari lähtikin menemään veteen, koska se näki minun käsimerkin. Koira meni ensin hieman ohi riistasta ja käänsin sen takaisin kohti risua, jossa riista oli. Pipukkari kuunteli vedessä hyvin, pystyinhän ohjaamaan sitä siellä pillillä ja käsimerkeillä. Huokaisin helpotuksesta, kun Pipukkari sai riistan talteen. Pipukkarihan on hyvin herkkä koira ja se näkyy myös noissa käskyissä, sen kanssa on oltava erittäin tarkka äänensävyn suhteen. Joku saattaa vielä muistaa edellisen kesän Kaatamon kokeen, jossa Niko ohjasi (Tarun Siljan odotuksen loppumetreillä) Pipukkaria korkella joo'lla ;))) Palautus ohjausriistalla oli kuitenkin jälleen luvattoman huono. Pipukkari tiputti linnun reilun metrin päähän Tarusta tai oikeastaan aivan sylkäisi. Uskomatonta, miten vaikeaksi meille nuo "pienet linnut" vedestä tuotuna ovat nyt muodostuneet. No, ensi viikolla käydään kyllä Pipukkarin kanssa läpi miten nuokin "pienet linnut" tuodaan minulle, asia vaatii nyt välittömän ratkaisun, jotta ensi kaudella ongelmaa ei ole!

Pipukkarin palauttaessa ohjausriistaa sai passissa ollut edellinen koirakko luvan poistua paikalta. Tämän jälkeen siirryttiin hakuun, riistoja oli sekä maa- että vesialueella. Koiran piti aluksi tuoda yksi riista ja tämän jälkeen kutsuttiin taas seuraava koira hommiin. Pipukkari haki ensimmäisen lokin halualueelta todella nopeasti ja pariksemme saapui Pöppösen Pasi ja Pepe. Pepe suoritti markkeeraus- ja ohjaustehtävät Pipukkarin istuessa hieman syrjemmässä passissa. Pipukkari oli koko toisen koiran työskentelyn ajan erittäin rauhallinen passissa, se seurasi tarkkaavaisena laukaukset ja heitot, mutta istui vierelläni kuin tatti. Kun Pasi ja Pepe olivat suorittaneet markkeeraus- ja ohjaustehtävän, jatkettiin hakua yhdessä vuorohakuna. Pipukkari toi hausta vielä kaksi varista mailta ja yhden lokin vesialueelta. Molemmat koirat suorittivat vuorohakua erittäin mallikkaasti. Neljännen riistan jälkeen tuomari käski minun kytkeä koira ja antoi palautteen. Tuomari piti kovasti Pipukkarin vauhdikkaasta tyylistä ja hyvin menneestä markkeerauksesta ja hausta, ohjaus olisi voinut olla hieman suoraviivaisempi, mutta se menee nyt kyllä ihan ohjaajan flunssan piikkiin ;))) ja huomautusta tuli tietenkin tuosta huolimattomasta riistankäsittelystä, koira palkitaan, joten eikun tukikohtaan tulosta odottamaan.

Kävin viemässä Pipukkarin autolla ja ennätin vielä näkemään Annen ja sisun hakutyöskentelyä. Sisukin oli tehnyt ihan kivasti hommia ekassa AVO-luokan startissaan. Olimmekin Annen kanssa tyytyväisiä, kun lähdimme iltapäivällä ajelamaan kotia kohti, Pipukkarille AVO 1 ja Sisukin ekasta startistaan tässä luokassa kolmostulos. Olipa mukava ajella kotia kohtia, vaikkakin ääni alkoi hävitä jo kokonaan tuossa vaiheessa päivää!!!

Pipukkarin NOME B kausi päättyi nyt sitten tuohon upeasti menneeseen starttiin Alavudella. Tästä on kiva jatkaa kohti VOI-luokkaa... Kiitokset muutamalle nimeltämainitsemattomalle konkarille kokeissa ennen starttia tulleista vinkeistä ja startin jälkeen tulleista ohjeista :))) !!! Edellä mainittujen listaan lasken tietenkin oman rakkaani, jolle erityskiitokset lukemattomista kerroista, jolloin olet istunut veneessä milloin lokkia viskoen, milloin hakualuetta tehden, paljolti sinun ansiotasihan nämä tulokset ovat!!!

Kiitokset Kippersille Siljan hoitamisesta aamupäivän ajan, jotta Niko sai nukuttua yövuoron jälkeen! Oli erittäin mukavaa, kun olit täällä meillä! Tulee ihan ikävä yhteisiä rupatteluhetkiä, koirien koulutukseen liittyvien asioiden analysointeja ja treenejä. Toivottavasti nähdään pian! Silja on muuten keksinyt miten kiva häkki koirien tilassa on, sinne on hauska mennä makoilemaan ja rämpyttää häkin ovea, kun itse istuu häkissä :)))

WT Palonurmi 7.9.08

Sunnuntai aamuna lähdimme porukalla Kirsi, Taru, Niko ja koirat TinTin ja Sonja ajelemaan kohti Palonurmea Savon Nuuskujen järjestämään WT-kokeeseen. Taru ja Kirsi starttasivat kokeessa koirien kanssa ja Niko oli hommissa kokeessa. Kokeessa tuomareina olivat Pekka Uusimäki ja Mika Lappalainen. Vietimme kivan päivän Palonurmessa, joka huipentui iltapäivän finaaleihin, johon Taru ja TinTinkin pääsivät osallistumaan!

Tässäpä teille luettavaksi Tarun kertomus VOI-luokan rasteilta. VOI-luokan koirat aloittivat Pekan rastilta nro 3. Tehtävä oli pitkä seuraaminen + ykkösmarkkeeraus, lähetys pellolta joka vietti loivasti kohti rantaa. Heitto tuli aivan rantaveteen. Matkaa markkeerauksella oli varmasti reipas sata metriä. TinTin seurasi hyvin alun seuraamismatkan ja oli rauhallinen laukauksella. Lähetin koiran välittömästi matkaa, kun sain tuomarilta luvan ja TinTin ampaisikin tuttuun vauhdikkaaseen tyyliin matkaan. Kun koira tuli rantaan, vähän jännitti löytyykö dami heti vai joudunko auttamaan koiraa. Koiran auttaminen oli kuitenkin hankalaa, sillä lähetyspaikalta ei oikein kunnolla nähnyt rantaheinikkoon. Pipukkari nappasi kuitenkin damin aivan välittömästi suuhunsa ja palautti damin vauhdikkaasti käteeni. Pisteitä ekalta rastilta 19 ja hyvillä mielin jatkamaan koetta!

Rasti nro 4 oli seuraamista + ohjattua hakua. Koiraa seuruutettiin metsäpusikon läpi pellolle, josta se lähetettiin lähihakuun. Tämä pelto vietti kohti metsikköä, jonka ojalinjaan oli jätetty kolme damia, joista kaksi piti saada talteen. Koira piti siis saada pysymään pellolla, ojan varressa, jotta se sai damit ylös. Pipukkari edisti hieman tämän rastin seuraamisosuudella, mutta oli rauhallinen laukauksella ja lähti välittömästi kohti ojalinjaa, kun lähetin koiran. Oikealla puolella oleva metsäsaareke kuitenkin veti koiraa puoleensa ja se yritti kaartaa metsään. Pysäytys ja käsky mennä vasempaan ja koira olikin pian ojalinjalla. Etsi-pillitys ja Pipukkari nappasikin damin välittömästi suuhunsa. Toisella lähetyksellä Pipukkari meni suoraan ojalinjalle ja etsi nopeasti toisen damin. Palautusvaiheessa sattui kuitenkin oikea kardinaalimunaus (Tarun mielestä!!!). Pipukkarille tuli kakkahätä ja se meni metsäsaarekkeen reunaan kakalle!!! Dami kuitenkin pysyi suussa koko ajan ja välittömästi, kun homma oli hoidettu tultiin vauhdilla Tarun luo ja dami käteen. Ohjaaja syyttää tapahtuneesta Nikoa, sillä varmistin ennen starttia, että olihan Pipukkari käynyt tarpeillaan aamulenkillä, jonka Niko koirien kanssa teki. Nikon vastaus oli, joo kyllä kai, mikä ei nyt sitten kuitenkaan pitänyt paikkaansa ;))) No, onneksi dami ei pudonnut Pipukkarin suusta kesken homman, joten pisteitä ei kovin paljon tippunut :))). Pisteitä rastilta 15.

Tämän jälkeen suuntasimmekin Mikan rasteille. Rastit 1 ja 2 suoritettiin yhtäaikaa ja parityönä. Saimme Pipukkarin kanssa pariksemme Hietaharjun Päivin ja Jolien. Päivi ja Jolie suorittivat ensin rastin 1 ja minä ja Pipukkari rastin 2 ja sen jälkeen vaihdoimme paikkoja. Tehtävät alkoivat siten, että asettauduimme koiriemme kanssa ison kiven kahta puolta, minä ja Pipukkari vasemmalle puolelle, Päivi ja Jolie oikealle puolelle. Tämäkin pelto vietti alaspäin. Ampuja seisoi kiven päällä. Ampuja ampui laukauksen vasemmalle puolelle eli ohjaukselle. Tämän jälkeen hän kääntyi ja ampui laukauksen oikealle ja dami heitettiin kahden ojan taakse reilun sadan metrin päähän. Päivi ja Jolie saivat luvan ottaa markkeerauksen, minä ja Pipukkari odottelimme vuoroamme. Kun Jolie oli palauttanut markkeerausdamin sain lähettää Pipukkarin ohjaukselle. Dami oli viety reilun sadan metrin päähän metsäsaarekkeen reunassa olevan kuusen alle. Vaikeutena matkalla oli mm. että koira joutui menemään yli ojan, jonka reunassa oli ollut AVO-luokan ohjausdamit. Keskityin hyvin lähetykseen ja luvan saatuaan Pipukkari ampaisi matkaan, suoraan kohti metsäsaareketta. Hieman ennen ojalinjaa, jossa hajut AVO-luokan dameista olivat, vahvistin linjaa yhdellä käskyllä ja pian Pipukkari olikin jo metsän reunassa. Pillitys ja Pipukkari nappasi damin suuhunsa. Yleisön aploodit tuntuivat hyviltä :). Pisteitä rastilta täydet 20!!!

Tämän jälkeen vaihdoimme Päivin kanssa paikkoja ja oli Pipukkarin vuoro suorittaa markkeeraustehtävä. Pipukkari näki mielestäni heiton hyvin ja meni suoraan kohti pudotuspaikkaa. Se veti kuitenkin hieman pitkäksi, mutta palasi metsästämään oikealle alueelle. Haju ei kuitenkaan sattunut heti nokkaan, joten se laajensi hakua ojan toiselle puolelle ja kun siitäkään ei löytynyt, se pysähtyi ja kysyi minulta ohjeita. Annoin käskyn mennä eteen ja sitten pysyätys ja käsky oikealle. Tämän jälkeen dami löytyikin. Tuomarin kommentit olivat, ettei hän pitänyt siitä, että koira kysyi ohjeita, sen olisi pitänyt metsästää "loppuun asti" ja tietenkin tuo lopun ohjaaminen damille pudottivat pisteitä. Pisteitä rastilta kuitenkin 13.

Huokaisin helpotuksesta, meidän eka VOI-luokan startti oli ohi ja kaikilta rasteita damit saatu talteen. Olin enemmän kuin tyytyväinen! Meidän tavoite oli saada tulos ekasta VOI-luokan startista ja kaikki menikin aivan upeasti. Nyt vain odoteltiin pisteiden laskua ja tietoa finaalikoirista. Finaaliin päästi VOI-luokasta neljä koiraa ja minä ja Pipukkari olimme yksi heistä!!! Olimme Pipukkarin kanssa viimeisessä parissa, saimme pariksemme Leskisen Arin ja Virkun. Finaalitehtävä käytiin parityönä, jossa koirakot olivat vierekkäisillä peltosaroilla. Koirakoiden välissä olevaan ojaan oli piilotettu kolme damia reilun parinkymmen metrin välein. Koirat lähtivät yhtä aikaa liikkeelle, Pipukkari edisti hieman seuraamisessa, mutta mitäänhän ei ole tehtävissä tässä vaiheessa tehtävää, tuli laukaus ja heitto. Minä ja Pipukkari aloitimme tehtävän, mutta emme saaneet ottaa meidän peltosaralle tullutta markkeerausta vaan minun piti ohjata Pipukkari ojaan, ensimmäiselle piilossa olevalle damille. Pipukkari katsoi tietenkin markkeerausdamin suuntaan, sanoin koiralle ei - jätä ja käännyin hieman oikealle kohti ojaa. Lähetys ja koira matkaan. Koira kaarsi hieman markkeerauksen suuntaan, joten pysäytin sen ja käskin oikealle. Pipukkari totteli erittäin hyvin ja meni suoraan ojalla olevalle damille ja sai sen ylös nopeasti. Tämän jälkeen Ari sai luvan lähettää Virkun markkeeraukselle. Kun Virkku oli palauttanut damin, jatkoimme jälleen matkaa. Laukaus ja uusi heitto, nyt Arin ja Virkun peltosaralle. Nyt oli Arin vuoro aloittaa, mutta Virkku ei saanut ottaa markkeerausta, vaan koira piti ohjata seuraavalle ojassa olevalle damille. Virkku sai ojadamin ylös ja sen jälkeen sain luvan lähettää Pipukkarin markkeeraukselle. Mietin mielessäni pitkään miten lähetän koiran, sillä en ole käyttänyt markkeerauksissa nykyään kättä apuna. Päädyin siis siihen, että annan vain koiralle luvan noutoon. Ei ollut kuitenkaan hyvä ratkaisu, sillä aikaa heitosta oli jo kulunut melkoinen tovi, markkeeraus ei ollut enää kovin vahvana mielessä. Pipukkari pysähtyikin heti luvan saatuaan eteeni ja kysyi lisäohjeita. Lähetin koiran eteen ja sain sen ojan yli oikealle peltosaralle. Viimeinen ojassa oleva dami veti kuitenkin koiraa puoleensa ja jouduin pysäyttämään koiran ojan reunalle ja kieltämään, ettei se ota väärää damia. Pipukkari kuunteli ja totteli minua aivan upeasti ja se ei ottanut ojassa olevaa, väärää damia. Sain koiran ohjattua oikealle pudotusalueella ja dami talteen. Helpotuksen huokaus, finaalikin ohi ja damit saatu ylös! Pisteitä finaalista meille 13. Ihan hyvä näin!

Sitten vain odoteltiin lopullista pisteiden laskua ja jännitettiin sijoitusta. Ei voi kyllä sanoa muuta kuin, että olin yllättynyt kun voittajan nimi sanottiin. Olin voittanut Pipukkarin kanssa kisan pisteillä 80, olimme lisäksi tuomareiden ja toimitsijoiden valinta. Aivan uskomaton päivä! Meidän eka startti VOI-luokassa ja voitto, ihan mahtava tunne!!! On mulla vaan upea poika :))) Kiitos kaikille onnitteluista!

Päivän kruunasi vielä se, että Faunin pentu Tintti pääsi myös finaaliin huippupisteillä. Tiina ja Tintti olivat tehneet upeita suorituksia ALO-luokan rasteilla. Tiinan eka WT-startti toi heti huipputuloksen, 3.sija, tulos ALO 2 ja tuomareiden valinta olivat hieno suoritus! Tuosta on kiva jatkaa eteenpäin Tiina ja Tintti! ONNEA teille!!!

