• Etusivu
• Uutisia
• Koiramme
• In Memoriam
• Pentuja
• Taru ja Niko
• Linkit
• Vieraskirja

Uutisia

Heinäkuun lopun kuulumisia

Niko piipahti heinäkuun puolessa välissä jälleen Belgiassa ja "tuliaisena" oli pieni keltainen "jalokivi". Perheemme uusin labradori on Starcreek Jewel eli Safir. Emme voineet olla käyttämättä mahdollisuutta saada uusi uros tästä todella mielenkiintoisesta yhdistelmästä. Nikohan on nähnyt Safirin emän Catweaselin töissä useaan otteeseen ja puhunut jo ensimmäisen Belgian reissun jälkeen, että tuosta nartusta haluaisi vielä pennun itselleen ja nyt se siis mahdollistui.

Safir on erittäin reipas ja rohkea pentu ja tulee erittäin hyvin toimeen laumamme muiden koirien kanssa. Siljankin kanssa yhteiselo alkaa pikku hiljaa sujua - pientä mustasukkaisuutta Siljan puolelta on ollut havaittavissa, mutta se kuuluu tietenkin asiaan :)

Leppävirran koeviikonlopun jälkeen ollaan vain treenailtu koiria ja TinTin onkin koiristamme ainoa, jolle vielä suunnitteilla kisoja tälle kesälle ja syksylle. Taru ja TinTin matkasivatkin eilen Keski-Suomeen Uuraisille NOME-kokeeseen. Edellisenä iltana oltiinkin jo kuultu hieman uutisia kokeesta eli ihan vaativat koe oli edessä ja odottavin mielin Taru lähtikin sunnuntai aamuna matkaan. Matkaseuraksi lähtivät Silja, Tiina ja Tintti.

Tukikohdasta suuntasimme ensin AVO-luokan koepaikalle, jossa Tiinan ja Tintin piti startata. Tiina ja Tintti saapuivat jo koealueelle ja Tiina lähetti koiran ohjaukseen, kun huomattiin, että koira ontuu toista takajalkaa. Harmittavasti koe jouduttiin keskeyttämään ja palasimme apein mielin autolle. No, näitä voi sattua kelle vaan ja myöhemmin jalkaa tarkemmin tutkittuamme huomasimme, että anturasta puuttuu pala, joten ei ihme, ettei Tintti pystynyt varaamaan jalalla. Pikaista paranemista Nilsiään Faben tyttärelle!

Sen jälkeen suuntasimme VOI-luokan koepaikalle ja Taru kuulikin, että koira nopsaan mukaan ja siirtymään koealueelle, sen verran nopeaan päivän koe oli edennyt. Taru ei ennättänyt katsoa yhtään koetta etukäteen, kun koirakko kutsuttiin jo starttiin. Koemaasto näytti erittäin mielenkiintoiselta...Taru saapui TinTinin kanssa kapeaan harvapuustoiseen niemekkeeseen, jonka rantaan tuomari Tobina Nyman pyysi koirakon asettumaan. Tämän jälkeen tuli laukaus ohjaukselle. Ohjausriista oli noin sadan metrin päässä viistosti koirakosta katsottuna rantakaislikon reunassa. Muutaman kymmenen metrin päässä oikealla puolella narussa kellui häiriölokki. Ohjauslaukauksen jälkeen veneestä heitettiin markkeeraus vasemmalla puolella olevan niemekkeen taakse. Tämän jälkeen vene vielä siirtyi kauemmaksi, vasemmalle, kohti kaislikkoa. Vasta tämän jälkeen tuomari antoi luvan lähettää koira ohjaukseen. Taru lähetti koiran matkaan ja se kaarsi hieman markkeerauksen suuntaan, mutta Taru kielsi koiraa ja käänsi sitä hieman oikealle. TinTin kuunteli hyvin ja oli ihan muutamien metrien päässä häiriölokista, mutta koska Taru kielsi myös siitä, se ei mennyt lokille. Tämän jälkeen käsky jatkaa matkaa suoraan ja TinTin lähtikin hyvin etenemään kohti ohjausriistaa. Noin puolessa välissä matkaa veneestä tulikin jälleen heitto ja lokki heitettiin vielä kauemmaksi vasemmalla olevaan kaislikkoon. TinTin näki myös tämän heiton hyvin. Taru kielsi koiraa välittömästi heiton jälkeen ja käski sen jatkaa matkaa ohjaukselle. Hyvin TinTin kuunteli ja ohjausriista saatiin talteen aika vaivattomasti.

Ohjausriista käteen ja sen jälkeen huolellinen lähetys markkeeraukselle. TinTin nouti ensin takimaisen eli viimeksi heitetyn lokin ja sen jälkeen ensimmäisen, niemekkeen taakse tulleen lokin. Oikein hyvä suoritus. Tämän jälkeen Taru ja TinTin odottelivat hetken aikaa rannassa, kun edellinen koirakko suoritti hakua. TinTin seurasi rauhallisena toisen koiran työskentelyä ja kohta olikin jo sen vuoro päästä hakuun. Tuomari kertoi, että kuivalla niemekkeellä on kaksi riistaa ja niemekkeen edessä olevassa saaressa on kaksi riistaa. Vaikeutena oli se, että lähetyspaikalta ei nähnyt edessä olevaa saareketta kunnolla, niemekeen ranta vietti sen verran paljon alaspäin. Koira piti vain laittaa töihin ja toivoa, että se osaa itse hakeutua saareen. Niemekkeen oikealta reunalta koira pääsi etenemään hyppien saarekkeeseen, jos vain osasi lähteä etenemään. Taru oli etukäteen jo ajatellut, että tämä voi olla TinTinin kompastuskivi, mutta toisin kävikin.

Taru lähettin TinTinin ensin kuivalle alueelle, jotta haku käynnistyisi nopeaan. TinTin löysi nopeasti variksen ja koira uudelleen matkaan. Tällä kertaa Taru lähetti koiran kohti niemekkeen oikeaa reunaa ja kun koira oli hävinnyt näkyvistä piti vain toivoa, että se hakeutuisi itsenäisesti saarekkeeseen. Kohta kuuluikin jo loiske ja Taru tiesi, että TinTin oli lähtenyt etenemään kohti saareketta. Ei mennytkään kauan, kun koira palasi lokin kanssa saarekkeesta. Taru pelasi nyt varman päälle ja lähetti koiran samaan suuntaan uudelleen ja TinTin menikin heti uudelleen saarekkeeseen ja toi toisen lokin. Sitten vain pieni rauhoitus sivulla ja lähetys maa-alueen toista riistaa hakemaan. TinTin lähti matkaan vauhdilla, mutta pysähtyikin kuin sähköiskun saaneena reilun kymmenen metrin päähän, pyörähti ympäri ja alkoi nenä maassa "touhuta" erään mättään juuressa. Taru oli jo valmiina pillittämään koiralle ja ohjaamaan sen pois, kun juuri samalla hetkellä koiran pää tulikin näkyviin ja sillä oli varis suussa. Yllätys oli Tarulle melkoinen, sillä ei ole ennen voittajaluokan kokeessa ollut riista ihan noin lähellä. Onneksi koira oli nopeampi kuin ohjaaja ja sai "kaivettua" hieman piilossa olleen riistan esiin ja näin Taru ei onnistunut pilaamaan viimeisen riistan löytymistä ;)

TinTin tyhjensi siis koko hakualueen ja ihan nopealla tahdilla, joten Taru oli sen töihin erittäin tyytyväinen. Sitten vain autolle ja tukikohtaan odottamaan päivän tuloksia. Ja olihan se tulos upea, VOI 1 ja tuomarin kirjoittama yleisvaikutelma lämmitti mieltä kovasti: "erittäin työskentelynhaluinen koira, joka selvittää koko kokeen mielyttävällä tavalla"!

Leppävirta viikonloppu

Jälleen kerran vietettiin perinteistä Leppävirran koeviikonloppua Konnuslahdessa. Silja on jo sen verran iso tyttö, että päätettiin lähteä koko porukalla viettämään viikonloppua Konnuslahteen. Erittäin mukava viikonloppu vietettiin ja suuret kiitokset majoituksesta kuuluu Thitzin Arille!

Niko ahkeroi koko viikonlopun VOI-luokan vetäjänä Antti Nurmen luokassa ja Taru yritti avustaa sen minkä Siljan kanssa hengailulta ennätti :) Tarun työpanoshan oli jo suurelta osin tehty ennen koetta, kun selvitteli koeilmoja. Silja viihtyi uskomattoman hyvin koepaikalla ja suuri kiitos Siljan huolenpidosta kuuluu nuorille neideille Saralle ja Liisalle!