Kirsin ja Sonjan päivä sujui myös kivasti lukuunottamatta yhtä rastia. He olivat kiinni myös ykköstuloksessa ennen viimeistä tehtävää. Sonja ei saanut damia ylös viimeisessä ohjaustehtävässä ja tästä syystä nollatulos ekasta AVO-startista. Mutta hyvinhän Sonja suoriutui kolmelta rastilta, joten hyvillä mielin voi Kirsikin jatkaa Sonjan kanssa eteenpäin :))) Treenit jatkuu! Kiitokset kuvaaja Kirsille upeista WT-kuvista!

Hääpäivä iltalennolla ja pillitreeniä

Kolmatta hääpäiväämme vietimme iltalennolla, kun Eve-mummi tuli laittamaan Siljan yöunille. Niko oli varannut pullon kuohuvaa mukaan, joten kilistimme (muovipikareista) aluksi hääpäivälle ja sen jälkeen jälkeen alettiin keskittymään iltalentoon :))) Mukavaa oli jälleen päästä sorsalle yhdessä! Kiitos Eve-mummille, jälleen! Pudotuksia ei tällä kertaa tullut, mutta lento oli erittäin hyvää harjoitusta Pipukkarille. Se istuikin passissa rauhallisena ja tarkkaavaisena, siis hyvä treeni.

Poikia ollaan treenailtu suhteellisen aktiivisesti viime päivinä, sillä meillä asustaa Launomaan Kirsi koiriensa Sonja ja Onnin kanssa muutaman viikon ajan. WT-treeniä on tehty melkeinpä joka toinen päivä, Sonja ja meidän Pipukkarihan starttaavat tulevana viikonloppuna Palonurmen WT-kokeessa. Kovasti Taru ja Kirsi jo odottavat koetta. Koe on Sonjan eka AVO-startti ja Pipukkarin eka VOI-startti. Katsotaan miten koirat suoriutuvat sitten sunnuntaina...

Silja tyttönen touhuilee vielä Tarun kanssa kotosalla kuukauden verran. Sitten Taru lähtee töihin ja Silja päiväkotiin. Jännittää kyllä hieman miten homma lähtee käyntiin, mutta onneksi Siljalle ei kerry kuukaudessa kovinkaan montaa hoitopäivää, Nikon vuorotyön takia. Varmasti hoitoonlähtökin sujuu hyvin, näin pitää uskoa!

Silja touhuilee mielellään mukana koiratreeneissä. Peltotreeneissä Silja onkin ollut nyt mukana ja hänestä on kiva seurata koirien touhuja. Nyt on jopa opittu viheltämään pilliin. Kuvassa Siljalla iskän pillit, joista lähtee aivan mahtavia ääniä. Kuten kuvasta näkyy, hieman on jo ohjausmerkkejäkin harjoiteltu, pitäis vain olla se oma koira... ;)))

Sorsastuksen aloitus

Saimme kutsun saapua sorsastuksen aloitukseen Palonurmeen Väätäisen Tiina ja Riston luokse. Niko menikin jo paikalle edellisenä iltana, jotta passipaikat saatiin katsottua valmiiksi ja luotua vielä viimehetken silmäys iltalentoon ;) Taru ajeli sitten TinTinin kanssa juuri ennen puolta päivää paikalle. Aloitus oli taas sään suhteen yksi kesän lämpiminpiä päiviä ainakin täällä Savossa. Aamu oli sumuinen ja pilvinen, joten keli näytti sen suhteen tosi lupaavalta, mutta kuten aina yleensäkin sorsastuksen aloituspäivänä, kun kello löi 12 taivas aukeni ja aurinko porotti paistaa oikein lämpimästi ;) Tämä ei kuitenkaan jahtiporukkamme mieltä masentanut, vaan asettauduimme passiin lammen rantaan ja päätimme odotella...

Kovin tuntui vaimeaa olevan aloitus myös lähi järvillä ja lammilla, sillä laukauksia ei kuulunut kovinkaan paljon. Odottelimme passissa noin tunnin, kun alkoi tapahtua. Pari haapanaa kiersi lampea ja niistä saatiin toinen pudotettua ja TinTin pääsi noutoon. TinTin oli ollut passissa koko ajan ihan rauhallisena, välillä makoili Tarun jaloissa, välillä istui ja seurasi tilannetta. Lampi, jossa olimme metsällä on suolampi, joten noudot ovat koirillekin ihan vaativia, vesialue on täynnä kasvustoa ja varmaan suon hajujakin erittyy runsaasti. TinTin ui aluksi haapanasta ohi, mutta Taru pillitti sen takaisinpäin ja sitten koira saikin vainun linnusta. Lintu suuhun ja kiireellä ohjaajan käteen. Hieno eka nouto!

Tämän jälkeen odoteltiin tovi, kunnes alkoikin tapahtua. Kuuden linnun parvi laskeutui lammelle ja passiporukka jäi odottelemaan mihin päin linnut lähtevät uimaan. Ja niinhän siinä kävi, että linnut lähtivät uimaan kohti lammen päätä, jossa me olimme passissa. Verkkojen takana alkoi olla jo jännittynyt tunnelma, mutta kaikki malttoivat mielensä ja linnut saatiin hyvälle etäisyydelle. Onnistuneet laukaukset ja sen jälkeen koirat töihin. Riston Tiinu nouti kaksi lintua lammesta ja TinTin loput neljä. Yksi linnuista tippui korkeaan pajupusikkoon, josta linnun löytäminen ilman koiraa olisi kyllä ollut aivan mahdotonta. TinTinkin joutui tekemään töitä melkoisen tovin, ennenkuin lintu saatiin talteen. Jahtiporukka oli hyvillä mielin, sillä kaikki pudotukset saatiin koirien avulla talteen.

Melkeinpä heti tämän jälkeen lammelle laskeutui yksinäinen lintu, jonka totesimme olevan haavakko. Lintu siirtyi pikku hiljaa lammen vasta puolelle ja siellä ollut metsästäjä sai sen päiviltä. Metsästäjällä ei kuitenkaan ollut koiraan, joten Pipukkari pääsi jälleen hommiin. TinTin oli kuullut laukauksen, mutta ei nähnyt pudotusta, joten lintu piti ottaa pois ihan puhtaalla ohjauksella. Taru lähetti Pipukkarin matkaan, eikä poika empinyt hypätä lampeen, kun lupa oli saatu. Hyvällä suoralla linjalla lammen toiselle puolelle, yksi vihellys pilliin ja kääntö vasemmalle ja koira saikin jo vainun linnusta. Lintu Tarulle käteen ja abloodit jahtiporukalta, kylläpä tuntui hyvältä :) Saatiin siis oikein hyvä ohjaustreeni tulevia kokeita varten.

Näiden tosi hyvien noutojen jälkeen Taru ja TinTin palasivatkin Tiinan ja Riston talolle syömään Tiinan tosi hyvää lihapataa, kiitos Tiinalle! Olipa mukava lähteä Tarun ajelemaan kotiinpäin Pipukkarin kanssa, päivä oli mennyt aivan upeasti! Niko jatkoi muun jahtiporukan kanssa vielä iltalennoltoon asti lammella. Ja pääsihän se Faunikin tekemään noutoja, saalista tuli reilusti kymmenen linnun verran vielä iltalennolta. Jahtiporukka oli kiitellyt vielä illan päätteeksi miten hyvä on kun on koirat mukana, joten Nikonkin oli mukava ajella illan pimennyttyä kotiinpäin.

Suuret kiitokset Tiinalle ja Ristolle, että päästiin mukaan jahtipäivään, tullaan toistekkin! Kiitokset myös Eve-mummille Siljan hyvästä hoidosta!!!

Lomailua ja metsästystä...

Niko aloitti kesäloman ja on päässyt Faunin kanssa jo tosi toimiin eli metsälle. Kyyhkyjahti ei ole alkanut näillä kulmilla mitenkään runsailla saaliilla, mutta onneksi sen verran, että Herra ja Kuningas on saanut noutoja :)

Siljan kävely on viikko viikolta varmempaa myös pihalla ja välillä vauhti on kyllä jo aika huimaa, kuten kuvasta näkyy ;) Kiitos kuvasta Saarisen Maaritille!

Melkeinpä päivittäin ollaan tehty metsäretkiä lähi metsikköön ja mustikoitakin on löydetty, jopa piirakkatarpeeksi asti. Hermi Hepariinikin jaksaa jo kulkea hyvin porukan mukana metsässä ja hoksasi tässä pari päivää sitten, että porukka syö metsässä jotain. Vähän aikaa meitä seurattuaan se alkoi myös napsia mustikoita, se makoili Siljan vieressä mättäällä ja riipi suuhunsa mustikoita. Uskomaton pentu! Pihan mansikkapenkeistähän meillä ei ole enää moneen viikkoon löytynyt mansikoita, kun Hermi ja TinTin käyvät porukoissa aina heti pihalle päästyään syömässä kypsyneet marjat!

Vanha neiti Toscakin jaksaa vielä porukan mukana. Metsälenkit tehdään vielä aivan hyvin muun porukan mukana. Eihän Tosca enää lähde "meidän jaloista" mihinkään metsässä, mutta lähtee vielä kuitenkin mielellään mukaan lenkeille.

Taru ja TinTin jatkavat viikottain treenailuja. Vielä olisi edessä ainakin yksi WT-koe ja yksi NOME-B startti. Tänään Taru muistutteli Pipukkarille pihalla mieliin myös TOKO-hommia. Voi että poika oli innoissaan niistäkin treeneistä! Pitänee yrittää käydä syksymmällä myös TOKO-kokeessa, sen verran innokas poika siihenkin hommaan on. Nyt SEISO-liikekkin näyttää loksahtaneen kohdalleen eli Pipukkari on ymmärtänyt, että aina ei tartte jäädä istumaan, kun Taru lähteen sivulta liikkeelle. Eikä se napsahda heti istumaan, kun Taru lähtee sitä kohti liikkumaan. Kiva huomata, että tälläkin saralla on edistystä :)

Loppu viikosta käydään kyläilyreissuilla Mikkelissä ja Vesannolla ja pitänee löytää aikaa myös nomeiluun, ei tuohon seuraavaan starttiin ole enään kuin kolmisen viikkoa. Ja tietenkin Nikon ja Faunin odotus tiivistyy... kahdeskymmenespäivä lähestyy ja sitten metsälle oikein kunnolla! Ja eiköhän Tarukin lähden TinTinin kanssa ainakin aloituspäivänä katsastamaan tilannetta. Olemme päättäneet antaa Pipukkarille tässä vaiheessa jälleen muutaman lämpimän noudon, pari lämmintä noutoahan se onkin vain tähän mennessä saanutkin. Maltti on valttia!

Kokeita ja koulutusta...

Heinäkuun puolessa välissä Taru ja TinTin starttasivat Laukaan NOMEssa. Kokeessa tuomarina toimi Jouni Vimpeli. Tulos ei hääppöinen AVO 3. Koira ei ollut kokeessa kyllä yhtään oma itsensä, epävarmuus paistoi läpi jokaisessa tehtävässä. Taru joutui puuttumaan jo helpohkossa ohjauksessa koiran töihin, mikä varmaan sitten toi epävarmuuden myös kakkosmarkkeeraukseen, jonka koira itse tyri ja haku oli myös tehotonta. No, näitäkin päiviä tulee eteen... Eipä siitä kokeesta sitten enemmän.

Viime viikonloppuna päästiin sitten mukaan Pauliina Aholan ja Miso Sipolan, kennel Eagle Owl's, järjestämään koulutusviikonloppuun. Ajeltiin lauantai aamuna Korialle ja päästiin seuraamaan TinTinin kasvattajan Stefaan Bollenin, kennel Starcreek, pitämää treeniä. Aamun aluksi treenaus vuorossa olivat nuoremmat koira ja iltapäivällä oli sitten kokeneempien koirien vuoro. Taru pääsikin TinTinin kanssa iltapäivällä treeniin mukaan ja sai erittäin hyvää harjoitusta koiran kanssa. Palautetta tuli ohjaajalle ja vinkkejä mitä tehdä paremmin :) Stef piti kuitenkin kovasti TinTinin vauhdista ja tyylistä tehdä töitä, on kuulemma "real Starcreek" ;))) Harjoitukset olivat kyllä tasoltaan vaativia, muistipaikkoja oli koirille parhaimmillaan viisikin, piti olla ohjaajankin tosi skarppina, jotta lähetti koiran oikeaan paikkaan! Stef näki myös lauantaina Hermin (kaksi kuukautta Belgiasta lähdön jälkeen) ja kaappasikin sen heti häkistä syliinsä. Pentu oli Stefin mielestä oikein kivan näköinen ja hän aikoikin viedä mukavia terveisiä Belgiaan Hermin kasvattajalle Paulille.

Treenipäivän päätteksi ajettiin sitten pikku matka Kouvolaan, jossa majoituttiin hotelliin. Siljakin jaksoi erittäin hyvin koko päivän pellolla iskän kanssa ja illalla vielä suihkun jälkeen mentiin hotellin alakerran ravintolaan syömään, jossa Siljakin veti vielä annoksen lastenpöydästä. Ulkona olo tuo hyvän ruokahalun! Hyvä oli jälleen palvelu hotellissa, sillä koirillekkin oli huoneessa valmiina vesikuppi ;) Kylläpä uni maittoi koko porukalle, sen verran rankka päivä oli matkustuksineen takana!

Sunnuntai aamuna aamupalan jälkeen suuntasimme jälleen pelloille ja nyt oli heti aluksi vuorossa kokeneemmat koirat. Taru ja TinTin pääsivät näin ollen heti aamusta hommiin. Jälleen jatkettiin samantyyppisillä muistiharjoituksilla kuin lauantaina, lisäksi otettiin vielä walk up:ia. Ensiksi käytiin tosiaan tekemässä koirille kaksi muistipaikkaa, tämän jälkeen jatkettiin walk up:lla ja lopuksi sitten koirien piti vielä muistaa muistipaikkojen damit. Rankkaa oli!

Taru oli TinTinin töihin treenipäivien aikana tyytyväinen. Se on vauhdikas koira, jonka kanssa on ihana tehdä töitä! Taru sai Stefiltä hyviä vinkkejä, joita nyt sitten otetaan käyttöön, kaikenkaikkiaan erittäin kiva ja antoisa viikonloppu! Suuret kiitokset Pauliinalle ja Misolle, jotta pääsimme mukaan treenaamaan teidän EO-koirien kanssa!!! Ja tietenkin kiitokset kouluttajallemme Stefille, oli mukava jälleen tavata!!!

Seurattiin vielä TinTinin treenin jälkeen hieman aikaa nuorten koirien treeniä ja lähdettiin sitten ajelemaan kotiin päin. Silja vetäisi autossa reilun tunnin unet, joten matka taittui niiltäkin osin joutuisasti. Hermi Hepariini jaksoi myös reissun todella hienosti ja käyttäytyi hotellissakin kuin "isot koirat". Kotona oltiin sitten hieman seitsemän jälkeen ja Niko lähti vielä hakemaan Faunia vanhempiensa luota Kasurilanmäeltä. Fauni vietti oikein lepolomaa Nikon vanhempien luona, sai ainoana koirana kaiken huomion itselleen, pääsi uimaan mökille ja yöt makasi tietenkin Even ja Heikin vieressä, huh, huh ;))) Tosca lomailee myös, Tarun vanhempien luona Kirmalla. Toscallakin varmaan kivaa, kun ei tartte sietää Hermin "yllätyshyökkäyksiä". Kaverina Toscalla on rauhallinen ajokoira Sani, jonka kanssa on kiva loikoilla auringossa.

Tulevana viikonloppuna Taru talkoilee Sawo Show -koiratapahtumassa ja sen jälkeen huilataan elokuu koirahommista, treenaillaan toki, mutta koerintamalla taukoa syyskuun alkuun asti.

Hermione kasvaa...

Nopeasti aika menee eteenpäin ja Hermi kävi jo pari viikkoa sitten ekalla rokotuksella. Samalla eläinlääkärimme Pekka tarkasti Hermin ja pentu vaikutti terveeltä ja reippaalta. Kotona Hermi osaa olla erittäin rauhallinen ja rauhoittuu hyvin syliin esim. kynsien leikkuun ajaksi. Hermi osasi jo meille tullessaan noutaa palloa. Sen kasvattaja Paul oli heitellyt sille palloa jo Belgiassa. Niko onkin jatkanut nyt muutaman kerran viikossa pallotreeniä eli Hermi saa muutaman vauhtinoudon pallolla, aivan kuten TinTinkin sai pentuaikanaan. Kuten kuvasta näkyy vauhtia tuntuu riittävän myös Hepariinilla.

Sitten reilun puolen vuoden iässä Niko testailee Hermin, joko se olisi "kypsä" aloittamaan muunlaisen treenauksen. Toki Hermi osaa tulla pillillä luokse ja istua pillikäskystä, mutta mitään muuta noutoon liittyvää sen kanssa ei vielä tehdä. Hihnassa kävelyä ollaan hieman harjoiteltu kotitiellä, jottei hihna olisi aivan vieras kun sitä tarvitaan ;)

Jokunen päivä sitten Taru kuuli, että hieman ihmetystä ja hymyilyä ovat aiheuttaneet sivuillamme esiintyvät koirien erilaiset nimet (Pipukkari, Herra ja Kuningas ym). Vanha sanontahan kuuluu, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös meidän koirilla. Esim. TinTin on tällä hetkellä useimmiten Pipukkari tai pidennettynä Piipukkari. Faunin nimitys Herra ja Kuningas tulee erään Faunista olleen lehtijutun mukaan. Hermi on jo myös ennättänyt saada lempinimiä, kuten varmaan jo kuvatekstistä huomasitte. Hermi on useimmiten Hepariini. Mutta jotta uutisten lukeminen ei kävisi liian yksitoikkoiseksi, nimet tulevat varmasti vielä muuttumaan joku päivä, odotelkaa vain :)))

Ensi viikonloppuna Tarun ja TinTinin startti Laukaan NOMEssa, joten tällä viikolla palataan jälleen nomeilun pariin.

Kävelyä ja voittoisat pojat...

Torstai aamuna aamupalalle mennessä Silja otti ensimmäiset askeleet ilman tukea. Meno on vielä hieman haparoivaa, mutta päivä päivältä kävely näyttää varmemmalta ja varmemmalta. Taru, Silja ja koirat ajelivat sitten torstaina päivällä Iisalmeen Kirmalle Toini-mummon luo, jossa mummo yllätettiin täysin kävelyaskelilla. Tanja-kummi saapui heti perässä Kirmalle ja yllätettiin myös kävelynäytöksellä. Taru teki Tanjan avustaessa pojille hieman peltotreeniä illalla, oltiinhan lauantaina lähdössä Rantsilaan WT-kokeeseen. Hieman Niko epäili kyllä, miten Fauni jaksaa innostua dameista, mutta Tarun tekemän treenin perusteella näytti "vanha koirakin" innostuvan vielä dameista, "papattihäntä" heilui kovasti kun Fabe pääsi vuorollaan hommiin ;) Niko ajeli sitten perjantai iltana moottoripyörällä Kirmalle iltavuoron jälkeen ja nostelimme vielä viimeiset tavarat autoon aamulla aikaisin olevaan lähtöä varten.

Lauantai aamuna suuntasimme sitten poikien kanssa kohti Rantsilaa. Pysähdyttiin kyllä heti Iisalmen Marjahakaan ja otettiin kyytiin Taija ja Sumu, jotka lähtivät myös kisaan ja matkaseuraksemme. Saavuimme koepaikalle juuri ajoissa ja huomasimme heti, että koemaastot ovat mielenkiintoiset. Koepaikka oli entisiä turvesoita, joissa oli niin kuivaa maastoa kuin vesialueitakin. Tuomareina kokeessa olivat Pekka Uusimäki ja Pauliina Ahola.

Taru ja TinTin olivat starttivuorossa AVO-luokan kuudentena koirana, joten ennätimme hyvin seurata muutaman suorituksen, ennenkuin Taru haki Pipukkarin autosta. Pipukkari vaikutti hyvin rennolta, mutta kuitenkin "täräkältä", joten Taru lähti eka rastille luottavaisin mielin. Juuri ennen omaa vuoroa pieni virittely = luoksetulo ja sitten starttiin. Tuomarina ekalla rastilla oli Pekka. Tehtävä oli yhdistelmä, seuraus, ohjaus ja ykkösmarkkeeraus. Aluksi koiraa seuruutettiin reilun kymmenen metrin matka, seuraamisen aikana ammuttiin laukaus ohjaukselle. Ohjaus oli kuivalle maalle, heinätöppääseen, matkaa arviolta kuutisenkymmentä metriä. Suora reitti damille olisi ollut vetistä heinikkoa pitkin, mutta Tarukin, kuten melkeinpä kaikki muutkin ohjaajat, lähetti koiran pellon kuivaa reunaa pitkin. Pellon päässä vihellys pilliin, Pipukkari pysähtyi hyvin, ohjaus oikeaan ja Pipukkari jatkoi ripeästi matkaa, jälleen vihellys ja pysähdys, käsky mennä eteen ja Pipukkari olikin jo oikean heinätöppään luona. Dami suuhun ja kovaa kyytin Tarun luo. Hyvä suoritus! Tehtävä jatkui siten, että käännyttiin kohti pellon oikealla puolella olevaa vesialuetta. Vettä oli paikoin niin, että koira pääsi juoksemalla ja paikoin niin, että ne joutuivat uimaan. Vesialueella kasvoi myös aika korkeaa pajukkoa, joten haastetta markkeeraustehtävälle riitti. Pipukkari markkeerasi heiton hyvin ja nouti damin nopeasti, palautus oli myös vauhdikas eikä matkalla kiinnostusta aiheuttaneet edes vesialueelle laitetut sorsankuvat. Taru oli suoritukseen tosi tyytyväinen. Pisteitä tältä rastilta 18.

Seuraavana odoteltiinkin sitten Nikon ja Faunin starttivuoroa VOI-luokassa. Tehtävä oli ekalla rastilla hyvin pitkälle sama kuin AVOssa, matkat tietenkin olivat pidemmät ja lähetettäessä koiraa ohjaukseen sille tuli häiriöksi sorsapillin ränkätystä. Niko sanoi jo ennen ekaa rastia, että hän keskeyttää sitten välittömästi jos Fabe ei löydä dameja. Taru epäilikin jo pahinta, kun näki tehtävän...Faunihan osaisi kyllä fiksuna koirana laskea yhteen 1+1+1=3 eli ollaan Oulussa, Ollikaisen Tero kahluusaappaat jalassa ja haulikko kädessä sekä sorsapilli ränkättää, sehän ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin jahtikauden aloitusta :))) eli etsitään sorsia ja hanhia. Mutta "herra ja kuningas" yllättikin meidät aivan täysin, se meni ohjauksen tuttuun tapaan helposti, löysi DAMIN NOPEASTI, näki hyvin markkeerauksen ja löysi senkin helposti!!! Ainoana miinuksena oli Faunin seuraaminen, joka on sellaista ihme hiimailua, välillä ollaan hyvin sivulla, välillä käydään Nikon takana. Pisteitä rastilta kuitenkin ihan kivasti eli 16 ja Nikon ilme oli tosi yllättänyt kun he palasivat tehtävän suorituksesta.

Kakkosrasti oli Pauliinan tuomaroima hakurasti. Jälleen uusi turvepeltoalue, jossa ympärillä pusikoita, välillä vetistä heinikkoa, välillä kuivaa aluetta. Damit oli laitettu keskellä turvealuetta olevalle vihreälle heinäalueelle, jonka toinen laita oli melko kuivaa ja toinen laita ihan vetistä. AVO-luokassa dameja alueella oli neljä, koiran piti tuoda niistä kaksi. Koira lähetettiin hakualueella vajaa 30 metriä alueen edestä, joten Tarukin lähetti TinTinin ohjauskäskyllä matkaan. TinTin meni vauhdilla alueelle, jossa Taru antoi hakukäskypillitystä. Dami ei kuitenkaan heti löytynyt ja TinTin loikki alueen ulkopuolelle. Pysäytyspillitys ja kääntö takaisin oikealle alueelle ja jälleen etsittiin, myös tälläkään kertaa dami ei löytynyt ja TinTin suuntasi hakualueen toisesta laidesta yli. Jälleen pysäytys ja ohjaus oikealle alueella, nyt dami haisikin nokkaan ja Pipukkari nappasi damin tuoden sen reippaasti Tarulle. Uusi lähetys ja koira oli heti oikealla alueella ja tällä lähetyksellä dami löytyikin tosi nopeasti. Tuomarin kommentit tehtävästä olivat ihan hyvät, koira kuunteli ohjaajaa, saatiin nopeasti aina oikealle alueelle ja varsinkin toinen nouto oli nopea. Pisteitä rastilta 17.

Sitten starttiin VOI-luokan koirat, joille hakualue oli sama, dameja oli alueella vain kolme ja lähetyspaikka muuttui kauemmaksi ja viistosti kohti hakualuetta. Näkyvyys ohjaajalta hakualueella oli aika huono, joten piti vain hyvin pitkälti toivoa, että koiraa pysyy oikealla alueella. Niko lähetti Faunin myös ohjauskäskyllä matkaan ja hakualueen laidalla sitten hakukäskypillitystä. Hieman joutui Niko myös ohjaamaan Faunia oikealle alueelle, mutta suhteellisen nopeasti Fabekin tarvittavat kaksi damia löysi. Pisteitä hyvin myös Fabelle 17.

Kahden rastin jälkeen pieni tauko ja sitten kahdelle viimeiselle rastille. Niko oli Faunin töistä yllättynyt ja iltapäivän rasteille lähdettiinkin iloisena ja odottavaisena. Kolmannella rastilla jälleen uudelle turvepellolle, tuomarina Pekka. Alueella oli jälleen pusikkoa, vettä ja kuivaa turvepeltoa. AVO-luokassa tehtävänä oli kakkosmarkkeeraus. Ensimmäinen heitto ojalinjaan pienten pajupuskien eteen ja toinen heitto vesialueelle, jossa oli välillä heinätuppaita, välillä avovettä. Tehtävä näytti vaativalta, mutta Taru ja TinTin lähtivät luottavaisina matkaan. TinTin markkeerasi heitot hyvin ja nouti molemmat heitot nopeasti ilman, että Tarun tarvitsi auttaa sitä mitenkään. Pieni "tapaturma" ekan damin palautuksessa eli dami suorastaan lensi Pipukkarin suusta, Taru sai kopin, mutta dami lipesi kuitenkin otteesta ja putosi maahan. Pisteitä tältä rastilta hienosti 19.

VOI-luokan markkeeraustehtävä periaatteessa jälleen samanlainen, matkat olivat vain pidempiä. Fauni näki heitot hyvin, meni kuitenkin hieman vesialueen damista yli, mutta palasi kuitenkin itse oikealle alueella ja löysi damin. Peltoalueen dami löytyi välittömästi ja pisteitä tältä rastilta 17.

Viimeiselle rastille siirryttiin jo hieman jännittyneissä tunnelmissa, pystyvätkö pojat jatkamaan päivän hienoja esityksiä...Tuomarina viimeisellä rastilla oli Pauliina. Tehtävä oli ohjaus, matkaa noin kuusikymmentä metriä. AVO-luokassa dami oli viety turvepeltoalueella olevan pienen metsikön vasempaan laitaan. Ampuja seisoi metsikön edessä ja se vetikin koiria puoleensa. Taru lähetti TinTinin matkaa, koira kaarsi ampujaa kohti, pysäytys pilillä ja uusi eteenkäsky. TinTin meni aivan suoraan damille, nappasi damin, pyörähti kuitenkin palautukseen lähtiessään niin, että palautti sen hieman metsikön kautta, tästä muutama piste pois, mutta pisteitä rastilta kuitenkin 18. Finaalipaikka alkoi siis häämöttää Tarulle ja TinTinille, mutta pitihän sitä odottaa pistelasku, ennenkuin paikka varmistui.

VOI-luokan ohjaustehtävä samalla turvepellolla, matka jälleen vain pidempi, eikä ohjaukselle tullut laukausta. Dami oli viety ison kiven taakse, matkaa sinne oli vajaa satametriä. Fauni kuunteli jälleen hyvin Nikon ohjeita ja dami saatiin talteen melko vaivattomasti. Pisteitä tältä rastilta 17 ja myös "vanhan herran" osalta näytti siltä, että finaaliin oltiin menossa. Eikun vain pistelaskua odottelemaan...

Ja niinhän siinä kävi, että molemmille pojille tuli finaalipaikka! AVO-luokassa finaaliin pääsi kolme koiraa. Koirakot asettettiin riviin samalle turvepellolle, jossa oltiin tehty markkeerausrasti. Peltoalueen vasemmassa reunassa oli korkeaa pajupusikkoa, jossa oli myös vettä, varmaan ainakin polveen asti, sen verran tuntui vesi loiskuvan. Pusikossa lähti liikkeelle ajoketju, kuului huutoja, laukauksia, näkyi muutama damin heitto. Ajoketju tuli pusikon eteen, koirakoiden näkyviin ja siirtyi pellon reunaan. Tämän jälkeen tuomarin luvalla koirat noutoon eli tehtävänä oli hakea yksi dami pusikosta. TinTin oli vuorossa toisena, se seurasi koko ajon ajan rauhallisena Tarun sivulla, eikä reagoinut mitenkään kun ensimmäinen koira lähetettiin noutoon. Sitten oli Pipukkarin vuoro ja Tarun "joon" kuultuaan säntäsikin matkaa niin, että turve roiskui. Vesi loiskui niin, että piilossa vuoroaan odottanut Niko (VOI-luokan finalistit oli jo tässä vaiheessa käsketty odottamaan vuoroaan, he eivät siis nähneet AVO-luokan suorituksia) tunnisti heti, että nyt on meidän Pipukkari lähtenyt noutoon :) Loiske hiljeni ja alkoi välittömästi uudelleen, Taru tiesi, että dami on löytynyt ja nyt tullaan jo vauhdilla takaisin. Hieman oli jälleen vettä korvissa pojalla, sillä ravistus oli aika lähellä palautusvaiheessa, mutta Taru sai kuitenkin pillityksellä koiran tulemaan luokse ja dami käteen. Vielä piti hieman jännittää, että Pipukkari malttaa seurata viimeisen koiran suorituksen ajan rauhallisena, mutta eipä tämä rivissä odottelu tuottanut mitään ongelmia Pipukkarille. Hymyssä suin Taru poistui tehtävän jälkeen, aivan loistava suoritus!!! Pisteitä finaalitehtävästä tulikin sitten 19, joten Taru ja TinTin WT AVO 1 pisteillä 91/100, luokkavoitto ja vielä tuomareiden valinta, eipä olisi hienommin voinut mennä!!!