Startissa oli omista koirista TinTin lauantaina yhdistyksen mestaruuskokeessa ja Hermione Nikon kanssa ALO-luokan startissa. Voittajaluokan koe käytiin parityönä ja Tarun ja TinTinin pariksi tuli ystävät Kaakosta eli Pauliina ja Indi. Tuomarina oli Antti Nurmi. Koe alkoi niin, että Pauliina ja Indi aloittivat linjamarkkeerauksella, Taru ja TinTin menivät näkösuojaan. TinTin oli passissa rauhallinen, joskin paarmat kiusasivat sitä ja se jahtasi ja söi passissa olo aikana varmaan parikymmentä paarmaa, mutta paikalla pysyttiin vaikka paarmat häiritsi ;) Indin suorituksen jälkeen oli TinTinin vuoro tehdä ohjaustehtävä. Päivän ohjaustehtävä osoittautui monelle koiralle haastelliseksi, sillä siinä piti ensin edetä pari kymmentä metriä kuivalla maalla ja sen jälkeen hypätä uomaan. Uoma levisi heti muutaman metrin jälkeen kaislikoksi molemmin puolin. Vasemmalla oli hakualue ja oikealle kaislikkoon oli laitettu "bonuslintu". TinTin jahkasi melko pitkään kuivalla maalla, ennenkuin Taru sai sen veteen ja sen jälkeen se yritti koko ajan oikean puolen kaislikkoon. Taru sai sen kuitenkin takaisin uomaan ja heti kun uoma leveni avovedeksi TinTin lähtikin yhdellä käskyllä ja eteni riistalle. Ohjaus oli kuitenkin sen verran raskas, että Taru tiesi jo tässä vaiheessa, että ykkönen paloi tuohon "sahaamiseen". Tämän jälkeen TinTin suorittamaan linjamarkkeerausta. Koirakko lähti seuraamaan ampujaa, joka kertoi, että venemiehet yrittävät saada pomppulintuja ylös ja ohjaajan tehtävä on pitää koira hallinnassa ja luvan saatuaan päästää koira noutoon. TinTin seurasi molemmat heitot hyvin ja Taru lähetti sen välittömästi luvan saatuaan matkaan. TinTin nouti jälkimäisen linnun erittäin nopeasti ja sen jälkeen hyvä keskittyminen lähetykseen ja lupa noutoon. Vaikeutena tässä ensimmäisessä heitossa oli se, että se tuli uoman toiselle puolelle. Koira ei kuitenkaan nähnyt lähetyspaikalta uomaa ja tämä tuottikin aika monelle koiralle vaikeuksia. TinTin hyppäsi kuitenkin heti uomaan ja ui vastapuolelle. Se meni vain pari metriä tuulen väärältä puolelta ohi riistan ja palasi vielä uoman reunaan varmistamaan. Välittömästi se kuitenkin palasi markkeerauspaikalle ja saikin hajun riistasta ja palautti linnun ripeästi. Tämän jälkeen Indi suoritti ohjauksen ja sen jälkeen koirakot laitettiin parihakuun. Tarua hieman jännitti TinTinin haku, mutta poika osoittikin mahtavasti, että haku on parantunut. Se eteni hakualueella vauhdikkaasti ja löysi riistaa todella nopeasti. Neljä lintua tuli talteen aivan oma-aloitteisesti ja erittäin nopeasti. Taru oli tosi tyytyväinen. TinTinin tulos VOI 2 ja Pikin Pytty-kiertopalkinto yhdistyksen mestaruuskokeen parhaasta hausta lämmittivät mieltä erittäin paljon :)))

Päivän päätteeksi Niko lähti vielä starttiin Hermionen kanssa. Tuomarina ALO-luokassa oli Erkko Salo. Koe oli mielenkiintoinen, sillä se koostui useista pienistä osioista. Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella kaislikon reunaan. Hermi markkeerasi heiton hyvin ja teki hyvän noudon. Sen jälkeen koirakko siirtyi maa-aluelle, jossa tehtävänä oli maaohjaus. Matkaa ei ollut kovin paljon, mutta rantapusikot ja metsässä kulkeva polku vetivät nuoria koiria puoleensa. Hermi lähti hyvin osoitettuun suuntaan, mutta kaarsi sitten rantapusikoihin. Niko kutsui koiran pois ja lähetti uudelleen. Toisella lähetyksellä Hermi menikin sitten riistalle ja varis saatiin talteen. Tämän jälkeen siirryttiin jälleen rantaan, jonne tuli toinen ykkösmarkkeeraus. Heitto tuli veneestä rantaheinikkoon, mutta tässä vaikeutena oli monelle koiralla se, että heti heiton jälkeen vene lähti liikkelle, pois päin markkeerauspaikasta. Hermi näki heiton hyvin ja se lähti matkaan vauhdikkaasti, mutta meni hieman tuulen väärältä puolelta ohi ja jatkoi matkaa pidemmälle. Se joutui etsimään lintua jonkun aikaa, mutta Niko malttoi mielensä ja antoi koiran tehdä töitä, sillä koiralla oli kuitenkin selkeä kuva markkeerauspaikasta. Viimein lintu löytyi ja Hermi palautti lokin Nikolle käteen. Tämän jälkeen tehtiin vielä vesiohjaus vastarannalle. Hermi lähti etenemään hyvin, ajautui hieman vasemmalle kaislikon suuntaan, mutta Niko käänsi sen oikealle ja kohta Hermi olikin jo riistalla. Hieno suoritus! Sitten vielä koira hakuun - lintuja oli niin maa-alueella kuin kaislikossakin. Hermionen toi ensin molemmat vesialueen lokit ja sitten vielä maa-alueen kanin ja variksen, joten hakukin meni oikein kivasti. Tuomari kutsuikin Nikon ja Hermin jäljelle, joten sitten vain odottelemaan. Päivä oli jo tosi pitkällä, joten toinen tuomari Markku Bräyschy saapui auttamaan kolleegaa ja tuomaroi kanijäljet päiväryhmän koirille. Niko lähetti Hermin matkaan ja sitten vain jännitettiin niitä todella pitkän tuntuisi minuutteja. Mutta onneksi tällä kertaa Hermi malttoi mennä jäljen tarkasti ja kani suussa Hermi ilmestyi metsän siimeksestä - mikä helpotus! Hermin tulos ALO 1 oli sitten tämän kesän viimeinen NOME-B startti. Nyt alkaa sitten treenaaminen ensi kesän AVO-luokan koitoksia varten :)))

Kesäkuun puolen välin kuulumisia

Äkkiä viikot vierähtävät ja matkalla ennättää tapahtua paljonkin...

Niko ja Hermione kävivät toisen NOME-starttinsa kuun alussa Leppävirralla. Kokeessa tuomarina oli Markku Bräyschy. Hermionen tulos jälleen ALO 2. Hermione teki töitä ihan kivasti, mutta tulos ei riittänyt parempaan, joten töitä jatketaan...

Taru ja TinTin suuntasivat viime viikolla Flattileirille Ruovedelle. Taru oli pyydetty leirille kouluttajaksi ja pitihän Tarun ottaa "poikansa" mukaan, koska sitten sunnuntaina oli edessä startti Palonurmen kokeessa. Tarulla oli tarkoitus leirin lomassa, iltaisin käydä aina tekemässä hieman treeniä myös Pipukkarille. Oikein mukavaa leirillä oli ja kivoja koiria ohjaajineen myös koulutuksissa. Ja ennätettiin iltaisin käydä myös tekemässä treeniä omille koirille - kiitos vain daminheittäjä Nevalaisen Tuijalle, joka jaksoi joka ilta istua veneessä :)))

Sunnuntaina Tarun ja TinTinin ensimmäinen NOME-startti tälle kaudelle. Tuomarina kokeessa oli Vesa Hietikko. Kokeen tulos VOI 3 - erittäin vaikeassa kokeesta, olihan koe samalla Pohjois-Savon Kennelpiirin mestaruuskoe. Uomauitto ohjauksen teki kokeessa hyväksytysti vain kolme koiraa, TinTin oli yksi heistä. Uomassa virtasi vesi sateisen lauantaipäivän jäljiltä niin kovaa, että se tuotti varmasti hankaluuksia monelle koiralle. Markkeeraukset TinTin hoiti ihan kivasti, mutta haku muodostui meille tuona päivänä raskaaksi. Treenit siis jatkuvat...