VOI-luokassa finaaliin pääsi viisi koirakkoa. Finaalitehtävä suoritettiin samalla pellolla kuin muidenkin luokkien finaalit ja se suoritettiin parityönä. Nikon ja Faunin pariksi tuli Heli ja Brando. Vesialueen laidassa olevaan korkeaan pusikkoon tuli ykkösmarkkeeraus, tämän jälkeen toinen koira lähetettiin ohjaukseen vesialueen toiseen laitaan. Järjestys meni niin, että Fauni suoritti ensin ohjauksen. Heli jäi odottamaan Brandon kanssa lupaa lähteä tekemään markkeeraustehtävää. Fauni lähti hyvin matkaan, Niko ohjasi Faunin enemmän oikealta kohti damia, jotta se ei vain lähtisi markkeerauksen suuntaan. Sitten rupesi ohjaus kuitenkin hieman tökkimään kun Faunin olisi ylitettävä vetinen alue (oikea lutakko). Se ei halunnut millään lähteä menemään vetistä aluetta pitkin, useiden yritysten jälkeen Niko antoikin sen juosta kuivaa aluetta pitkin ohjausdamin taakse, siitä pillitys luokse ja sitten lähihakupillitys, dami löytyi vaikkakin se teetti töitä. Nikoa kyllä hieman harmitti jälkeenpäin miksi hän ei luottanut koiraansa ja laittanut sitä vain suoraan kuivan alueen kautta, Fauni olisi varmaan siinä kuunnellut paremmin. Heli sai laittaa Brandon matkaa heti, kun Fauni lähti palauttamaan ohjausdamia. Kun Brando oli palauttanut Helille markkeerauksen, vaihtoivat parit paikkoja. Heli sai Brandon ohjausdamille melko vaivattomasti ja Fauni pääsi suht nopeasti noutamaan omaa markkeeraustaan. Finaalin markkeeraus oli vaikea ja se koituikin muutaman koiran kohtaloksi. Fauni sai tehdä jonkun aikaa töitä ennekuin dami löytyi, mutta pääasia oli, että molemmat damit oli löydetty! Ohjauksen raskaus pudottti pisteitä, pisteitä Faunille finaalista 10. Mutta "vanha herra" sai upeasti tuloksen WT VOI 2, sijoittui luokassaan kolmanneksi, lähti itse asiassa finaaliin päivän toiseksi parhailla pisteillä, joten ei huonosti Fabeltakaan!!! Nikolta ja Faunilta kiitokset hyvälle finaaliparille Helille ja Brandolle ja onnittelut luokkavoitosta!

Kohti Savoa ajeltiinkin sitten riemukkaissa tunnelmissa ja takakontissa hienot pokaalit, ei pettänyt Tomi netissä antamiaan lupauksia ;) Kiitokset matkaseurasta Taijalle ja Sumulle, harmittavasti Sumu epäonnistui viimeisellä rastilla ja muuten niin hienosti mennyt päivä päättyi siihen. Tästä kuitenkin jatketaan, niihän sitä Taija puhuttiin :)))

Synttäreitä ja hampurilaisaterioita...

Heti juhannuksen jälkeen vietettiin Siljan 1 v. synttäreitä ja kuten kuvasta näkyy hampaitakin on ennättänyt tulla :) Silja ei vielä uskalla kävellä kovin montaa askelta ilman tukea, mutta ei varmaan mene montaakaan viikkoa, kun kävelemään uskalletaan lähteä ihan toden teolla. Sanoja alkaa pikku hiljaa myös tulla lisää, mutta edelleen vahvimpana ovat äiti ja isi :)

Koerintaman uutiset ovatkin sitten viime viikonlopulta. Yhdistyksen omassa kokeessa Leppävirralla starttasivat lauantaina Taru ja TinTin ja sunnuntaina Niko ja Fauni. Tarulle ja TinTinille koe oli nappi suoritus, tuloksena AVO 1, parivaljakon ensimmäinen ykkönen, josta Taru on niin YLPEÄ!!! AVO-luokan tuomarina oli A-P Fontell. Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella, jossa matkat eivät olleet pitkiä. Heitot tulivat veneestä, ensin varis koivupuskalle ja sen jälkeen lokki puron taakse rantahetteikköön. TinTin nouti ensin viimeisemmän, kauimmaisen heiton ja sen jälkeen lähimmän variksen, nappisuoritus. Tämän jälkeen koira lähetettiin hakuun, josta piti tulla aluksi kaksi riistaa. TinTin toi ensin lähellä olleen korpin ja sitten mailta variksen. Kun koira palautti toista riistaa, ammuttiin laukaus ohjaukselle. Ohjaus tuli suoraan edessä olevaan niemekkeeeseen, lähetys oli mailta ja kun koira oli saatu veteen, ohjaaja sai siirtyä vesirajaan ohjaamaan. Tuuli kävi niin, että koirat saivat hajun helposti hakualueen kaislikossa olevasta lokista. TinTin lähti hyvin ohjaukseen, hyppy suoraan veteen, ei jääty kaartelemaan rannalle. Hakualueen hajut vetivät kuitenkin puoleensa ja koira kaarsi kaislikon suuntaan. Taru vihelsi pilliin ja käänsi koiran kohti niemen kärkeä. TinTin kuunteli erittäin hyvin ja Taru sai koiran helposti ohjausriistalle. Ohjauksen jälkeen jatkettiin vielä hakua. TinTin nouti kaikki viisi hakualueen riistaa ja saikin tuomarilta ihan hyvän palautteen kokeen päätyttyä.

TinTinin tulos AVO 1 palkittiin kotimatkalla hampurilaisaterialla. Taruhan oli luvannut Pipukkarille, että se saa ekasta yhteisestä ykkösestä hampurilaisaterian ja eihän kaveria saa pettää. Yrittivät tarjota ensin lasten ateriaa, mutta pitäähän noin hienosta työstä saada kunnon palkka eli Taru osti ihan kunnon kerrosaterian ja voitte vaan uskoa, että maistui kaverille hampurilainen eikä tökkineet raskalaisetkaan, kuten kuvasta näkyy :)

Niko ja Fauni starttasivat sitten sunnuntaina yhdistyksen mestaruuskokeessa, jonka tuomaroi Timo Väisänen. Koe oli hyvin samantapainen kuin muutama vuosi sitten kennelpiirin mestaruuskoe. Koe alkoi siten, että ohjaaja ja koira nousivat veneen kyytiin. Tuli ykkösmarkkeeraus, jonka ohjaaja ja koira näkivät liikkuvasta veneestä. Koira lähetettiin noutoon ja sen jälkeen vene jatkoi puroa pitkin varsinaiselle koepaikalle. Fauni markkeerasi heiton hyvin ja palautti lokin Nikolle ripeästi. Tämän jälkeen tuli kakkosmarkkeeraus puron toiselle puolelle kaislikkoon, linjaan. Kun koira lähetettiin noutoon ammuttiin samalla laukaus ohjaukselle. Fauni nouti ekan markkeerauksen nopeasti ja Niko lähetti sen toiseen noutoon välittömästi. Lähetys oli ehkä hieman huono, sillä Fauni yritti lähteä menemään liikaa vasemmalta kaislikon reunasta, jolloin vaarana olisi ollut saada haju hakualueen riistasta. Niko kutsuikin koiran pois ja laittoi uudelleen hieman enemmän oikealle, jolloin koira menikin suoraan puron yli riistalle. Tuomari sanoi, että ohjaaja teki oikean ratkaisun ja koirahan oli markkeerannut toisenkin heiton hyvin, sillä se meni riistalle aivan suoraan. Tämän jälkeen oli pitkä maaohjaus puron toiselle puolelle kaislikon reunaan. Ohjaus ei tuottanut Faunille mitään ongelmia, pilliä kuunneltiin jälleen erinomaisesti. Tämän jälkeen vielä hakuun, joka olikin tuottanut päänvaivaa monelle koirakolle jo edellisenäkin päivänä. Ensimmäinen, lähin lokki tuli nopeasti. Myös toinen lokki halualueen keskeltä, mutta sitä kolmatta ykköseen vaadittua riistaa ei sitten enää löytynytkään, vaikka Fauni kyllä kuulosti liikkuvan ihan oikealla alueella. Niko tiesikin, että kaksi riistaa ei riitä tänään ykköseen eli jäi jälleen ykkönen Faunilla harmittavan lähelle, yhden linnun päähän. Faunin tulos VOI 2, vähän harmittaa, sillä se ykkönen oli kuitekin niin lähellä... Onnittelemme kuitekin yhdistyksen uutta mestaria Tuijaa ja Heraa, eka ykkönen ja mestaruus, upeaa!

Ensi viikonloppuna jälleen kisaillaan, katsotaan mitä sitten saadaan aikaan...

Kesäkuun puolen välin tapahtumia

Paljon on ennättänyt taas tapahtua reilussa viikossa. Niko ja Fauni starttasivat toisen NOME-startin Siilinjärvellä iltakokeessa 12.6. Kokeen tuomarina oli Markku Bräyschy. Koepaikka oli sama kuin edellisen sunnuntain kokeessa. Faunin tulos VOI 3, ei edelleenkään lupaile kovin paljon tälle kesälle... Fauni ei oikein ollut vauhdissa. Helpohkon kaksoismarkkeerauksen toiselle linnulle Niko joutui auttamaan, ohjaus oli kyllä jälleen hyvä, haku sen sijaan hieman tehotonta.

Seuraavan kerran startissa Fauni ja ekan kerran tälle kesälle TinTin Kaatamossa 15.6. Tuomarina VOI-luokassa Erkko Salo, AVO-luokassa Veijo Honka. Suuntasimme ensimmäisenä AVO-luokkaan, jossa Taru ja TinTin suorittivat ekan AVO-startin. Koe alkoi siten, että koirakon saapuessa koepaikalle tuli laukaus ohjaukselle. Koira lähetettiin vesiohjaukselle, joka oli mielestämme aika vaativa. Matkaa oli ehkäpä 80 metriä. Ohjausriista oli laitettu kaislikon tekemän lahdelman puoleen väliin, pieneen pusikkoon. Vaikeutena oli vielä se, että kaislikkolahdelman kärkeen, oikealle puolelle ohjausriistasta oli laitettu hakualueen lokki. Ohjausriistan vasemmalla puolella rantaviivassa oli hakualueen riistan paikka, tämä riista vietiin kuitenkin paikalleen vasta, kun koira palautti ohjausriistaa, mutta toki haju oli vetämässä puoleensa. TinTin lähti hyvin etenemään ohjausta, Taru tuki sitä matkalla ja saikin koiran melko vaivattomasti pusikon luo, jossa ohjausriista oli. Koira pyörähti pusikon vasemmalta puolelta hakualueella eli ei saanut ohjausriistaa ylös. Taru pysäytti TinTinin ja ohjasi takaisin veteen. Koira kuunteli pilliä erittäin hyvin ja meni jälleen ohjausriistan luo, mutta edelleenkään ei riistaa saatu ylös. TinTin kaarsi jälleen hakualueen suuntaan, mutta Taru sai sen jälleen kääntymään pois ja uudelleen ohjausriistan luo, sama homma jatkui, ei vainua riistasta ja pyörähdys uimaan kohti Tarua. Tässä vaiheessa Niko poistui jo paikalta ;) Taru päätti mielessään, että yrittää vielä kerran ohjata TinTinin riistalle ja jos se ei saa lintua ylös, kutsuu koiran pois ja keskeyttää. Neljännellä kerralla koira kuitenkin meni pusikolle niin, että sai vainun ja nappasi riistan. Taru huokaisi helpotuksesta ja takaa kuului kommentteja koiran hienosta pillikuuliaisuudesta :) Tässä vaiheessa tuomari "epäili", että näinköhän koira pystyy enää tekemään mitään, sen verran kovan prässin se joutui käymään läpi. Tarullakin oli tietenkiin pieni epäilys, mutta se osoittautui turhaksi. TinTin suoritti hyvän kakkosmarkkeerauksen, toiselle linnulle pienellä avustuksella. Hausta löytyi yhtä vaille kaikki, koira jaksoi hakea niin pitkään, että Taru joutui kutsumaan sen pois hausta ajan loputtua. Päivän tulos oli AVO 2. Tuomari oli jo aamulla päättänyt, että hausta pitää tulla kaikki riistat ykköstulokseen, joten hän ei enää voinut muuttaa kantaansa vaan ilmoitti, että "olisi kyllä mielellään antanut koiran suorituksesta ykkösen, mutta kun se yksi riista jäi löytymättä". Vähän harmitti, mutta tulospaperissa lukeneet tuomarin kommentit: "Koira on erittäin hyvin ohjattavissa, tottelee hyvin ohjaajaa. Koira ja ohjaaja tekevät erittäin hyvää yhteistyötä keskenään" lämmittivät kyllä mieltä!

TinTinin startin jälkeen suuntasimme VOI-luokkaan, jossa Fauni starttasi toiseksi viimeisenä koirana. Koe oli Nikon mielestä vaativa ja Fauni olikin kokeessa aivan eri koira kuin torstaisessa startissa, intoa tuntui olevan. Koe alkoi maaohjauksella. Koira ohjattiin pellon poikki metsän reunaan, jossa oli fasaani. Fauni meni ohjauksen tapansa mukaisesti helposti ja koe pääsi jatkumaan haulla. Hausta otettiin seuraavaksi kaksi riistaa ja ne tulivatkin Nikon käteen melko nopeasti. Tämän jälkeen koira lähetettiin vesiohjaukseen. Koira lähetettiin mailta, uitettiin yli kapeahkon vesiuoman, vastarannalla oli risukasa, jonka juurella riista oli. Vaativuutta ohjaukseen teki se, että koiraa ei nähnyt kunnolla vesiuomassa eikä vastarannallakaan. Koiran piti olla "hyvin kuulolla", jotta sen sai ohjattua riistalle. Fauni suoriutui tehtävästä jälleen mallikkaasti. Tämän jälkeen Fauni toi vielä hausta yhden riistan, enempää ei tuomari vaatinut ottamaan. Päivän kompastuskiveksi Faunille koitui jälleen markkeeraus. Kaksoismarkkeeraus vastarannalle vesiuoman yli korkeaan kaislikkoon siten, että heittäjät olivat kanootissa, heittivät yhden heiton, kanootti lähti liikkeelle, jonka jälkeen tuli toinen heitto ja kanootti jatkoi vielä matkaa vesiuomassa. Heitot eivät olleen mitenkään korkeita, sillä ne tehtiin istuen kanootissa. Fauni näki kummatkin heitot, mutta ei saanut toista lintua ylös. Vesiuomassa edennyt kanootti veti sitä liikaa vasemmalle, joten lintu jäi löytymättä. Koiraa ei oikein edes voinut ohjata heitolle, sillä näkyvyys oli huono. Nikoa harmitti suunnattomasti, sillä muuten erinomaisesti mennyt koe, kaatui tuohon markkeeraukseen. Päivän tulos VOI 2.

Tiistaina suuntasimme sitten jälleen koko perheen voimin Siilinjärvelle Koivusaareen noutajien ja seisojien väliseen haasteotteluun. Tänä vuonnahan oli noutajien vuoro järjestää tämä mukava kisailu ja paikan päälle saapuikin kolmisenkymmentä henkeä, kisailijoita ja yleisöä. Tuomareina haasteottelussa olivat Pöyhösen Ilpo ja Niko. Tuomarit olivat laatineet kisan rastityyppisesti eli koirakot kävivät kahdella rastilla, joiden yhteispisteet sitten ratkaisivat kisan voiton. Taru osallistui kisaan TinTinin kanssa AVO-luokassa. Ilpon rastilla oli ohjaustehtävä, Nikon rastilla markkeeraus- ja hakutehtävät. Ilta oli erittäin onnistunut ja näimme upeita suorituksia niin noutajilta kuin seisojiltakin. Voitto tänä vuonna jälleen noutajille, hienoa! Suuret kiitokset joukkueemme jäsenille Markulle ja Hetalle, Petrille ja Hiskille, Sailalle ja Taolle, Mikalle ja Nerolle, Veijolle ja Rukalle! Taru oli tietenkin ylpeä "sarjakuvapojan" upeasta luokkavoitosta, vaikka Niko antoikin pisteitä aika niukanlaisesti omalla rastillaan, "omaansa pitää arvostella kuulemma tiukemmalla seulalla" ;) Kiitokset haasteottelukuvasta Häyrisen Atille, joka hääri kuvaamassa kisapaikalla!