Tiistaina oltiin Nikon ja Hermin ja Tarun ja TinTinin voimin edustamassa Savon Nuuskuja perinteisessä haasteottelussa seisojia vastaan. Joukkue sai jälleen hienon voiton ja varsinkin Hermionen esitys oli vakuuttavaa - luokkavoitto tuli hyvillä pisteillä, joten saa olla Niko ihan tyytyväinen tähän meidän omaan Matami Mimmiin ;)))

Silja sai olla viime viikolla minilomalla Toini-mummon ja Tapsa-ukin luona Kirmalla. Hauskaa oli ollut, eikä ikäväkään ennättänyt vaivata. Kiitos mummo ja ukki Siljan hoidosta!

Koeviikonloppu

Näin se vain kesä tulee ja NOME-kokeet alkavat. Meidän porukan osalta urakan aloittivat Sipsi ja Hermione. Siilinjärven NOU- ja NOME-kokeiden tuomarina oli Pentti Åman. Sipsillä edessä oli siis elämänsä ensimmäinen "koe" eli taipparit. Taru mietiskeli aamulla, ettei ole yhdenkään koiransa kanssa lähtenyt näin vähillä treeneillä taippareihin kuin nyt Sipsin kanssa. Eli lähdettiin tosiaan testaamaan Sipsin taipumuksia.

Mutta ihan hienosti Mamman Sipsi homman hoiti eli tulos NOU 1 oli päivän päätteksi taskussa. Kokemattomuus paistoi hakualueella, mutta eihän sitä kovin voi odottaa jos koira tekee elämänsä toista riistahakua ;) Sipsi kuitenkin paransi hakua koko ajan ja viidennen linnun kohdalle se näytti jo tosiaan hokanneen mistä tässä on kysymys. Hieman kanijälki Tarua jännitti, sillä viikolla tehdyissä treeneissä vauhtia oli hieman liikaa. Mutta eilen Sipsi jäljesti tosi mallikkaasti ja kani tuli käteen heti ekalla lähetyksellä :)

Tänään oli sitten Hermionen ekan startin aika Siilinjärven ALO-luokan kokeessa. Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella taimikkoon. Hermi näki heiton hyvin ja palautti variksen Nikolle käteen ripeästi. Sen jälkeen siirryttiin rantaan, josta koira tuli laittaa vesiohjaukseen, matkaa arviolta noin 30 m. Hermione meni ekalla lähetyksellä oikelta ohi ja Nikon pillitettyä koiraa se lähti tulemaan kohti rantaa. Niko antoi koiran tulla rantaan ja uudella lähetyksellä Hermi saikin ohjauslinnun ylös. Tämän jälkeen siirryttiin metsän reunaan, josta koira lähetettiin hakuun.

Hakualue näytti lähetyspaikalta helpolta, mutta se osoittautuikin vaikeimmaksi osioksi monelle koiralle. Koiran piti kattaa metsää, rantapusikkoa ja vesialuetta, jotta se saisi riistaa ylös. Hermione liikkui hakualueella oikein kivasti ja saikin ylös riistaa niin maalta kuin vesirajasta. Hausta ylös neljä riistaa ja sen jälkeen koirakko palasi jälleen rantaan. Lopuksi tuli vielä pitkä ykkösmarkkeeraus lahdelman toiselle puolelle, matkaa arviolta noin 80 m. Hermi markkeerasi heiton hyvin ja palautti lokin Nikolle käteen mallikkaasti. Tämän jälkeen tuomari ilmoitti, että koira nähdään jäljellä eli koira vain autoon odottelemaan.

Päivän päätteeksi sitten jäljen kimppuun...Niko lähetti Hermionen jäljelle, joka kaarsi rinteen juurelta metsikköön. Hermi lähti hyvin jälkeä pitkin ja sitten vain odoteltiin. Odottavan aika on pitkä ja koira tulikin sitten näkyviin tieltä eli jäljen vetäjän jälkiä pitkin, ilman kania. Niko lähetti Hermin vielä kaksi kertaa uudelleen, mutta aina sama homma. Kani jäi siis jäljen päähän. Ja Hermionen ykköstulos tippui kakkoseen. Kyllähän se tietenkin vähän harmitti, mutta täytyy olla tyytyväinen Hermionen koekäyttäytymiseen eli se oli kokeessa todella rauhallinen, seurasi hyvin Nikoa sivulla ja teki ihan kivaa hakua. Kanijälkeä täytynee hieman harjoitella, jotta kanikin jatkossa löytyisi ;)

Muistoissamme Tosca

Tänä aamuna oli aika päästää rakas flattityttöni Tosca, FIN MVA Blackpicks Opera Divine, koirien taivaaseen...

Tämän upean, kaikille ylen ystävällisen tytön kanssa kierrettiin ympäri Suomen näyttelyitä ja saatiin paljon uusia ystäviä flattipiireistä. Tosca oli mulla avustajana vuosien ajan yhdistyksen peruskoulutuskursseilla, josta moni varmaan Toscan muistaakin. Alati iloisesti heiluva huiskuhäntä ja flattiloikat - niitä ei meillä enää näy... Toscan kanssa harrastettuani minulle "aukesi" tämä noutajamaailma, joten paljosta olen kiitollinen tällä ihanalle flatille!

Ikävä on kova, mutta kuten tyttäremme Silja sanoi "laitetaan äiti silmät kiinni niin nähdään Tosca" - näin täytynee vain tehdä. Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet. Lepää rauhassa Ystäväni! -Taru-

WT Muurame 23.5.2010

Sunnuntaina matkattiin sitten Muuramen WT-kokeeseen. Matkaan lähtikin sitten vain yksi koira, TinTin. Uitettiin koiria perjantai iltana ja Hermione sai vesihännän. Harmitus oli lauantaina suuri, kun huomattiin, että tuon alati häntää heiluttavan Hermionen häntä ei heilu - häntä oli tosi paksu ja koira ihan nulea. Ei auttanut Nikon kuin perua startti. Oltiin kovin pettyneitä, sillä Hermin ekaa starttia oltiin kovasti jo odoteltu... No, puolikuntoisen kanssa on turha lähteä kisaamaan,joten Niko lähti mukaan vain kuvaajaksi :)

Tuomareina kokeessa olivat Mika Lappalainen ja Matti Tenhunen. Koe käytiin Riihivuoren laskettelurinteillä. TinTin aloitti Mikan rastilta, jossa tehtävänä oli ykkösmarkkeeraus hieman alaviistoon lasketturinteen poikki. Matkalla oli myös oja ja pajupusikkoa. TinTin näki heiton hyvin ja lähti matkaa vauhdikkaasti. Meidän heitto tuli aavistuksen pidemmälle (alemmas rinnettä) kuin edellisten koirien, joten hieman joutui TinTin "metsästämään" ennen kuin sai damin ylös, mutta suoritus oli Tarun mielestä oikein hyvä. Pisteitä ekalta rastilta tuli 18.

Kakkosrasti oli myös Mikan rasti. Tehtävänä ykkösmarkkeeraus alas rinnettä ja sen perään aika kapeassa kulmassa markkeerauspaikkaan nähden oleva ohjaus. TinTin suoritti markeerauksen helposti ja lähti matkaa ohjaukseen myös vauhdikkaasti. Ohjausdami oli lasketturinteen oikeassa reunassa, metsäpusikossa. Vaikeutena oli se, että rinteessä oli alapäin oleva pusikko eli metsän ja pusikon väliin jäi muutamien metrien leveä kaistale, jonne koira piti saada. Taru pysätti TinTinin heti, kun näytti kaartavan markkeerauspaikalle. Sen jälkeen eteenkäsky ja koira kapealle kaistaleelle. TinTin näytti itse asiassa etenevän hyvin, mutta ohjaaja teki virheen ja pysäytti koiran. Tarulla oli pienoinen pelko, että TinTin nopeana koirana pujahtaa metsikköön. Jälkeenpäin on hyvä jossitella, mutta olisi vain pitänyt antaa koiran silloin mennä. Sillä pysäytys sai aikaan sen, että koira lähti kyllä uudelleen jatkamaan linjaa, mutta kaartoi sitten nopeasti metsikköön. Taru joutui pillittämään koiraa, että sai sen jälleen näkyviin ja ohjattua damille. Ohjaus oli ehdottomasti liian raskas ja pisteitä rastilta vain 11.