Hermi on ollut mukana kaikilla reissuilla ja osaa olla autossa rauhallisesti. Muuten pikku Hermelinos on kyllä aika veikeä tapaus, luonnetta tuntuu tytöllä olevan ihan vaikka muille jakaa, sen verran kovalla murinalla puolustetaan ruokakuppia. Mahdottoman reipas pentu se kyllä on, Kaatamossakin kisapaikalla se meni reippaasti tutustumaan aivan vieraisiin ihmisiin. Omassa laumassa TinTin on Hermin paras kamu, kuten kuvasta näkyy kaverukset lepäilevät jo vierekkäin ihan sulassa sovussa. TinTin haluaisi kyllä jo kovasti painia Hermin kanssa, ei ymmärrä, että toinen on niin kovin hentoinen vielä. Siljan ja Herminkin yhteiselo alkaa näyttää jo ihan kivalta. Hermi ei enää ole niin kiinnostunut Siljasta kuin alussa. Nyt pystytään jopa olemaan samassa huoneessa ja leikkimään omia leikkejä :)

Nyt pidetään pientä huilia Juhannuksen ajan ja jatketaan sitten jälleen uudella innolla kohti kesän koitoksia! Oikein kesäistä Juhannusta kaikille tutuille ympäri Suomen!

NOME:a ja taippareita kesäkuisena viikonloppuna

Lauantaina Niko ja Fauni starttasivat kesän ekassa NOME-kokeessa. Pohjois-Savon Kennelpiirin mestaruuskoe oli Siilinjärvellä ja kokeen tuomarina oli Pentti Åman. Koe oli varsin mielenkiintoinen...vaikea, mutta kuitenkin suoritettavissa oleva, mikäli koira oli kuuliainen. Se voitanee sanoa, kun katsoo kahden koepäivän tuloksia. Fauni ja Niko starttasivat päivän viimeisenä koirana ja tiedossa näin ollen oli jo, että vain Ilpo ja Eppu olivat saaneet kokeen suoritettua. Koe alkoi markkeerauksella kaislikon reunaan, lahden pohjukkaan. Fauni lähti noutoon, mutta muista poiketen se lähti noutoon rannan kautta, kun suorin reitti olisi ollut uiden yli. Faunihan haluaa aina mieluummin käyttää maa-aluetta, jos vain mahdollista, sillä se on hänen mielestään nopein reitti. Kun koira oli edennyt jonkun matkaa markkeerauksen suuntaan, tuli ranta-alueelle kaksoismarkkeeraus. Fauni pysähtyi ja markkeerasi molemmat heitot hyvin, vaikkakin se oli itse etenemässä juuri tuolla ranta-alueella. Fauni palautti ensin toisen kakkosista, meni sitten ykköselle ja nouti viimeisenä kakkosen toisen heiton. Ohjaaja sai itse päättää markkeerausten noutojärjestyksen tai antaa koiran itse tehdä ratkaisut. Ensimmäistä lokkia palauttaessa, lokin siipi oli Faunin silmien edessä ja se "toikkaroi" hetken aikaan yleisön joukossa, kunnes kuuli Nikon kutsun ja samalla sattui pieni moka, lintu putosi suusta niin, ettei Niko saanut sitä käteensä.

Markkeerausten jälkeen koe jatkui ohjauksella, joka olikin se "päivän puheenaihe" ;) Ohjaus oli vastarannalle kaislikkoon, sitten että aivan ohjauksen lopussa oli häiriönä hakualueen riistaa molemmin puolin koiraa. Haastetta ohjaukseen toi vielä tuuli, joka pyöri lammella niin, että suorituksenkin aikana suunta saattoi muuttua. Niko uskalsi lähettää Faunin matkaan suhteellisen läheltä kaislikon reunaa, sillä tiesi koiran kyllä kuuntelevan pilliä ohjaustilanteessa. Fauni etenikin ohjauksen oikein hyvin ja lähti palauttamaan heinuria. Sitten alkoikin tapahtua... Faunimaiseen tapaan, se lähti palauttamaan lintua rannan kautta eikä suoraan uiden. Niko yritti pillittää koiraa tulemaan suoraan, mutta päätös oli jo tehty Faunin päässä. Koira lähti tulemaan rantoja pitkin ja törmäsi hakualueen lokkiin ja vaihtoi... :( Voitte vain uskoa harmituksen määrää!!! Olisi se mielenkiintoista tietää mitä koiran päässä liikkuu, kun se tekee tällaisen ratkaisun!

Koe jatkui tämän jälkeen haulla, jossa oli viisi riistaa. Fauni teki erittäin tehokkaan ja nopean haun ja olikin tuomarin mukaan päivän nopein koira. Se ei tässä tilanteessa enää paljon lohduttanut, sillä piirinmestaruus oli jälleen menetetty! Niko ei ole voittanut piirin mestaruutta vielä koskaan koirillaan, tappio on tullut jopa ykköstuloksella. Harmittaa!!! Faunin tulos VOI 3. Kennelpiirin mestariksi kuitenkin hienosti toisen kerran peräkkäin Faunin kova kisakumppani Eppu. Onnea Ilpo ja Eppu!!!

Sunnuntai aamuna Taru lähti ajelemaan Suonenjoelle katsomaan taippareita. Taippareissa starttasi paljon tuttuja koiria ja eritoten kiinnosti nähdä Faunin pentujen Tintin ja Iitan suoritukset. Päivä olikin erittäin mukava, sillä molemmat vauhdikkaat tyttöset saivat taipparit läpi. Onnea Tiina ja Tintti, Maarit ja Iita!!! Erityisesti Tarun mieltä lämmitti tuomarin kommentit Tiinalle: " Hyvässä opissa olet ollut, eikun vain NOME-kokeisiin koiran kanssa". Tästä on hyvä meidän Tiinan kanssa jatkaa treeniä kohti tulevia koitoksia!

Hermi on kotiutunut oikein hyvin. Hermi vaikuttaa pihalla erittäin rohkealta ja reippaalta pennulta. Se hakee jo nyt kontaktia hyvin Nikoon, kun sen kanssa on pihalla. Silja on kyllä saanut leikkikaverin Hermistä, kiinnostuksen aiheet tuntuvat olevan hyvin samanlaisia näillä tyttösillä :) TinTin on osoittanut hieman mustasukkaisuuden piirteitä, jos Taru on Hermin lähellä. Pitääkin Tarun tehdä nyt päivittäin hieman treeniä Pipukkarin kanssa, jotta se saa tuntea olevansa Tarun "ainoa". Kyllä nämä koirat ovat sitten ihania ;)

Hermi kotiutuu

Niko lensi Hermionen kanssa Belgiasta Suomeen eilen. Pennun kutsumanimi on sitten lyhenne Hermionesta eli Hermi. Hermi oli ollut todella rauhallinen koko lennon ajan, vaikkakin he joutuivat tekemään välilaskun Tukholmaan. Hermi oli hurmannut lentokentällä ihmisiä ja kyselijöitä oli riittänyt Nikon ympärillä :)

Humut näkivät Hermin sitten eka kerran eilen illalla ja eipä tuottanut ongelmia uuden jäsenen ottaminen laumaan. TinTin on tapansa mukaan tosi kiinnostunut, Tosca ja Fauni eivät kovin uudesta tulokkaasta perusta. Silja sen sijaan näki Hermin vasta tänä aamuna, sillä hän nukkui jo iskän tullessa illalla kotiin. Siljan silmät suurenivat ja nauru herahti, kun pikku-Hermi asteli Siljan huoneeseen aamulla. Kovin tuntuu kiinnostusta olevan puolin ja toisin, saatiin huomata kun Silja yritti leikkiä olohuoneessa aamupäivällä ;)

Nikolla oli jälleen mahdollisuus seurata Belgiassa porukkatreeniä ja nähdä myös Hermin emo hommissa. Matka oli kaikin puolin onnistunut ja kiitämmekin erityisesti Stefiä kaikista järjestelyistä ja pennun valinnasta! Kovin ollaan ihastuneita Hermiin ja hänen alati heiluvaan siimahäntään! Stefin sanoin: "That's a good sign!", joten saa nähdä mitä tämän siimahännän kanssa Niko vielä saa aikaan...

Toukokuun loppu

Mukavaa, kun päivät taas lämpenivät! Taru, Silja, naapurin Tuija ja Lassi sekä koirat TinTin ja Upi tekivät lauantaina reilun parin tunnin retken Halmejoen luonnonsuojelualueelle eli Lassin "lautametsään". Ensin taitettiin matkaa pyörillä ja sitten jalkaisin, Silja Tarun selässä rinkassa. Välillä pysähdyttiin tietenkin syömään eväitä ja nauttimaan upeista maisemista. Kiva retki, kiitokset Tuijalle, Lassille ja Upille retkiseurasta!

Silja nauttii ulkonaolosta, kun saa touhuilla ilman rukkasia. Eilen oli mukavaa, kun pihalta löytyi vesileikkeihin sopiva pihakoriste. Oli siinä loppujen lopuksi hihatkin märkänä, kun pikku-neiti uitti käsiään vedessä. Vesileikit ovat kivoja! Lauantaiaamuna Silja ja Taru olivat viimeistä kertaa vauvauinnissa. Kivaa oli jälleen! Kiitokset vain Ritvalle opeista, mukavaa oli käydä sukeltelemassa!

Parin viikon päästä meillä juoksentelee sitten pihalla uusi labbispentu. Niko lähtee hakemaan Rocket Star Hermionen Belgiasta kesäkuun alussa. Pennulla ei ole vielä kutsumanimeä, mutta julkaistaan se sitten hieman myöhemmin muiden tietojen kanssa. Innolla odotamme uuden pennun saapumista!

Treeniä ja vähän kokeitakin

Näin toukokuun puolessa välissä treenikausi on sitten käynnissä "toden teolla". Viime viikolla oltiin treenaamassa Ilpon ja Epun kanssa. Kaikki pojat tekivät hommia hyvin ja saivat välillä juosta yhdessä pellolla vapaana. Hyvin meidän pojat ja Eppu pärjäävät yhdessä :)

Lauantaina ajettiin sitten Lapualle WT-kisaan. Taru ja TinTin starttasivat vielä yhden WT:n ennen NOME-kauden alkua. Kokeessa tuomaroivat Pauliina Ahola ja Miso Sipola. Koe oli varsin mielenkiintoinen... Puolet kokeen tehtävistä oli vesialueella eli ihan puhtaita vesimarkkeerauksia ja -ohjauksia. Taru ei ollut tyytyväinen päivään, vaikkakin tulos oli AVO 2 ja 4. sija. Koira oli jotenkin rauhaton, mikä näkyikin kovakorvaisuutena ohjaustehtävissä. Lisäksi palautukset vedestä olivat huonoja, ilmeisesti kylmä vesi tekee vielä sen, että ravistaminen on kovin herkässä. Treeniä, treeniä, treeniä... Tarkempaa koeselostusta ei tällä kertaa ole luvassa eli ei ollut koe oikein Tarun mieleen...

Sunnuntaille olimme kutsuneet treeneihin isomman porukan noutajaystäviämme. Saringon Veijo hommasi meille upean treenipaikan Savulahdesta, jonne saapuikin parinkymmenen koirakon porukka. Sää ei oikein suosinut treenipäiväämme, mutta eihän pieni lumisade ole ennenkään meitä haitannut ;) Jakaannuimme kahteen eri porukkaan ja teimme treeniä pelto- ja vesialueilla. Oli todella mukavaa, että saimme näin paljon porukkaa treeneihin, sillä näin saatiin koirille hyvää malttiharjoitusta omaa vuoroa odotellessa. Päivän aikana tehtiin markkeerauksia, ohjauksia, hakua dameilla, hakua riistalla, joten erilaisia tehtäviä tuli riittävästi. Välillä juotiin kahvia, paistettiin makkaraa ja jutusteltiin mukavia. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava päivä! Kiitos kaikille treeniseurasta ja Veijolle erityiskiitokset treenimaaston hankinnasta! PS: Hiacen webasto oli vielä ihan lämmin, kun saavuimme kotiin... ;)

Silja tyttönen on alkanut löytämään kovasti sanoja. Isi oli ihan eka sana ja nyt on kuultu myös äiti ja vauva. Samaan aikaan näyttää nyt myös tuo kävely alkavan edetä. Pieniä aikoja seistään jo ilman tukea ja lattialta yritetään jo nousta seisomaan ilman tukeakin. Eilen jopa yritys oli niin kova, että se päättyi pieneen moksahdukseen lattialle ja leuasta lähti nahkat. Itkuhan siitä tuli ja nyt on leuassa punainen läntti, mutta näitähän varmaan sattuu nyt väkisinkin.

Silja on iloinen, kun pääsee pihalle ajelemaan uudella polkupyörällään. Sen kyydissä voisi istua vaikka miten pitkään, kunhan joku jaksaa vain työnnellä. Heti kun vauhti pysähtyy, alkaa Silja hytkyä pyörän selässä merkiksi, että lisää vauhtia :)

Toukokuun alku

Aurinkoinen vappupäivä alkoi Tarun ja TinTinin osalta jo ani varhain aamulla, sillä kaksikko suuntasi jo aamusta kohti Laukaan WT-kisaa. Suonenjoelta perään lähti ajalemaan myös Anne ja Sisu, joten peräkkäin suuntasimme kohti kisapaikkaa. Tuomareina kokeessa oli Rita Kökény, Unkarista sekä Ari-Pekka Fontell ja Pekka Uusimäki. AVO-luokkaa arvostelivat Kökény ja Uusimäki.

Koe alkoi Uusimäen Pekan rastilla, jossa koira tuli ohjata tieltä rinnettä ylös, kohti hiekkakuopan reunaa. Matka ei ollut mielestäni AVO-luokan ohjaukseksi kovin pitkä, mutta haastetta tehtävään teki se, ettei tehtävään tullut laukausta, rinne oli aika jyrkkä, dami oli puun takana olevan kiven takana sekä vielä se, että suoralla linjalla juuri ennen damia oli kaatunut puu, joka koiran tuli siis ylittää. Haastetta siis kerrakseen... Keskityin hyvin TinTinin lähetykseen (muistaen muutaman viikon takaisen leirin opit) ja sain koiran menemään hyvin puolet matkasta, tämän jälkeen rinne jyrkkeni entisestään ja edessä oli se kaatunut puun runko. TinTin pysähtyi tähän ja kysyi neuvoa, annoin koiralle uuden käskyn mennä eteenpäin ja hyvin TinTin menikin, suoraan puun juureen, jossa annoin pillityksen ja dami löytyi. Palautus oli ripeä ja olin tyytyväinen ekan tehtävän suoritukseen. Pisteitä rastilta saatiin 17.

Kakkosrastilla jatkettiin myös Uusimäen Pekan tuomaroimana. Tehtävänä oli kahden koiran walk-up pellolla. Koirakot läksivät liikkeelle tuomarin käskystä, jonka jälkeen tuli laukaus ja heitto, ensimmäinen dami putosi koirakoiden oikealle puolelle, metsän reunaan, mutta kuitenkin pellon puolelle. Tuomarin käskystä koirakot jatkoivat taas matkaa eteenpäin. Toinen laukaus ja heitto, toinen dami putosi koirakoiden vasemmalle puolelle. Tämän jälkeen jatkettiin vielä tuomarin käskystä matkaa, kunnes tuomari pysäytti koirakot ja antoi luvan noutoon. Damit tuli noutaa ristiin eli vasemmalla puolella ollut koira nouti oikealle ensimmäiseksi pudonneen damin ja oikealla puolella ollut koira nouti vasemman puoleisen toiseksi tulleen heiton. TinTin seurasi hyvin ja istahti heti laukaukset kuultuaan, se myös markkeerasi molemmat heitot hyvin. Koska olimme vasemman puoleinen koirakko, tuomari antoi meille ensiksi luvan noutoon. Keskityin hyvin lähetykseen, näytin koiralle suunnan ja annoin luvan noutoon. TinTin ampaisi tapansa mukaisesti vauhdikkaasti liikkeelle ja samalla parinamme ollut koira säntäsi TinTinin perään. Ohjaaja reagoi välittömästi ja huusi koiralleen ei-käskyn. Hänen koiransa pysähtyi, mutta niin pysähtyi myös TinTin. Reagoin tilanteeseen välittömästi ja nostin käden pystyyn, merkiksi TinTinille, että odottaa lisäohjeita. Tuomari käski pariamme kytkemään koiran, heidän kisansa olisi ohi tältä päivältä. Tämän jälkeen tuomari sanoi minulle, että voin jatkaa suoritusta. TinTin tuijotti minua herkeämättä ja odotti lisäohjeita, annoin koiralla käskyn. TinTin säntäsi uudelleen matkaan, juosten suoraan damille, nappasi sen suuhun ja palautti hienosti minulle. Huokaisin helpotuksesta, suoritus meni aivan nappiin, vaikkakin meillä oli pientä häiriötä matkalla :) Tuomarikin piti suorituksesta, kommentit olivat: "Sehän meni aivan niin kuin pitikin, häiriöstä huolimatta". Tuomarin kommentti ja yleisön aploodit tuntuivat tosi hyvältä! Pisteitä rastilta 19.

Kolmos- ja nelosrastin arvosteli Rita Kökény. Nämä kaksi viimeistä tehtävää suoritettiin peräkkäin. Kolmosrastilla oli ykkösmarkkeeraus. Heitto tuli peltolammikkoon pajupuskan taakse, siten, että koira joutui menemään ensin pienen vesialueen yli ja ohittamaan vielä pajupuskan, jonka taakse heitto tuli. TinTin markkeerasi heiton hyvin ja meni suoraan pudotuspaikalle. Palauttaessa meinasi pariin otteeseen alkaa ravistelemaan, joten kehoitin sitä tulemaan ripeästi, jottei dami ainakaan tippuisi ravistellessa. Pisteitä kolmosrastilta 19. Nelosrasti suoritettiin siis heti perään. Koiraa seuruutettiin markkeerauspaikalta pieni matka toisen lammikon rantaan. Lammikon taakse tuli ykkösmarkkeeraus pajupusikkoon ja tämän jälkeen ohjaus lammikon takana olevalle damille. TinTin näki markkeerauksen mielestäni ihan hyvin, matka ei edes ollut kovin pitkä. Se hyppäsi veteen ja meni suoraan kohti pudotuspaikkaa, mutta juoksikin hieman ohi. En viheltänyt vielä pilliin, sillä se pysähtyi itsestään ja kääntyi kohti pudotuspaikkaa, mutta huonoksi onnekseen se ei saanut damista hajua ja pyörähti pusikoihin minun näkymättömiin. Tässä vaiheessa pillitin koiraa, mutta nopeana koirana se oli ennättänyt jo aika kauas. Juoduin pillittämään vielä pari kertaa ennen kuin sain koiran näkyville ja ohjattua damille. Dami tuli käteen, mutta eihän se enää ollut markkeeraus. Ohjaukselle ei tullut erillistä laukausta, vaan koira tuli lähettää heti markkeeraustehtävän jälkeen ohjaukselle. Lähetin TinTinin ohjaukseen, mutta jostain syystä pikku-poika ei halunnutkaan mennä suorinta reittiä eli lammikon poikki uimalla. Se säntäsi kiertämään lammikkoa ja ohjasin sen sitten lammikon takana olevalle kivelle, jonka juuressa dami oli. Harmitti kovasti, sillä tiesin, että virheitä tuli liikaa ja nämä virheet saattoivat maksaa meille finaalipaikan menetyksen. Ja näinhän siinä kävi, sillä pisteitä viimeiseltä rastilta vain 7. Tuloksena AVO 3. Voi kyllä sanoa, että harmitti hiukan, sillä meillä oli päivän parhaat pisteet kolmen rastin jälkeen, mutta eipä auta märistä, sillä olisi pitänyt pystyä tekemään myös viimeinen tehtävä hyvin. Aina pitää löytää kuitenkin myös jotain positiivista ja tämän kokeen osalta se oli se, että näimme TinTinin pystyvän oikein hyvin AVO-luokan tasoisiin tehtäviin. Ohjaajakin viisastui jälleen yhden kokeen verran ja sai opetuksen, että pillitä välittömästi, jos koira näyttää menevän ohi markkeerauksesta ;)

Niko vietti viikonlopun Labradorikerhon NOME-leirillä Muuramessa kouluttajana. Nikon ryhmässä oli ollut taippareihin tähtääviä koulutettavia ja viikonloppu olikin sujunut vauhdikkaasti treenaillessa. Aurinko porotti lämpimästi myös Keski-Suomessa ja Niko palasikin kotiin hieman auringon polttamana.

Silja tyttönen nautti myös viikonlopun lämpimistä päivistä. Saatiin olla ulkona jo ilman lapasia ja paksuja vaatteita, joten nurmikolla istuskeli utelias tyttönen, joka innokkaana tutkiskeli ympäristöään. Maistella piti tietenkin kaikkea, ruohoa, lehtiä ym. mitä nyt pihalla sattui eteen tulemaan. Utelias on tyttönen myös sisällä ja heti kun silmä välttää mennään tutkimaan mm. keittiön laatikoita, kuten kuvasta näkyy :)

Vauhdikas viikonloppu

Vauhdikas viikonloppu tosiaan meidän perheellä... Taru oli TinTinin kanssa Noutajien Haasteottelussa Hattulassa ja Niko kouluttamassa Faunin pentuja Nilsiässä. Kaikin puolin upea lauantai päivä, sillä Labradorikerhon joukkue voitti Haasteottelun! Kisa käytiin hiekkakuopalla, johon aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, eikä tuulen virekkään käynyt, joten lämmintä riitti :) Järjestävä joukkue eli Golden Ringin joukkue aloitti kisan ja arvonnassa labradorit saivat starttivuoron kakkosena. Saimme ennen kisan alkua selostuksen koepaikasta ja kultsujen suoritusta seuratessa, pidimme vielä viime hetken "taktiikkapalaveria".

Suorituspaikka oli noin 3x3m suuruinen neliö, jonka sisälle koko joukkueen piti mennä eli siis 6 koirakkoa. Hiekkakuopan ympäristöön oli viety suuri määrä palloja ja dameja. Koirien tuli noutaa palloja ja dameja hakuna/ohjauksina ja lisäksi hiekkakuopan molemmin puolin tuli aina minuutin välein markkeerauksia, toiselle puolelle ykkösiä, toiselle puolelle kakkosia. Jokaisesta ruutuun palautuneesta pallosta/damista tuli joukkueelle yksi piste. Lisäksi aivan hiekkakuopan peränurkkaan oli tehty palloalue, josta noudetuista palloista sai kolme pistettä. Joukkueen suorituksen kesto oli 20 min ja aika alkoi juoksemaan heti kun ensimmäinen koira laitettiin noutoon. Säännöt menivät niin, että yhden koiran tuli noutaa hiekkakuopan puoliväliin, pylvään juureen laitettu varis. Vaikeutena oli se, että koira piti ohjata "pallomeren" läpi eli molemmin puolin oli palloja houkuttimena. Olimme valinneet aloituskoiraksi voittajaluokan koiran eli Vuorion Toren Emman. Emma suorittikin ohjauksen erittäin mallikkaasti, aikaa kului vain 30 sekuntia ja heti variksen tultua ruutuun, saivat muutkin koirat lähteä töihin.

Olimme jakaneet aluetta niin, että nuoret koirat noutivat hakuna palloja/dameja ja mahdollisuuksien mukaan noutaisivat ykkösmarkkeerauksia. AVO-luokan koirat eli TinTin mukaan lukien, noutaisi ensin kentälle laitetut pallot ja siirtyisi niiden jälkeen noutamaan kakkosmarkkeerauksia ja rinteeseen laitettuja palloja. VOI-luokan koirille olimme jättäneet pitkät ohjaukset hiekkakuopan toiseen päähän eli tarkoitus oli saada niin monta kolmen pisteen palloa kuin vain mahdollista.

TinTin nouti palloja hiekkakuopan pohjalta ja kun tämä alue oli tyhjä siirryimme neliön toiselle laidalle toiselle ottamaan rinteeseen tulleita kakkosia, joita kukaan ei ollut ennättänyt noutaa. Taru saikin TinTinin menemään hyvin alueelle ja saatiin kaikki damit ruutuun, jotka olivat alueelle tippuneet. Markkeerausten loputtua, Taru lähetti TinTiniä rinteeseen noutamaan palloja ja "pikku-poika" löysikin upeasti palloja.

Tilanne oli koirille aika vaikea, sillä kaikki koirat tekivät todellakin töitä yhtä aikaa, mutta eipä tilanne näyttänyt liiaksi koiriamme sotkevan. Kun viimeinen viisi minuuttia oli enää jäljellä, alkoi TinTin näyttää väsymisen merkkejä ja Taru ottikin koiran hetkeksi sivulle huilaamaan. Noin puolen minuutin huili auttoi ja Taru saikin vielä koiran hyvin menemään uudelleen ja uudelleen rinteeseen noutamaan palloja. Taru oli tosi tyytyväinen TinTinin suoritukseen, sillä koira ei välittänyt muiden ohjaajien käskyistä ja jaksoi luottaa ohjaajaan eli mennä uudelleen ja uudelleen rinteeseen noutamaan palloja.

Kaikin puolin hieno kokemus ja hyvä harjoitus koiralle ja tietenkin myös ohjaajalle! Kiitos vain koko joukkueelle eli Kirsille, Petrille, Pasille, Veijolle ja Torelle, oli hienoa olla joukkueessa! Erityiskiitokset myös Hokkasen Petrille ja Hiskille matkaseurasta, oli meillä väsyneitä poikia takakontissa tulomatkalla :) Kiitokset kuvista Kauppisen Pialle!

Niko vietti lauantaipäivän kouluttamassa Faunin pentuja Tähtiharjun kennelissä Nilsiässä. Faunin pennut ovat nyt vuosikkaita ja toivomme, että mahdollisimman moni suorittaisi taipparit ja mahdollisesti innostuisi myös jatkamaan NOME-puolelle. Paikalle oli saapunut viisi pentua, joten ohjaajat saivat päivän aikana oikein "täsmäopetusta", aikaa oli hyvin keskittyä jokaiseen koiraan.

Päivä oli myös Nilsiässä tosi onnistunut ja toivottavasti ohjaajat saivat lisää vinkkejä ja ajatuksia koiransa eteenpäin viemiseksi. Toivomme kovasti, että pidätte yhteyttä myös meihin ja että näemme myös jatkossa teitä innokkaina mukana koulutuksissa! Suuret kiitokset Tiinalle ja Ristolle päivän järjestämisestä, hienoa että välitätte kasvateistanne ja järjestätte heille koulutusmahdollisuuksia!

Siljallakin oli ollut kiva päivä mummon ja ukin luona Kasurilanmäellä. Oli jälleen syöty reippaasti ja nukuttu hyvin päiväunet. Mutta niinhän se taitaa olla, että "kylässä" ollaan reippaana ja kotona voidaan sitten vähän kiukutella äidille ja isälle ;)

19.4.2008

Lauantaina ajelimme Reisjärvelle Kiharakerhon ja kennel Lindbiskin järjestämään koulutuspäivään, johon meidät oli kutsuttu kouluttajiksi. Päivän teema oli WT-painotteinen, mutta koska tähän aikaan vuodesta ei vesihommia voi oikein vielä tehdä, ei eroa WT-/NOME-treeneillä juurikaan ole.

Paikalle oli saapunut kymmenen innokasta noutajaharrastajaa koirineen + tietenkin Hilkan ja Jorman omat koirat. Noutajarodutkin olivat edustettuina oikein hienosti, sillä mukana oli kiharoita, flatteja, kultsu ja labbiksia. Ja tietenkin yksi seisoja, June-neiti :)

Päivä meni todella nopeasti ja saimme nähdä kivoja koiria ja innokkaita ohjaajia! Toivottavasti päivästä jäi kaikille "reppuun" jotain ajateltavaa jatkoa varten. Kiitokset Hilkalle ja Jormalle kutsusta, oli jälleen mukava vierailla Reisjärvellä!

Silja vietti kyseisen päivän Tarun vanhempien luona Kirmalla ja pikku-neidin päivä olikin sujunut oikein hienosti. Mummon ja ukin luona oli nukuttu kahdet pitkät päiväunet ja syöty erittäin reippaasti. Olipa ennätetty käydä serkkujen luona synttäreillä ja leikkimässä, joten illalla koulutuspäivästä palattuamme meitä odotti mummon sylissä iloinen tyttö. Siljan ensimmäinen kokonainen päivä "hoidossa" oli siis sujunut oikein hyvin!

Tulevana viikonloppuna pitää jälleen hieman kiirettä meidän porukalle. Taru lähtee TinTinin kanssa Haasteotteluun Labradorikerhon joukkueessa ja Niko menee vetämään taipparikoulutuspäivää Faunin pennuille Nilsiään Tiinan ja Riston luo. Faunin pentuja on tulossa kuusi ko. koulutuspäivään, jota mielenkiinnolla odotamme. On aivan ihanaa nähdä koolla näin monta Faunin pentua. Pennuista ja koulutuspäivästä kerromme lisää sitten ensi viikolla.

Huhtikuun puolen välin kuulumisia

Kevät tuntuu ottavan ainakin tänään hieman takapakkia...lunta sataa! No, jospa nuo viimeisetkin lumet lähtisivät kohta ja päästäisiin laittamaan Siljalle hiekkalaatikkoa pihalle. Silja seisoo jo tukea vasten ja ottaa muutamia askeleita sivulle. Kovasti odotellaan, milloin neiti uskaltautuu lähteä kokeilemaan kävelyä.

Viime viikonloppuna oltiin Pieksämäellä Savon Nuuskujen NOME/WT-leirillä koko perheen voimin. Taru osallistui TinTin kanssa lauantaina WT-treeniin ja sunnuntaina NOME-treeniin. Harjoitukset sujuivat TinTiniltä molempina päivinä ihan kivasti ja saatiinkiin kouluttajilta positiivista palautetta. Uusia vinkkejä koiran eteenpäin vientiin tuli myös kivasti, joten tästä on kiva jatkaa kohti kesän kokeita! Niko oli viikonloppuna "huoltojoukoissa" eli touhuili Siljan kanssa, mutta pystyi toki seurailemaan koulutuksia Siljan päiväunien aikaan.