Kolmannelle rastille siirryttiin Matin tuomaroitavaksi seuraaville rinteille. Tehtävänä oli ohjaus lasketturinteen poikki alaspäin kohti rinteestä lähtevää kapeahkoa solaa. Vaikeutena oli se, että sola oli vasemmalta reunalta niin jyrkkä, että jos päästi koiran sinne, koira hävisi näkymättömiin. Koira piti siis pitää mahdollisimman keskellä, mielummin hieman oikealla solassa. Taru lähetti TinTinin matkaan ja lähtö oli jälleen vauhdikas. TinTin eteni hyvin kohti solaa. Taru pelasi varman päälle ja pysäytti koiran kohdassa, jossa rinne alkoi laskea jyrkästi vasemmalle. Sen jälkeen koira hieman oikean kautta eteen ja hyvältä näytti. Vielä yksi pysähdys, koska TinTin meinasi kaartaa liian aikaisin oikealle metsään. Tästä vasemman kautta eteenpäin ja koira olikin jo dameilla. Solan oikeaan reunaan, metsään oli piilotettu kaksi damia, joista yksi siis piti saada ylös. TinTin löysi damin välittömästi, kun Taru oli antanut lähihakupillityksen. Pisteitä tältä rastilta tuli 18.

Neljäs rasti myös Matin arvostelemana. Tehtävänä oli kakkosmarkeeraus ja seuraaminen. Viistosti rinteen poikki tuli markkeeraus, sen jälkeen lähdettiin seuruuttamaan koiraa, kunnes tuli laukaus ja toinen markkeeraus viistosti rinteen poikki ylöspäin. TinTin nouti viimeisemmän heiton todella ripeästi ja Taru lähetti sen matkaan ekalle markkeeraukselle. Koira kaartoi hieman liian ylös rinnettä, kohti ampujaa, joten Taru pysäytti koiran ja antoi vain käsimerkin vasemmalle, jolloin TinTin meni aivan oikealle aluelle ja sai damin ylös. Pisteitä tältä rastilta 16.

Hieman jännitti, miten meidän kävi kakkosrastilla, joten odottavin mielin kuunneltiin finaalistien numerot. Finaalipaikka tuli, joten sitten vain virittelemään koiraa kohti finaalia. Voittajaluokassa oli kuusi finaalissa, joista otettiin kolme koiraa kerrallaan suorittamaan tehtävää. Taru ja TinTin olivat pienin numero, joten suoritusvuoro oli ensimmäinen. Koirakot laitettiin riviin keskelle laskettelurinnettä kuonot kohti rinteen huippua. Ampujia oli koirakoiden vasemmalla puolella. Tehtävä alkoi tuomareiden pyytäessä ottamaan hihnat irti ja seuraamaan tilannetta, muuta tietoa ei tullut. Kohta alkoikin laukauksia kuulua ja launcherilla ammuttiin koirakoiden yli, taakse alarinteeseen dameja. Taru on opettanut TinTin kääntymään, jos takana jotain tapahtuu, joten siinä sitten veivattiin nopeita käännöksiä, jotta nähtiin taakse putoavat damit. Tietoa ei ollut noudetaanko niitä vai ei, mutta Taru halusi, että koira näkee pudotukset.

Pudotusten jälkeen tuomarit pyysivät kaksi muuta koirakkoa siirtymään koirat seuraten alas jyrkänteeltä, näkymättömiin ja noutavan yhden noista ammutuista dameista. Tämä nouto ei kuulunut kuitenkaan arvosteluun. Taru ja TinTin käskettiin menemään toisen tuomari luo jyrkänteen toiselle reunalle saamaan lisäohjeita. Täällä Matti kertoi, että rinteen oikeaan reunaan, metsään on pudonnut saalista ja sieltä halutaan yksi pois. Taru lähetti TinTinin matkaan, lähtö oli jälleen vauhdikas, mutta matkalla alkoikin jälleen tulla laukauksia ja dameja lensi keskelle rinnettä. Taru antoi koiran aina pysähtyä laukauksen kuultuaan ja välittömästi sen jälkeen matka jälleen jatkui. TinTin tuli metsän reunaan ja pyörähti siinä hieman liikaa oikealle, joten Tarun piti pysäyttää vielä koira ja korjata linjaa. Dami kuitenkin löytyi ja Taru huokaisi helpotuksesta. Tämän jälkeen tuomari käski meidän mennä koira sivulla seuraten jyrkänteen alle ja noutaa sieltä yksi aluksi ammuttu dami. TinTin seurasi hyvin sivulla ja Taru oli kaikin puoli tyytyväinen koiran suoritukseen finaalissa. Pisteitä finaalista tuli 16. Yhteispisteet 79 ja VOI 1 tulos. Tyytyväinen pitää olla, sillä koiralle on jälleen löytynyt se vauhti, joka oli ollut hieman hukassa kevään muissa kokeissa :)

Kiitokset finaalikuvasta Anttosen Katjalle! :)

Kesä ja kiireet...

Paljon on kevään, alku kesän aikana tapahtunut. Kisakausi on jo lähtenyt käyntiin, joten kiirettä riittää harva se viikonloppu.

TinTin ja Taru avasivat kisakauden WT-kokeissa. Ensimmäisenä oli vuorossa huhtikuun lopussa Kouvolan WT, tulosta ei tullut. Aika karmeaa räpellystä koko koe :(

Seuraavana vuorossa oli yhdistyksen oma WT-koe Pieksämäellä ja startti vappu kokeessa. Tulos VOI 2, ei tyydytä Tarua tämäkään, vauhti oli jotenkin aivan hukassa...

Seuraavana viikonloppuna Taru ja TinTin matkasivat Janakkalaan Eagle Owl's Weekendiin. Mielettömän kiva viikonloppu ja antoisat koulutukset. Kouluttajina olivat erittäin pätevät Mark ja Jamie Bettison, Englannnista. Oppia tuli saatua ja mieleen jäi paljon vinkkejä jatkoa varten. Hauskinpana asiana varmaankin se, kun tehtiin koko päivä (6 tuntia) walk up:ia - tarkkana piti olla koko ajan, kun "pudotuksia" tuli eteen, sivuille ja taakse. Yhtenä hetkenä Tarun "ote" hieman herpaantui ja he jäivät rivissä kulkiessaan Pipukkarin kanssa ison pajupuskan taakse. Mark "huusi" naama punaisena, että "näkeekö koira sieltä mitään, näkeekö Taru sieltä mitään"? No, eihän sieltä tosiaan mitään nähnyt. Lopuksi Mark heitti kommentin, että "tytöt käyvät puun takana vain pissillä, siellä ei olla, jos tehdään walk up:ia". Voi, että ois naurattanut, mutta piti vain yrittää pitää naama peruslukemilla :))) Sydämelliset kiitokset Pauliinalle ja Misolle, että pääsimme mukaan koulutukseen ja juhlimaan kennelinne 10 v. juhlia! Kiitokset myös ihanille ystäville Tuijalle ja Miralle matka- ja kämppisseurasta, hauskaa oli!

Helatorstaina TinTin ja Taru suuntasivat Korpijärven WT-kokeeseen ja sama tulos VOI 2. Nyt vauhti oli löytynyt ja Pipukkari teki loistavasti kaksi rastia. Linjakakkonen oli 19 pisteen suoritus ja pitkä ykkösmarkkeeraus rinteeseen 18 pisteen suoritus. Ykkösmarkkeeraus olisi ollut 20 pisteen suoritus, mutta Taru kämmäsi palautuksen ja dami putosi kädestä...no, tarkkana pitää siis olla :) Ohjausrastilta pisteitä 12, olisi voinut mennä suoraviivaisemmin, mutta dami kuitenkin talteen. Neljäs rasti, parityönä suoritettu ohjaustehtävä meni ihan kivasti, pisteitä 17. Finaaliin tuli kutsu ja siinä koira itse mokasi homman. Finaalitehtävä suoritettiin parityönä. TinTinin ja Taru pariksi tulivat Tomi ja Diiva. Koirakot kulkivat eteenpäin pellolla, kunnes tuli kaksi markkeerausta kummun taakse, pellolle. TinTin katsoi ekan markkeerauksen ja käänsi välittömästi damin pudottua maahan katseen Taruun. Se ei siis nähnyt toista pudotusta ollenkaan. TinTinin suoritusvuoro oli ensimmäisenä, joten vielä tässä vaiheessa homma ei kaatunut tuijotukseen vaan se nouti oman markkeerauksensa suhteellisen hyvin, hieman aikaa se vei, mutta dami löytyi. Sitten paikat vaihtuivat ja samat kaksi markkeerausta uudelleen. TinTin katsoi taas ekan pudotuksen hyvin, mutta käänsi sen jälkeen katseen jälleen Taruun. Ihan uskomatonta mitä kaikkea näissä kokeissa voi siis tapahtua! Taru yritti kädelläkin ohjata koiran katsetta, mutta koska kättä ei ole aikaisemminkaan käytetty, ei se auttanut. Tintin missasi siis sen toisen heiton jälleen kokonaan ja Taru joutui lähettämään sen aivan "sokkoon". TinTinin epävarmuus nousi taas tässä vaiheessa pintaan ja meno oli aika takkuista pudotuspaikalle. No, dami saatiin ohjattuna talteen, mutta pisteitä ei finaalista herunut kuin 9, joten pudottiin sitten VOI 2 tulokseen. Harmitti kyllä aika paljon, sen verran kivasti koira muuten päivän aikaan teki töitä.

TinTinillä on vielä yksi WT-koe käymättä ja sen jälkeen siirrytään sitten B-hommiin ;) WT-finaalikuvasta kiitokset Lappalaisen Maijalle!

Hermionen eka startti tapahtuu tulevana viikonloppuna Muuramen WT:ssä, joten katsotaan mitä Hepariini ja Niko ovat saaneet aikaan...

Sipsin ja Tarun treenailut näyttävät etenevän myös ihan hyvää vauhtia. Tämän kesän tavoitteena on taipparit. Katsotaan nyt sitten missä vaiheessa ne käydään tekemässä.

Tosca vanhuksemme on jo aika väsynyt ja nämä helteiset kelit ovat tietenkin vanhalle koiralle aika pahoja. Takapää alkaa olla jo aika heikko. Ojan ylitykset ym. hyppyä vaativat toimenpiteet ovat jo aika mahdottomia. Nyt mennään oikeasti Toscan kanssa vain päiviä kerrallaan ja seurataan miten pitkään se jaksaa kulkea porukan mukana...

Silja on nauttinut suunnattomasti kesän tulosta. Ekoilla lämpimillä keleillä hän kysyi, että "voiko mennä näin vähän päällä ulos?". Ihanaa, kun ei tartte pukea montaa kerrosta, vaan voi kirmata suoraan ovesta pihalle :) Silja pääsi tällä viikolla ensimmäistä kertaa mukaan päiväkodin kevätretkelle. Hän kehui jo viikoa aikaisemmin, että hän on niin iso tyttö, että pääsee retkelle. Hauskaa oli ollut ja illalla oltiin tosi väsyjä, kun päiväunet oli jääneet väliin.

Tänään Niko sai valmistumisen kunniaksi todistuksensa (pätevyyskirja), joten parin vuoden uurastus on takana. Onnea meidän iskälle! Ja samana päivänä loistavia uutisia Laboklinilta Saksasta eli Hermionen ja Faunin EIC- ja HMLR-testitulokset saapuivat - kumpikaan koirista ei kanna ko. tautien geenejä :)

Peltotreeniä

Pitkä ja luminen talvi on viimein ohi! Päästiin kunnolla pellolle treenaamaan! Suuntasimme lauantaina kohti Pieksämäkeä tekemään treeniä ja täytyy kyllä sanoa, että on tätä jo odotettu :))) Mukaan koirista otettiin TinTin, Hermione ja Sipsi.

Oikein mukavat treenit siellä saatiinkin aikaan ja huomattiin kyllä, että koirat oli aika "talviterässä"... Kyllä se vain näkyi koirissa, ettei talven aikaan ole pystynyt tekemään kunnolla esim. markkeerauksia. Hieman myös larjuilua oli huomattavissa erään, jos toisenkin treenaajan koirassa ;))) Mutta hauskaa meillä jälleen siellä pellolla oli! Kiitos treenikamut Tuija, Mira, Petri ja Jorma :)))

Ja vihdoin ja viimein Taru pääsi kunnolla testaamaan treenioloissa uutta kameraansa. Paljon on vielä opittavaa - tälläkin valokuvauksen saralla, mutta kiva oli ottaa kuvia ja tuotoksia pääsee katselemaan tästä linkistä

Iloista Pääsiäistä

Tänään aamupäivällä Ranta-Toivalassa liikkui pikku-noita ja noidan musta apulainen... Silja halusi käydä virpomassa naapurit ja pakkasi koriin omatekemät virpomavitsat ja otti mukaan apulaiseksi Hermionen. Kuten kuvasta näkyy oikein reipas porukka kierrokselle läksikin :))) Virpomisloru sujui oikein hienosti ja palkkaakin koriin reissulta tuli, joten kaikin puolin onnistunut virpomismatka näillä kahdella kaveruksella oli ;)

Toivotellaan kaikille oikein Iloista Pääsiäisen aikaa!

TinTin Savon Nuuskujen Vuoden NOME-koira 2009

TinTin ja Taru palkittiin yhdistyksen vuosikokouksessa Vuoden NOME-koira 2009 tittelillä. TinTinin viime vuoden voittajaluokan tulokset ja A-koetulokset varmistivat voiton meille. Taru on mielettömän ylpeä tästä vauhdikkaasta sarjakuvasankaristaan! Kyllä ne pelto-pelle-koiratkin osaa ;))) Kiitokset vain kaikille treenikamuille ja kannustusta ja tukea antaneilla ystäville, ilman teitä olisin jo viime keväänä lyönyt hanskat tiskiin näiden "kylmien kokeiden" osalta :)

Synttäreitä

Näin maaliskuun alussa meillä vietetään synttäreitä oikein joka viikko. Viime viikolla Herra ja Kuningas Fauni täytti 9 vuotta. On se vain uskomatonta miten nopeasti aika menee. Ei kyllä vielä oikein usko, että tuokin papattihäntä on jo 9 v. niin uskomaton vauhti pihalla tuolla herralla on, kun se juoksuttaa tyttöjä :))) Mahtavaa, että Fauni on vielä noin hyvässä kunnossa - jaksaa varmaan vielä ensi syksynäkin nauttia jahdeista.

Ja toiset synttärit vietetään sitten tällä viikolla torstaina, kun Mamman Pipsi täyttää yhden vuoden. Ei ole Sipsi enää porukan pienin, sillä tästä tytöstä tuli ihan hyvän kokoinen narttu ja vielä kauniskin, kuten kuvasta näkyy. No, ehkä kantaa häntää hieman liian ylhäällä, mutta eihän sitä kukaan täydellinen ole ;))) Sipsillä ja Siljalla on aivan ihastuttava suhde, ne leikkivät tosi nätisti yhdessä. Tänäänkin Silja makasi pihalla lumihangessa ja Sipsi pyörähti viereen makaamaan ja yritti nuolla naamaan. Silja nauraa räkättää ja saa Sipsin innostumaan leikistä vielä enemmän. Tällä hetkellä kun Siljalta kysyy suosikkikoiraa, se on ehdottomasti Sipsi :)))

Kuulumisia

Kyllä sitä vain on vanhaksi tulossa, kun päivätkin menee jo sekaisin. Juhlittiin sitten Toscan synttäreitä muutamaa päivää liian aikaisin :))) No, onneksi Tosca vielä on ihan hyvävoimainen, joten varmasti vielä jaksaa oikeaan synttäripäivään asti eli perjantaihin ;)

Kippersin ja Blixenin loma täällä Savossa päättyi ja he lähtivät junalla kohti kotia tänään. Mukavaa oli jälleen yhdessä touhuta! Viimeistään kesällä otetaan jälleen uusiksi! Tänään Kippersin ja Blixenin lähdettyä, käytiin porukalla uimassa ja sen päälle hampurilaisilla. Kippersille terkkuja, että Silja esitteli kylpylässä uusia Esprit vaatteitaan kaikille mummoille ja muisti tietenkin mainita, että Kippers toi ;)))

Upeita talvitreenikuvia eli hauskoja noutokuvia ja yhteiskuvia meidän koirista ja Blixusta saatiin otettua tällä viikolla upeassa auringon paisteessa, joten täytyy yrittää päivitellä niitä sivuille lisää lähi päivinä.

Tosca 12 v.

Niin se vain vuosi on jälleen mennyt ja tänään vietettiin flattivanhuksemme Toscan 12 v. synttäreitä. Kaksitoista vuotta on flatille kunnioitettava ikä, joten onnellinen täytyy olla, että Toscakin on saanut olla perheessämme näin pitkään. Tosca on ollut terve flatti, joskin nyt jo hieman askel alkaa painaa. Toivottavasti vielä kesä saadaan yhdessä viettää. Vähän niinkuin päivä - viikko kerrallaan tässä nyt jo mennään. Kuvassa Tosca ja Silja poseeraavat synttäripäivänä kotona. Onnea ja halauksia meidän Toscalle!!!

Saatiin Toscan juhliin oikein rotujärjestön edustus, kun Kippers ja Blixen saapuivat junalla lomailemaan tänne Savoon lauantaina :))) Mielettömän hauskaa on taas ollut ja treeniä ollaan tehty joka päivä - lumisista olosuhteista huolimatta.