Viime viikolla huomattiin eräänä aamuna, että Fauni ontuu. Pikaisen tutkimuksen jälkeen selvisi, että etutassussa on yksi kynsi lohjennut niin, että ydin näkyy. Eipä auttanut muu kuin soittaa eläinlääkärillemme ja onneksi saimmmekin ajan jo samalle päivälle. Fauni rauhoitettiin ja koko kynsi jouduttiin poistamaan. Näin piti tehdä, jotta tilalle kasvaa uusi ja vahva kynsi, jos kynttä ei olisi poistettu, olisi se eläinlääkärimme mukaan vaivannut todennäköisesti koko kesän. Nyt Fauni tassuttelee vielä muutaman päivän tassu paketissa, joten Faunin osalta treeneissäkin on nyt hieman taukoa.

Parin viikon päästä on TinTinillä jo kauden ensimmäiset kokeet, joten siitä se koekausi sitten lähtee käyntiin. Faunin osalta eka startti on varmaankin vasta kesäkuun puolella. Mutta äkkiä tämä kevät etenee ja kesä on käsillä ennenkuin huomataankaan...

Maaliskuun lopun kuulumisia

Niko kävi pokkaamassa eilen Pohjois-Savon Kennelpiirin vuosikokouksessa Faunin voittaman Savon Sanomien metsästyskoirakilpailun palkinnot, kunniakirjan ja upean puukon. Voittohan oli jo Faunin toinen, joten tänään laitellaan sitten toinen kunniakirja ja jo neljäs puukko seinälle. Upea suoritus jälleen meidän pojilta, Nikon sanoin: "Kyllä se vanha koirakin vielä jaksaa!" :)

Viime viikonloppuna tehtiin jälleen kimppatreeniä. Treeniohjelmassa oli mm. hieman walk upia, jossa markkeerauksia tuli lumipenkkojen taakse rinteeseen. Rinne osoittautuikin varsin haasteelliseksi nuorille koirille. Lisäksi opeteltiin esteen yli hyppäämistä. Hyvinhän tuon esteen yli mentiinkin, kuten kuvista näkyy! Kuvissa mallia näyttävät iskä ja tytär eli meidän Fauni ja Väätäisen Tiinan ja Riston Tintti.

Tiina ja Tintti ovat käyneet koko talven meidän luona treenaamassa ja tämän pienen sirpukan taidot ovatkin kasvaneet huimasti talven aikana. Tiina on tehnyt pennun kanssa hienoa työtä! On ollut erittäin mukavaa seurata yhden Faunin pennun kasvua ja kehitystä läheltä. Kuukauden päästä näemme tuon pentueen muitakin pentuja, sillä menemme pitämään Tiinan ja Riston luo Palonurmeen taipparikoulutusta Tiinun ja Faunin vuosikkaille pennuille. Odotamme kovasti pentujen näkemistä!

Tällä viikolla koettiin täällä Savossakin oikea talvimyrsky! Niko pääsi tekemään lumitöitä oikein urakalla, useita kertoja päivässä. Pääsipä Siljakin yhden kerran iskän kyytiin, kuten kuvasta näette. Huomatkaa Siljan upean vihreät kuulosuojaimet :)

Tosca on voinut tällä viikolla ihan hyvin, parin viikon takaisia kohtauksia ei ole ollut. Jospa niistä päästiin vain säikähdyksellä ja Tosca jaksaa touhuilla parissamme vielä pitkään. Ainakin nyt peuhataan lumessa vielä innoissaan.

Pääsiäisviikon kuulumisia

Tapahtumia ja menoja riittää näin kevään korvalla, ei ole oikein edes ennättänyt laittamaan kuulumisia. Mutta tässäpä vähän viime viikkojen tapahtumia.

TinTin kävi operaatiossa eläinlääkärillä kolmisen viikkoa sitten. Poistatimme nyt sen piilossa vatsaontelossa olleen kiveksen. Leikkaus onnistui hyvin ja Pipukkari voi loistavasti. Ainut "ongelma" leikkauksessa oli se, että piti kulkea reilu viikko hihnassa. Voitte vain kuvitella, että se oli erittäin vaikeaa meidän vauhti-pojalle :) Pipukkaria harmitti suunnattomasti, että Isot saivat juosta metsässä ja hänen piti kulkea vaunujen vierellä hihnassa! No, nyt on tuokin homma ohi ja vauhtia riittää...

Viime perjantaina suuntasimme Siljan ja poikien kanssa kohti Jyväskylää. Niko pääsi shoppailemaan Biltemalle, Taru ja Silja H & M:lle. Shoppailukierroksen jälkeen majoituttiin hotelliin ja lenkkeiltiin hieman poikien kanssa läheisen järven rannassa. Silja viihtyi hotellissa hyvin ja lauantai aamuna herättiinkin koko porukka virkeänä ja lähdettiin ajamaan Vilppulaan, Talvinomeen. Taru starttasi TinTinin kanssa AVO-luokassa ja Niko Faunin kanssa VOI-luokassa. Joukkueeseemme kuului myös Anne ja Sisu, jotka kisasivat ALO-luokassa. Joukkueen sijoitus oli 7/27, joten ihan kivasti meillä meni!

Eilen Taru käytti Toscaa eläinlääkärillä, sillä Tosca on saanut nyt kahden viikon sisään kaksi "kohtausta". Toscalta on pettänyt takapää alta kaksi kertaa. Tosca on toipunut näistä "kohtauksista" aina todella nopeasti ja ollut sen jälkeen ihan virkeä. Verikokeiden ja tutkimusten jälkeen päädyttiin siihen, että seuraillaan tilannetta. Selästä ei löytynyt mitään vikaa, joten todennäköisemmin syy on aivojen sähköisessä toiminnassa. Toku on näistä kohtauksista huolimatta tosi pirteä, turkki kiiltää, ruoka maistuu ja lenkkeilläkin se jaksaa vielä poikien mukana oikein hyvin, toivottavasti vielä pitkään...

Toivotamme Iloista Pääsiäistä!

26.2.2008 Tosca 10 vuotta

Tänään vietettiin Toscan 10 v. synttäreitä. Ja samalla juhlistettiin Faunin voitttoa Savon Sanomien koirakilpailussa. Koirat saivat illalla oikean herkkukakun, jossa pohjana oli maksalaatikkoa, kuorutuksena maustamatonta sulatejuustoa ja koristeena nakin paloja ;) Kylläpä kakku maistui humuille!

Tosca on edelleen tosi virkeä veteraani, silloin tällöin riehaantuu jopa leikkimään poikien kanssa pihalla. Toivottavasti edessä on vielä terveitä vuosia!

Lainatakseni Toscan kasvattajan Tuula Rajalan, kennel Blackpicks, sanoja: “Ei ole hyvä omistaa vain yksi koira. Jos se kuolee, jäät yksin. Ei ole hyvä omistaa vain kaksi koiraa, koska jos toinen kuolee niin toinen koira jää ikävöimään. Niinpä olisi hyvä olla vähintään kolme koiraa.”

Onneksi meillä on näin :)

Helmikuun lopun kuulumisia

Helmikuun loppua vietetään ihan mielettömän mukavissa tunnelmissa! Tosca esiintyi viime viikonloppuna Tuusniemen ryhmänäyttelyssä. Tuomarina näyttelyssä oli Elena Ruskovaara. Veteraanityttömme sai näyttelystä ERIn ja sijoittui VEK 2. Tuomari kirjoitutti arvosteluun mm. "Oikeanmallinen, hyvässä kunnossa esitetty veteraani. Hurmaava käytös ja esiintyminen." Tosca nauttikin suunnattomasti jälleen päästä näyttelyyn, kehän laidalla pompittiin iloisesti, kun odoteltiin kehään pääsyä. Mutta kehässä esiinnyttiin jälleen ihan mallikkaasti. Kiitokset Toscan näyttelykuvasta Rauhasen Aleksille.

Päivän uutinen luettiin sitten aamun lehdestä. Fauni on jälleen voittanut Savon Sanomien metsästykoirakilpailun! Tiesimme Faunin sijoittuneen kisassa, koska saimme jo reilu viikko sitten kutsun Kennelpiirin vuosikokoukseen noutamaan palkintoa, mutta emme osanneet arvata, että Fauni on vienyt voiton. Voitto on Faunille ja Nikolle jo toinen, kakkossija on tullut myös kahdesti, joten ei ollenkaan hullummin tältä iloiselta "papattihännältä" :)

Päivitetään Faunin palkintokuva sitten maaliskuun lopussa, jahka palkinto on noudettu kotiin Kennelpiirin kokouksesta. Oheisessa kuvassa Fauni ja kahdeksan kuukauden ikäinen Silja poseeraavat yhdessä. Huomenna juhlitaan sitten Toscan 10 v. synttäreitä ja Faunin menestystä!!!

Hyvää Ystävänpäivää!

Silja on nyt lähtenyt liikkumaan, konttaus pitkin taloa on Siljan mielestä mahtavaa. Samalla heräsi myös TinTinin mielenkiinto Siljaa kohtaan. Nyt sitä ollaan sitten ylimmät ystävykset! TinTinistä on kiva, kun Silja liikkuu perässä ja on kiinnostunut koirien leluista. TinTin tuokin Siljalle kaikki lelunsa näytille, luista lähtien... Kuvassa ollaan tutkimassa yhdessä koirien palloa :)

Ja heti kun silmä välttää, ollaan yhdessä tekemässä jotain kivaa, kuten eilen kun Taru oli antanut Siljalle makusteltavaksi porkkanan. Silja maisteli porkkanaa keittiössä syöttötuolissa istuen, TinTin päivysti tietenkin syöttötuolin vieressä. Heti kun Taru rupesi kuorimaan perunoita eli käänsi selkänsä kaveruksille, olikin porkkana annettu maisteltavaksi TinTinille ja siitä oltiin sitten tekemässä pikkusilppua keittiön matolle. Silja roikkui syöttötuolista ja hymyili leveästi TinTinille. Näin meidän pikku kaverukset hauskuuttavat toisiaan!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille! Toivottaa Taru, Niko, Silja, Fauni, Tosca & TinTin

Tammikuun loppu 2008, kuulumisia

Vuosi vaihtui ja Siljakin täytti viime viikolla seitsemän kuukautta. Aika menee kyllä todella nopeasti! Pikku neiti nousee jo konttausasentoon, mutta liikkeelle ei vielä oikein ole uskallettu lähteä. Vaikkakin Silja touhuaa jo suuren osan päivästä lattialla, ovat koirat saaneet olla rauhassa. Ilmeisesti koirat ovat Siljalle niin päivän selvä asia, ettei niihin kannata tuhlata aikaa, kaikki muu ympäristössä kiinnostaa paljon enemmän.

Poikien kanssa ollaan pyritty tekemään pientä nome-treeniä vähintään kerran viikossa. Tähän asti on pystynyt treenaamaan hyvin jopa pelloilla. Nyt alkaa lunta olla sen verran Savossakin, että peltotreenit joudutaan keskeyttämään. Taru jatkaa TinTinin kanssa myös tokoharjoituksia, saa nähdä uskaltautuuko parivaljakko tämän vuoden puolella kisaamaan ;)

Tosca täyttää kuukauden päästä jo kymmenen vuotta, sitä juhlitaan sitten helmikuun lopussa. On meidän veteraanityttö menossa vielä ainakin yhteen näyttelyyn juuri ennen syntymäpäivää, katsotaan sitten miten veteraanitytön käy...

Jouluterveiset

Toivotamme kaikille ystäville Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2008!

Erityisesti haluamme kiittää kaikkia treenikavereitamme, on ollut mukavaa puuhailla yhdessä! Lisäksi haluamme toivottaa onnea kaikille Faunin jälkeläisille! Toivottavasti kuulemme teistä ja näemme kokeissa!

Viettäkää rauhaisaa Joulun aikaa ja antakaa hieman herkkuja myös hännän heiluttajille :) Toivottaa Taru, Niko, Silja & humut Tosca, Fauni ja TinTin

Pikkujoulutunnelmia

Viime viikonloppuna vietimme naapureiden Lassin, Tuijan, Pasin, Päivin ja Juuson kanssa pikkujouluja lähistöllä olevalla laavulla. Läksimme laavulle porukalla illan jo pimetessä ja lumisateen yltyessä. Hyvin löysimme perille, sillä tonttu oli käynyt laittamassa soihtuja matkan varrelle valaisemaan polkua...

Juotiin glögiä, maisteltiin pipareita ym. herkkuja ja paistettiin lopuksi hieman makkaraakin. Muutama laulukin laulettiin ja Lassin ohjeistamana leikittiin muutama leikkikin. Silja seurasi touhuja mielissään äidin sylissä, erityisesti nuotiota oli mielenkiintoista katsella. Sen verran rankat pikkujoulut oli, että kotimatkalla Silja ottikin vaunuissa pienet iltatirsat :)

Viime viikonloppuna oltiin Siljan kanssa toista kertaa vauvauinnissa. Siljaa viihtyy vedessä tosi hyvin ja näin ollen saatiinkin jo lupa sukellukseen. Kyllä taisi äitiä ja iskää hieman jännittää tuo ensisukellus, mutta hyvinhän se meni. Itse asiassa niin hyvin, että tehtiin vielä kaksi sukellusta lisää. Lauantaina jälleen jatketaan sukellusharjoituksia.

Viime lauantaina oltiin myös Veijon luona tekemässä A-koe tyyppistä treeniä. Veijo ja Ruka starttaavat vielä ensi kuussa A-kokeessa, joten mentiin Veijon kaveriksi treenaamaan. Tehtiin erittäin hyvä harjoitus, jossa koirat olivat rivissä metsäisellä tiellä. Aluksi kuului huutoja, ränkätystä, ampumista, viimein tuli pudotuksiakin koirien eteen metsikköön. "Ajon" oltua ohi, kuului torven törähdys ja koirat pääsivät vuorotellen hommiin. Myös jokaisen koiran taakse oli etukäteen viety dami (haavakko), joka oli tarkoitus ottaa ensimmäisenä pois, mikäli suinkin mahdollista. TinTin oli ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa harjoituksessa ja hieman jännitinkin, miten Pipukkari kestää tilanteen. Aivan turhaan kyllä jännitin, sillä Pipukkari pysyi hienosti paikallaan ja hiljaa koko ajon ajan.

TinTin sai lähteä toisena koirana noutoihin ja päätin ottaa takana oleva "haavakon" ensin, koska uskoin koiran muistavan lähelle eteen tulleen markkeerauksen vielä hyvin. Lähetin Pipukkarin takana olevalle damille ja dami saatiin nopeasti talteen. Sen jälkeen annoin koiralle luvan noutaa eteemme tippuneen damin ja tämäkin nouto onnistui todella hyvin. Teimme perään vielä toisen "ajon", vain koirien paikat tiellä vaihtuivat. Toisenkin "ajon" Pipukkari seurasi rauhallisesti sivulla ja se pääsi nyt ensimmäisenä noutoihin. Ensin otettiin pellolle pudonnut "haavakko", jonka pudotusta koira ei ollut nähnyt ja heti perään eteen tullut markkeeraus. Ei ohjaus-, eikä markkeeraustehtäväkään tuottaneet Pipukkarille minkäänlaisia vaikeuksia. Pipukkarin markkeerausdami tippui aidan taakse, mutta meidän "hyppykoneelle" ei aidan ylityskään tuottanut ongelmia ;)

Tämän jälkeen koirat noutivat vielä pellolta ohjattuna hakuna kaksi damia. Pipukkari sai noudettavakseen kaksi lähintä damia, mutta oli niissäkin vaikeutta, sillä ne vaativat ojan ylityksen. Ihan kivasti "pikkupoika" minua kuitenkin kuunteli ja damit saatiin talteen. Fauni ja Ruka noutivat sitten kauenpana olevat damit, nämä noudot vaativatkin sitten jo useamman ojan ylityksen.