TinTin NOME-A 1

Vuosi on avattu kokeiden osalta Tarun ja TinTinin A-koereissulla. Perjantaina matkattiin kokeeseen Kalkkisiin, jossa tuomareina olivat Antti Nurmi ja Harri Siven. Ja ihan mukavasti tämäkin vuosi aloitettiin. Tuloksena kokeesta TinTinin eka A 1 tulos. Sijoitus oli kolmas ja vielä ampujien valinta, lämmitti todella mieltä :))) Finaalissa ollut neljäs noutomme oli kyllä erittäin hyvä haavakkonouto, jonka nähtyään ampujat valitsivatkin TinTinin gun's choiceksi.

Olosuhteet näissä talvikisoissa on kyllä todella haastavat. Tänä talvena lunta kun on kertynyt tuonne eteläiseen Suomeenkin ihan kiitettävästi, joten kyllä oli koirat aika kovilla tuolla lumihangessa pomppiessaan ja etsiessään lintuja. Lumikerros on niin pehmeää, että linnut uppoavat ihan pohjaa myöten, joten pitää olla koiralla nenä kunnossa, jotta lintu haisee lumen alta.

Niko ja Fauni urakoivat kokeessa ajoketjussa koko päivän ja vanha herra nautti, kun pääsi tekemään noutoja jälkihakuryhmässä. Niko ajeli sitten päivän päätteeksi kotiin ja Taru jatkoi matkaa hieman etelämmäksi.

Kyllä oli Tarun ihanaa ajella illalla hotellille ja mietiskellä päivää, kun se eka ykkönen lämpimän riistan kokeestakin on nyt "taskussa". Töitä on paljon tehty ja pitää tehdä lisää, jos mielii tuloksia saada. Eihän se perjantain suorituskaan mitä täydellistä ollut, mutta virheistä oppii ja niiden avulla pääsee eteenpäin, toivottavasti ;)

Lauantaina oli sitten uusi koepäivä. Koe järjestettiin Janakkalassa ja kokeessa tuomareina olivat Sara Gadd, Mike Tallamy, Pauliina Ahola ja Miso Sipola. Kolme noutoa saatiin, kaksi ok, kolmas tosi työläs, joten laulukuoroon jouduttiin siinä kohtaa päivää. Ei siis tulosta lauantain kokeesta. Kotimatkalla puitiin sitten viikonloppua ystävien kanssa puhelinkeskusteluissa, jotta kotimatka yksin ajellessa ei tuntunut niin pitkältä. Kiitos vain kaikille ystäville onniteluista ja kannustuksesta!

Nyt on kisat muutamaksi kuukaudeksi ohi eli seuraavan kerran starttaillaan sitten toukokuun alussa WT-kokeissa. Ihan kiva itse asiassa hieman huokaista tässä vaiheessa ja alkaa sitten keskittymään kevään kokeisiin.

Kiitokset kisakuvista Nikkasen Maaritille!

Näyttelyprinsessa

Eilen Taru ja Hermione suuntasivat aamulla ani varhain kohti eteläistä Suomea. Olimme ilmoittaneet Hermionen Labradorikerhon erikoisnäyttelyyn Keravalle. Tuomarina nartuilla oli englantilainen Janet Cole. Ja eipä sinne turhaa reissua tehtykään, sillä Hermione yllätti meidät kaikki saamalla tuloksen NUO EH!

Näyttelypaikkana oli koulun sali, joka oli täynnä häkkejä ja hälinää. Hermione osoitti Tarulle miten hienosti se osaa ottaa tuollaisetkin uudet tilanteet - se vain istui tai makasi selällään lattialla ja kerjäsi rapsutuksia. Häntä heilui sitten kehässä jälleen niin, että koko koira hytkyi. Ei voinut Taru olla kuin erittäin tyytyväinen Hermin näyttelykäyttäytymiseen. Meillehän olisi riittänyt se sininen nauhakin, joten iloisia ollaan kun ei tartte enää Hermionea juoksuttaa näyttelyihin :) Aika helpolla selvittiin tällä kertaa ;)))

Kiitokset matkaseurasta Erikalle ja Alisalle! Mukava matka, vaikka lumimyräkässä ajaminen ei ollutkaan mitään herkkua!

Treeniä ja synttäreitä

Taru vietti synttäreitä vuoden vaihtuessa "matalalla profiililla"... Kukaanhan ei usko, jos kirjoitan, että vuosia tuli täyteen 20, joten täytynee myöntää, että tuplaten vuosia jo on...

Viime viikonloppuun oltiin sovittu tyttöjen treeniviikonloppu Keski-Suomeen ja jostakin ystävät olivat tiedon synttäreistä saaneet... Näin ollen ihan yllätyksenä lauantai iltana juhlittiinkin Tarun synttäreitä. Lahja oli kyllä aivan uskomattoman hieno - puheessa kerrottiin, että pitäähän tällaisella reissu-naisella olla oma työkalupakki Ducatoon ensi kesän koematkoja varten. Pakki ei kuitenkaan pitänyt sisällään ihan "normi" työkaluja, vaan tietenkin reissu-naiselle tarpeellisia "työkaluja". Pakista löytyi värikäs kynsilakka ja huulipuna (Taruhan ei tunnetusti ole koirahommissakaan ilman kynsilakkaa ja huulipunaa), tuki polvisukat ja hiuslisäke (olisiko joku ikävinkki), Elviksen levy ja lukematon määrä muuta pientä, jota nainen voisi kuvitella reissun päällä tarvitsevansa ;))) Aivan mielettömän paljon kiitoksia Heli, Tiina, Tuija ja Mervi!!! :)))

Vaikka lauantai ilta menikin juhlien merkeissä - syötiin mielettömän hyviä herkkuja, juotiin hieman skumppaa ja valkkaria - noustiin kuitenkin sunnuntai aamuna virkeinä ja alettiin suunnittelemaan päivän treenejä. Tosi kivat treenit saatiinkin aikaan, pakkasesta ja lumesta huolimatta. Kuten kuvasta näkyy talvitreenaaminen Suomessa vaatii asianmukaiset varusteet - damien ja bumpereiden kuljetukseen pulkat ja potkurit ja hyvin saatiin kuljetukset hoidettua ;)

Tarulla oli viikonloppuna mukana TinTin ja Sipsi ja ihan hienosti meidän Sipuli Sipsikin kylässä oleili. Sipsille reissu olikin oikeastaan ihan pelkkä sosiaalistumismatka eli että se tottuu olemaan muidenkin kuin oman lauman kanssa. Eikä yökylässä olo tuntunut meidän pientä Sipsiä haittaavan, rauhallisesti yö nukuttiin omassa "pesässä".

Silja ja Niko viettivät viikonlopun muun lauman kanssa kotosalla. Ja kivaa oli Siljan mielestä ollut - iskän kanssa oli syöty paljon herkkuja lauantai iltana ja sehän on aina hauskaa pikku neidin mielestä :)

Ratsastava pikku prinsessa

Vuosi vaihtui ja toi tullessaan tänne Ranta-Toivalaan ratsastavan pikku prinsessan...Silja sai joulupukilta kauan toivomansa keinuhepan ja heti joulun jälkeen hän sai päähänsä, että hän on prinsessa ja prinsessalla pitää olla prinsessa vaatteet!

Saara-kummi kyläili meillä eilen ja kuuli toiveen, joten tänään Tarulle ilmestyi töihin kassi prinsessa hepeneitä. Ja kyllä oli kotona riemu rajaton, kun Taru illalla antoi Siljalle kummin antaman kassin. Kuten kuvasta näkyy, meillä on tänä iltana ratsastanut upea pikku prinsessa uudella uljaalla ratsullaan :)))

Joulun tienoo on vietetty täällä Savossa kovissa pakkasissa. Treeniä on pystynyt tekemään vain parina päivänä, kun pakkanen on pahimmillaan paukkunut lähellä -30 astetta. Ovatpahan koiratkin saaneet huilata ja ladata akkuja... mikä ei kyllä välttämättä ole kauhean hyvä asia, sillä viime viikolla yhtenä päivänä Silja huusi äidille: "Äiti, äiti, tule katsomaan, Sipuli Sipsi on tehnyt tollon töitä!" Taru meni katsomaan koirien tilan portille ja Sipsi oli todellakin tehnyt tollon töitä...yksi koirien patjoista oli muotoiltu hieman uuteen uskoon ;))) Joten eilen Taru otti sitten koiria yksitellen ja teki hieman sisällä tokoilua, mielenvirkeydeksi.

Hermionen näyttelytreenit ovat sitten alkaneet. Hermin näyttelydebyytti tapahtuu vajaan kuukauden kuluttua. Toivottavasti tuomari huomioi Hermionen erittäin mielyttävän luonteen ja alati heiluvan hännän, joka suorastaan pistää koko koiran heilumaan, niin kovasti se vispaa :))) Hermionehan on aivan ihastuttava tyttönen, noissa kauneuskisoissa vain tuomareilla tuppaa olemaan hieman erilainen kauneusihanne... ;))) Palataan sitten myöhemmin näiden kauneuskisojen tuloksiin...

Terveysuutisia ja yhteenvetoa

Tänään tarkastettiin Hermionen silmät ja ne olivat terveet. Samalla katsottiin myös Faunin silmät ja nekin olivat edelleen terveet. Hienoja uutisia! Näin ollen varmistui se, että Hermione on ensimmäisen Vauhti-Noudon labradoripentueen emä vuoden päästä. Ensi kesän Niko kisaa Hermin kanssa ja sitten loppu vuodesta on pentujen aika. Tulevasta pentueesta kerromme lisää sivuillamme vuoden vaihteen tienoilla.

Vuosi koerintamalla on siis ohi. Paljon on startteja takana ja tuloksiakin on saatu. Jos hieman koirakohtaisesti mietitään mitä tavoitteita asetettiin ja mitä saavutettiin, päästään seuraavanlaisiin mietelmiin:

Fauni: Niko ei aikonut itse asiassa enää kisata ollenkaan Faunin kanssa tänä kesänä. Taru sai kuitenkin innostettua pojat kisaamaan kesäkuisessa yhdistyksen mestaruuskokeessa Siilinjärvellä ja kyllä kannatti lähteä kisaan. Tuloksena kokeen ainut VOI 1 tulos, Savon Nuuskut ry:n NOME-mestari 2009, Pikin Pytty -kiertopalkinto kokeen parhaasta hakutyöstä, Tosi Noutaja -kiertopalkinto koko kokeen parhaalle koiralle, tuomarivalinta sekä toimitsijavalinta! Eipä hullummin tältä meidän veteraani papattihännältä! Koe jäi kuitenkin Faunin kauden ainoaksi, sillä Niko halusi lopettaa Faunin koeuran arvokkasti ja paparttihäntä kantaakin nyt päävastuun perheen metsästyskoirana.

TinTin: tavoite oli päästä osallistumaan lämpimän riistan kokeisiin. Päästin jo helmikuussa Hyvinkäälle, josta Tarun ja Pupin ekasta A-kokeesta tulos A2. Marraskuisen KV-kokeen VERY GOOD ja toimitsijavalinta lämmittää myös kovasti mieltä. NOME-B:ssä tavoite oli saada haku "aukeamaan" niin, että saataisiin hyvä tulos VOI-luokasta. Syksyllä homma alkoikin sitten toimimaan ja tuloksena VOI 1 tulos Liperistä. WT:ssä tavoitteena oli saada onnistuneita startteja. Hieman voi sanoa, että pettymyksiä Taru koki, sillä kauden kuudesta startista viidestä saatiin VOI 2 tulos. Muutamia harmittavia rastikohtaisia epäonnistumisia ja ykköstulos jäi vain haaveeksi. Tuli jälleen kyllä huomattua, miten vaativa laji WT on. Yhtenä tavoitteena oli myös päästä osallistumaan Labradorimestaruuteen. Tämäkin koe Tarulle ensimmäinen laatuaan, joten todella mukavaan oli kun Polvijärvellä elokuussa päästiin ekan päivän jälkeen jatkoon. Finaalipäivänä ei enää pärjätty, mutta hieno kokemus jälleen saatiin. Tarun ja TinTinin "talvilajissa" TOKOssa tavoite oli saada ALO-luokan ykköstulos ja se saatiin keväällä Siilinjärvellä. Kaikin puolin upea kausi takana tämän sarjakuvasankarin kanssa!

Hermione: meidän killisilmäiselle, hännän lieputtaja Hepariinille Niko ei asettanut keväällä mitään muuta tavoitetta tälle kaudelle kuin taipparit. Ne läpäistiin helposti jo alku kesällä Kiuruvedellä ja sen jälkeen Niko onkin maltilla treenaillut Hermiä. Niko otti Hermin mukaan pari viikkoa sitten ekaan jahtiin eli Hermi sai ekan lämpimän noudon. Hermionen rauhallinen käytös ja muutamat hienot noudot enteilevätkin ihan hyvää jatkoa varten. Ensi vuosi näyttää sitten paljon, mitä tämän vauhdikkaan neitokaisen kanssa saadaan aikaan...

Sipsi: yhdeksän kuukauden ikäinen Mamman Pipsi on saanut kasvaa ja kehittyä rauhassa. Pientä treenailua ollaan aloiteltu ja innokkalta pentu ainakin vaikuttaa. Ensi keväänä katsellaan sitten tämän valkolaikkuisen neitokaisen taitoja ja mietitään jatkosuunnitelmia.

Tosca: meidän flattivanhuksemme on vielä porukan mukana. Meno alkaa kyllä olla jo vähän hidasta, mutta ainakin ruoka-aikaan onnistutaan vielä näyttämään flattiloikkiakin. Ei enää ihan niin korkealle kuin joskus nuorena, mutta kuitenkin ;)))

Vuoden viimeinen koe

Viime lauantaina Niko suuntasi TinTinin ja samaan kyytiin lähteneiden Arin ja Virkun kanssa kohti Ähtäriä. Tarkoitus oli startata vuoden viimeisessä A-kokeessa. Nikolle tuli siis mahdollisuus päästä starttaamaan Pupi TinTinin kanssa, sillä Taru ja Silja lähtivät samaisena päivänä Veera-serkun YO- ja kokiksi valmistujaisjuhliin.

Tuomareina kokeessa olivat Antti Nurmi ja Miso Sipola. Ja oikein onnistunut koe Ähtäriin olikin saatu aikaan. Arvonnassa onni ei oikein suosinut ja jälleen oltiin viimeisenä koirana rivissä odottamassa noutovuoroa. Pupi malttoi kuitenkin hyvin odotella ja kun se pääsi ekaan noutoonsa reilun tunnin istuskelun jälkeen, vauhti oli kovaa :) Pupi sai noudoksi markkeerauksen reilun sadan metrin päähän sänkipeltoon, jonka se selvitti helposti.

Toiseen noutoon Pupi pääsi, kun kaksi edellistä koiraa eivät löytäneet haavakkoa, joka oli pudonnut rantakaislikkoon. Niko varmisti vielä tuomarilta tarkan pudotuspaikan ja eikun koira noutoon. Niko sai Pupin helposti alueelle ja se alkoi vauhdikkaasti etsiä kaislikossa. Kaislikko rutisi ja Nikolla oli aavistus, että koira on linnun jäljillä. Ja kohta Pupi TinTin tulikin haavakon kanssa eli se "eye wiped" kaksi edellistä koiraa. Hieno tunne ohjaajalle, kun koira kuuntelee ja tekee sitten hienosti itsenäistä työtä haavakon perässä :)

Odotusajat olivat kyllä koirille aika pitkiä, Pupikin joutui odottelemaan aina reilusti yli tunnin noutojen välillä. Mutta viimein tuli mahdollisuus kolmanteen noutoon. Niko lähetti koiran matkaan yli sadan metrin päähän, jonne haavakko oli pudonnut. Kerran ohjausmatkalla Niko unohti, että oli ohjaamassa Pupia, madalsi ääntään ja tuki koiraa matalalla käskyllä "MENE" ja sehän pudotti heti Pupin vauhdin. Pupihan on herkkä koira ja sitä pitää ohjata naisellisella, korkealla "JOOlla". Eipä hätää, korkea, naisellinen "JOO" jälleen käyttöön ja matka jatkui :))). Kommentteja onkin kuultu katsomosta, kuinka hauskaa oli jälleen ollut olla seuraamassa Niko ohjaamista ;)))

Tämä kolmas nouto oli ollut vaikea ja Pupi TinTin joutui tekemään pitkään töitä, että sai linnun ylös. Haavakko löytyi, mutta aikaa kului hieman liikaa, joten se pudotti meidän pojat finaalista. Tulos tuli kuitenkin, A3, joten tyytyväisiä ollaan. Onnittelut treenikamuille "Polarfischerin pojille" voitosta ja kakkostilasta :) !

Joulun odotusta...