Faunille tällainen harjoitus oli tuttua hommaa, eikä tuottanut mitään ongelmia, mutta TinTin oli todellakin mukana ensimmäistä kertaa. Olinkin päivän suoritukseen erittäin tyytyväinen ja tämä antoi uskoa siihen, että voisimme ehkä joskus uskaltautua vastaavaan kokeeseen...

Kiitokset vain Veijolle harjoituksen suunnittelusta ja kutsusta saapua mukaan treenaamaan, mukavaa oli!

Marraskuun puoliväli 2007, kuulumisia

Silja täyttää viikon päästä jo viisi kuukautta! Aika menee kyllä todella nopeasti. Kovasti meillä opetellaan nyt uusia taitoja, mahalleen käännyttiin muutama päivä sitten ja omien juttujen kertominenkin on myös mukavaa puuhaa. Välillä tuppaa jopa yöunet jäämään vähiin, kun pitää treenata uusia taitoja sängyssäkin :)

Koirat ja niiden touhut ovat myös alkaneet kiinnostaa Siljaa. Koirilla suussa olevien lelujen perään huidotaan jo kovasti. Saattaapi olla mielenkiintoisia lelunvaihto-operaatioita edessä, jahka neiti lähtee liikkeelle...

Faunin pentu Tintti (8 kk) kävi meillä Tiinan kanssa "kausitestissä" = Taru katsasti hieman pennun tämän hetken taitoja. Kivastihan pentu onkin Tiinan kanssa edennyt ja näin ollen Tiina sai mukaan kotiiinviemisiksi uusia harjoituksia talven varalle. Taru näytti TinTinin kanssa linja- ja ohjausharjoituksia, joita Tiina voi rueta pennun kanssa talven aikana tekemään. Keväällä Tiina ja Tintti tulevat sitten mukaan treeneihimme ja katsotaan sitten mihin tästä pienestä "vauhtikoneesta" on. Vauhtia pennulla ainakin tuntuu olevan oikein mallikkaasti, mikä tietenkin miellytti Tarua kovin!

Tiina ja Tintti ovat käyneet syksyn aikana Tarun vetämän Savon Nuuskujen peruskoulutuskurssin ja tehneet NOME-treeniä ohjeidemme mukaan erittäin maltillisesti. Lähinnä pennulla on ylläpidetty vauhtia, mikä näkyikin erittäin hyvin tämän päivän harjoituksissa. Tästä on kiva jatkaa pennun kehityksen seuraamista!

Taru on tehnyt TinTinille viikottain peltotreeniä. Anne ja Sisu ovat olleet kavereina ja olemmekin saaneet tehtyä pojille onnistuneita harjoituksia. Lähinnä on treenattu ohjauksia ja markkeerauksia, viime viikolla otettiin markkeerauksiin mukaan häiriöt ja hyvin ne sujuivat molemmilta pojilta. Markkeerausten tekemisen joutuu kyllä nyt jo pelloilla lopettamaan, sillä lunta tuli tällä viikolla jo sen verran, että dami uppoaa lumeen.

TinTin muuten osaa ottaa treenien jälkeen rennosti, lihakset rentoutuvat, kun meidän Pipukkari loikoilee ;)

Marraskuun alku 2007, kuulumisia

Talvi tekee jo kovasti tuloaan, pakkasta on jo ollut muutamana aamuna ihan reippaasti täälläkin Savossa. Ihan mukavaa, kun pakkaskelit jo alkoivat, saa koirat siistimpänä sisälle pihalta :)

Meillä koirien osalta kisakausi on ohi. Yritetään kuitenkin vähintään kerran viikossa tehdä pientä treeniä, jotta pysyy hommat muistissa. Tarun ollessa kotona Siljaa hoitamassa, jää päivällä Siljan päiväunien aikaan kivasti aikaa treenienkin tekemiseen. Silja nukkuu mielellään vaunuissa pellon laidalla, sillä aikaa kun me tehdään treeniä pojille.

Silja kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Viime päivinä ollaan maisteltu jo hieman soseitakin ja saatu aikaan muikeita ilmeitä :) Koirat osallistuvat oikein mielellään Siljan syöttäpuuhiin, jäähän tässä vaiheessa vielä useinkin tähteitä, jonka humut kyllä tajusivat nopeasti. Syöttöpuhaa seurataan tarkkana ja odotetaan, josko tähteitä tulisi jakoon ;)

Syyskuun loppu 2007, kuulumisia

Silja tyttömme täyttää muutaman päivän päästä 3 kuukautta ja kehittyy huimaa vauhtia. Koirat ovat Siljalle jo nyt mieluisia seurattavia. Erityisesti TinTin käy usein esittelemässä Siljalle omia lelujaan ja saa tytön hymyilemään ja hihkumaan iloisena. TinTinistä on kiva käydä välillä vähän "hypistelemässä" Siljankin nalleja. Onpa muutaman kerran Siljan lelukorista haettu nalle ja tilalle jätetty koirien kuminen ankka. TinTinistä olisi kerrassaan mukavaa välillä vaihtaa leluja :)

Niko on käynyt ahkerasti Faunin kanssa metsällä. Saaliit eivät ole kyllä tällä suunnalla olleet mitään päätä huimaavia, mutta toki jotain on pakkaseenkin saatu. Tämän viikon saaliina oli mm. jänis. Olipa sen verran iso jänis, että sai "Herra ja Kuningaskin" tehdä töitä, kun saaliin kantoi Nikolle.

Faunin osalta koekausi on nyt ohi, "Herra ja Kuningas" saa keskittyä metsästykseen. Ja sehän onkin Faunin mieli puuhaa. TinTinin kanssa harkitaan vielä yhtä starttia loppu vuodesta, mutta katsotaan nyt...

Syyskuu 2007, kuulumisia

Elokuun loppupuolella vietimme hääpäiväämme ja Niko oli järjestänyt mukavan yllätyksen Tarulle, järjestämällä Siljalle hoidon illaksi. Kävimme ensin kaupungissa herkuttelemassa erinomaiset pihvit ja sen jälkeen suuntasimme iltalennolle TinTin mukana. Taru ei ollutkaan vielä tänä syksynä päässyt metsälle, joten oli todella mukava päästä yhdessä sorsajahtiin. Olipa ihana hääpäivän ilta :)

Syyskuun ekana viikonloppuna suuntasimme Tarun vanhempien luo Iisalmen Kirmalle jänisjahtiin. Vietimme Kirmalla useamman päivän ja pääsipä Siljakin mukaan jahtiin, taukotulille. Mukavia päiviä Kirmalla ja saaliina Nikolle jänis!

Syyskuun toinen päivä ajelimme Kirmalta Pieksämäelle WT-kisaan. Taru starttasi "mammaloman" jälkeen eka kerran TinTinin kanssa. Harjoittelu on Tarulta ja TinTiniltä jäänyt tältä kesältä vähiin, Niko sen sijaan on tehnyt harjoituksia TinTinin kanssa ja olihan alla pari hienoa NOME-starttia. Liekkö yhteisten harjoituskertojen puute selitys päivän suoritukseen, mutta kovin oli hapuilevaa koiran työskentely. Erityisesti markkeeraukset olivat Tarulle pettymys :( Tuloksena ALO 2.

25.-26.8.2007 SM-NOME 2007 Hankasalmella

Viikonloppuna kisailivat Fauni ja Niko SM-NOMEssa. Tuomareina kisassa olivat Vesa Hietikko ja Timo Väisänen. Fauni sai lauantain karsintakokeessa hienosti VOI 1 tuloksen ja paikan sunnuntain finaaliin, joten suuntasimme jälleen sunnuntaiaamuna koko perheen voimin takaisin Hankasalmelle.

Launtain karsintakoe käytiin parityönä ja Leppävirran tapaan arvonnassa Faunin ja Nikon pariksi tuli tuttu Sawon Mafian pari, Nero ja Mika. Koe alkoi ohjaustehtävällä, johon tuli häirintänä ykkösmarkkeeraus. Fauni selvitti ohjaustehtävän hyvin ja jatkoi markkeeraustehtävään. Markkeerauksessa heitettiin linjakakkonen ja muistissa koiralla piti olla vielä tuo ohjauksen häirintäheitto. Ohjaaja/koira sai päättää missä järjestyksessä markkeerausheitot noutaa. Fauni lähti ensin noutamaan linjakakkosen ensimmäistä lintua ja sen jälkeen se nouti häiriöykkösen. Tämän jälkeen Niko lähetti Faunin linjakakkosen toiselle linnulle ja Fauni lähtikin uimaan kohti lintua erittäin määrätietoisesti, sillä oli siis vielä selkeä muistikuva heitosta. Fauni näytti kuitenkin menevän hieman oikealta ohi linnusta ja Niko päätti toimia nopeasti ja antoi Faunille pienen merkin kääntyä linnun suuntaan. Ratkaisu osoittautui erittäin hyväksi, sillä Fauni löysi linnun nopeasti. Vaikea markkeeraustehtävä oli näin ollen suoritettu todella hienosti.

Neron ja Mikan suoritettua ohjaus- ja markkeeraustehtävän, siirtyi parivaljakko hakuun. Haku käytiin vuorohakuna, josta Fauni toi neljä riistaa. Ihan hyvä suoritus. Tämän jälkeen lähdimmekin ajelemaan kotia kohti, sillä Fauni starttasi vasta kolmanneksi viimeisessä parissa, joten päivä oli venynyt aika pitkäksi. Illalla saimmekin mukavan soiton tukikohdasta, Fauni sai VOI 1 tuloksen ja paikan seitsemän muun koiran kanssa finaaliin.

Finaaliaamuna arvonnassa Fauni ja Niko saivat starttinumeroksi 2 eli paikan ensimmäiseen pariin. Faunin osalta koe alkoi markkeeraustehtävällä, jonka Fauni jostakin syystä mokelsi pahemman kerran. Tehtävä ei Nikon mielestä ollut edes kovin vaikea, mutta linjakakkoseen tullut häirintä oli ilmeisesti Faunille liikaa. Koiralla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa heitoista vaan Niko joutui ohjaamaan koiran linnuille.

Seuraavana Fauni ja Niko siirtyivät ohjaustehtävään. Koira jouduttiin uittamaan kahden kannaksen välistä lahden pohjukkaan, kannaksilla oli molemmin puolin häiriöriistaa ja sieltä kuului koko ohjauksen ajan laukauksia. Niko sai Faunin ohjattua aika raskaasti lahden pohjukkaan ja Fauni lähti palauttamaan haahkaa kannaksen kautta, ei siis uiden, törmäsi matkalla häiriöriistaan ja oli vaihtanut linnun, sillä se toi Nikolle haapanan. Tälläista voi sattua myös kokeneelle kisakoiralle, mutta eihän tälläista haluaisi tapahtuvan ainakaan SM-kisassa. Paikka iltapäivän jatkoon oli näin ollen menetetty ja tietenkin olimme pettyneitä :( Ohjaustehtävä oli vaikea, eikä siinä auttanut Siljakaan avustustus iskälle ;)

Täytyy kuitenkin muistaa, että Fauni on nyt ollut kolmena vuonna peräkkäin SM-NOMEn finaalissa ja tänäkin viikonloppuna tuloksena oli hieno VOI 1 tulos! Faunin kisailut ovat tältä vuodelta ohi ja poika saa keskittyä täydellä innolla metsästykseen!

Kaiken kaikkiaan ihan mukava viikonloppu! Oli Keski-Suomen porukka järjestänyt kivat kokeet ja oli mukava tavata jälleen paljon tuttuja! Siljakin viihtyi koko viikonlopun hienosti koepaikalla. Olihan meille järjestetty oikein "vaunuparkki", jossa olikin parhaimmillaan viidet vaunut parkissa :) Tämä aiheuttikin hilpeyttä yleisössä ja taisipa ihan kokeen tuomarikin ihmetellä, että mitähän on viime vuoden SM-kokeen aikaan tapahtunut, kun nyt on näin paljon vaunuja parkissa...

14.8.2007 Haasteottelu seisojat - noutajat

Niko otti Saksanseisojien Eräkoulutuksen (SEK) nykyisen puheenjohtajan Aki Hyvösen kanssa esille Haasteottelun järjestämisen Erämessuilla. Haasteottelu oli järjestetty aina vuosittain alkaen -90 luvun alusta, mutta perinne oli katkennut nelisen vuotta sitten. Niko muisti, että ottelu oli jäänyt SEK:n järjestämisvuoroon, joten Hyvösen Aki otti asian järjestettäväkseen ja saimmekin kutsun haasteotteluun heti Kuopion näyttelyn jälkeen. Kutsu otteluun tuli hieman nopeasti, joten Taru alkoi pikaisesti haalia koiria kasaan ottelua varten. Haasteotteluhan on ollut leikkimielinen kisailu seisojien ja noutajien välillä.

Ottelun järjestäjä eli tässä tapauksessa SEK suunnitteli kokeen ja tuomari oli myös SEK:n järjestämä. Tuomarina kokeessa toimi pitkänlinjan seisojamies Jussi Pitkänen. Täytyy kyllä sanoa, että tuomarityöskentely oli moitteetonta, vaikkakin seisojaporukka yritti kovasti "lahjoa" tuomaria ja olihan kokeessa käytetty myös hieman meidän koirille vieraita noutoeläimiä, mutta eipäs nekään tuottaneet ongelmia meidän joukkueen koirille :) Savon Nuuskujen joukkueessa kisailivat NUO-luokassa (vastaa meidän ALO-luokkaa) Anne ja Sisu, Saila ja Tao, Tytti ja Liina, AVO-luokassa Jussi ja Tevi, Niko ja TinTin, VOI-luokassa Mika ja Nero sekä Niko ja Fauni. ”Joukkueenjohtajana”/kuvaajana toimi Taru.

Ottelun alkuun jouduimme pitämään hieman sadetta, sillä Kurkimäessä riehui juuri todella kova ukkosmyrsky. Vajaan tunnin odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin aloittamaan ja vuoroon tulivat ensin nuoret koirat vesityöskentelyllään. Koirille heitettiin rannalta ykkösmarkkeeraus veteen, koiran sai lähettää noutoon vasta tuomarilta luvan saatuaan. Kaikki koirat suorittivat tehtävän ihan hyvin. Tilanne kisassa olikin tasan NUO-luokan koirien suorituksen jälkeen. Seuraavana vuorossa oli AVO-luokan koirat, joille heitettiin veneestä pitkä ykkösmarkkeeraus veteen ja sen jälkeen noin 30 metrin ohjaustehtävä rantaviivan suuntaisesti. Nämä tehtävät meidän joukkueen koirat suorittivat hieman paremmin, joten yhdistyksen joukkue siirtyi hienoiseen johtoon. VOI-luokan koirat tekivät tämän jälkeen parityöskentelynä (yhtäaikaa seisoja ja noutaja) vesiohjauksen. Molemmille koirille oli viety järven selälle noin 140 metrin päähän linnut, joille koirat piti ohjata. Voittaja tehtävässä oli koira, joka suoriutui tehtävästä nopeimmin. Sekä Fauni että Nero voittivat oman parinsa hienosti ja joukkueen johtoasema ottelussa vain vahvistui. Nähtiinpä tehtävässä jopa upeaa seisojamiehen ja seisojan yhteistyötä, kun Neron parina ollut koira ei edennyt järvellä riittävästi, joten ohjaaja tempaisi vaatteet pois ja lähti yhdessä koiransa kanssa noutamaan lintua ;) Saalishan noudetaan keinolla millä hyvänsä!