Suurin piirtein kuukauden verran Jouluun ja meilläkin on jo kovasti alettu puhua joulupukista ja tontuista. Silja on sitä mieltä, että meille tulee joulupukki. Saapa nähdä miten kilttejä täällä Ranta-Toivalassa ollaan oltu eli tuleeko se joulupukki... Postilaatikkoon tulleet lelukuvastot ovat olleet kovassa käytössä meilläkin. Vielä Silja ei, onneksi, osaa vaatia, vaan on tyytynyt ihastelemaan kuvaston lelutarjontaa :)

Lunta ei onneksi ole vielä kovin paljon tänne Savoon kertynyt, joten peltotreeniä ollaan pystytty vielä tekemään koirille oikein hyvin. Kohta onkin aika vetää tämä vuosi päätökseen, tehdä yhteenvetoa tämän vuoden saavutuksista ja alkaa jo miettimään ensi vuoden tavoitteita. Vielä on yksi kisa tämän vuoden puolella ja sinne suuntaavat reilun parin viikon päästä Niko ja TinTin. Nikon vuoro päästä ;) Pipukkarin kanssa kisaamaan, sillä Taru ja Silja menevät ko. päivänä Veera-serkun juhliin. Joten yksi kisa vielä edessä ja sen jälkeen katsotaan mitä ollaan saatu aikaan tänäkin toimeliaana vuotena. Ainakin, kun kalenteria katsoo taaksepäin lähes tulkoon jokaiselle viikonlopulle löytyy jokinlaisia koira-aiheisia merkintöjä :)))

KV-koe viikonloppu

Perjantaina iltapäivällä Taru ja Niko lähtivät ajelemaan kohti Riihimäkeä, olihan Tarun ja TinTinin tarkoitus startata lauantaina noutajien kansainvälisessä metsästyskokeessa Janakkalassa ja sunnuntaina Mäntsälässä. Lauantain startti olisi Tarulle vasta toinen lämpimän riistan kokeessa, joten tavoitteena oli lähteä tekemään parasta "omaa tulosta" ja katsoa sitten päivän päätteeksi mihin se riittää. Tuomareina kokeessa toimivat Stef Bollen, Filip Bollen ja Lydia Goossens Belgiasta, vanhoja tuttuja siis :)

Aivan mahtava päivä Janakkalassa vietettiin ja Taru oli mielettömän iloinen Pupi TinTinin saamasta tuloksesta, joka selvisi päivän päätteeksi. Taru ja TinTin palkittiin tuloksella VERY GOOD ja he olivat myös toimitsijoiden valinta, mikä lämmitti todella mieltä :))) Aamupäivällä TinTin teki muutamia upeita linjoja ja kuunteli pilliä erittäin hyvin. Iltapäivällä pitkä "haavakkojahti", jota ei hyvästä yrityksestä huolimatta saatu ylös (mutta ei sitä löytänyt tuomarikaan) ja varmasti myös kokemattomuus (molempien) alkoi näkyä. Ja finaalipaikka jäikin periaatteessa yhden linnun päähän eli emme saaneet lintua ylös pellolta, todella helppo nouto, mutta koira ei vain suostunut menemään vaaditulle alueelle, vaaditussa ajassa, joten nouto jäi suorittamatta.

Mutta kaiken kaikkiaan aivan loistava päivä ja tulokseen täytyy olla tyytyväinen, tällä kokemuksella, mikä molemmilla, sekä koiralla että Tarulla on. Tarun innostus tähän lajiin vain kasvoi jälleen, halu oppia lisää, kehittyä ja päästä koiran kanssa eteenpäin, siinäpä tavoitetta ensi talvelle!

Sunnuntaina jälleen uusi koe, Mäntsälässä. Ja voipa sanoa vain, että siellä testattiin todella koiran "pääkopan kestävyyttä". Tarun ja Pupi TinTinin ryhmässäkin saalista tippui ihan muutaman metrin päähän ja paikallaan piti vain pysyä. Voi kyllä sanoa, että hieman tuossa vaiheessa sydän ohjaajallakin hakkasi, mutta hienosti Pupi TinTin istui paikoillaan, seurasi vain tarkkaavaisena mitä ympärillä tapahtui. TinTin suoritti omassa ryhmässään noutoja toisena koirana ja se saikin kaksi helppoa noutoa ja sen jälkeen vaihdettiin toisen tuomarin ryhmään. Siellä Tarulle ja TinTinille tullut nouto kuulosti ihan helpolta ja sitä se olikin, mutta koira ei vain saanut hajua linnusta, pyörähti aina väärälle puolelle metsää ja suoritukseen annettu aika tuli käytettyä, eikä lintua siis saatua ylös. Seuraava koira suoritukseen ja lintu löytyi, joten sunnuntain kisa katkesi eye wipiin. Harmittaa vähän, mutta pitänee olla kuitenkin ihan tyytyväinen viikonloppuun kokonaisuudessaan.

Loppupäivän Taru viettikin sitten ajoketjussa ja Helin sienikurssilla. Kiitokset vain Helille kurssista, suppilovahverot ovat jo pakastimessa ja niillä herkutellaan sitten talvella, jonkun herkullisen riistaruuan lisukkeena :)))

Niko ahkeroi molemmissa kokeissa markkeeraajana ja riistan vastaanottajana ja pääsikin näin seuraamaan koirien työskentelyä aitiopaikalta. Ja ohessa pieni kuva-arvoitus...Kuvassa ei muuten ole toimitsijoiden jätkänsakkipeli, vaan Nikon muistiinpanoja... ;)))

Todella mukava viikonloppu takana! Saatiin tavata myös pitkästä aikaa TinTinin kasvattaja Stef ja voitiin vaihtaa kuulumisia, sillä yövyttiin samassa paikassa. Syötiin mahtava illallinen lauantaina ystävien kanssa ja kuunneltiin muutamia vauhdikkaita karaoke -esityksiä... :))) Ja onnitella täytyy tietenkin myös lauantain voittajaa Esaa ja Tuiskua ja sunnuntain voittajaa Jannea ja Potsia! Uutisen kuvista kiitokset Saarisen Maaritille Kennel Middle River's!

Sipsin kuulumisia

Kohta kahdeksan kuukautta täyttävästä Sipsistä on kehkeytynyt oikein suloinen kaunotar, kuten kuvasta näkyy ;))) Taru ja Niko käyvätkin koko ajan leikkimielistä kisaa "kumman narttu kaunein on...", sen verran persoonallisen näköisiä nämä meidän nuoret neitokaiset ovat :))). Hermione suurine korvineen ja keltaisine kissan silmineen pistää kyllä hyvin kampoihin tälle hassusti korviaan kääntelevälle Mamman Pipsille. Kyllä siinä muuten on yleisöllä hauskaa, kun näitä neitokaisia viedään näyttelyyn hakemaan sitä H:ta!!!

Kuten etusivun kuvasta näkyy, Sipsi on kasvattanut hyvin lihaksistoa, joten liikkeet eivät ole enää ihan pentumaisen honkkeleita ja Taru onkin jo aloittanut hieman enemmän treenausta. Pitkiä linjoja, seuraamista, paikalla oloa, siinäpä sitä onkin tälle alku talvella treeniä. Fasaania kannettiin hienosti tällä viikolla, kun riistaa oli sulamassa TinTinin viimeistelytreenejä varten.

Tulevana viikonloppuna Tarulla ja TinTinillä kaksi KV-koestarttia, joista sitten kertoillaan ensi viikolla lisää...

Sateinen, harmaa päivä...

Tämä sateinen, harmaa, lokakuinen päivä sai yllättävän, surullisen päätöksen... Tarun vanhempien ajokoira Sani lähti tänään autuaammille metsästysmaille aivan yllättäen. Sani ajoi vielä lauantaina saaliiksi Kirmalla ison rusakon, mutta ei näyttänytkään toipuvan ajosta normaalilla tavalla ja tänään nopeasti kehittynyt munaissairaus vei Sanin, mitään ei ollut tehtävissä. Suru on suuri kaikilla...

Ei sitä koskaan tiedä miten kauan saamme pitää näitä rakkaita koiraystäviä luonamme... Muistoksi mieliin jää Sanin helästi soinut haukku, ne hienot hetket jänismetsällä, joita mekin saimme kokea. Hyvää matkaa rakas ystävä! - Taru & Niko -

Uutisia Kennelliitosta

Maanantaina saatiin sähköpostiviesti Kennelliitosta. Hermionen lonkka- ja kyynärkuvat oli tarkastettu ja niistä saatiin lausunto lonkat B/B, kyynärät 0/0. Mukava uutinen! Kuvassa Pikku-Hermi palauttaa Nikolle hakuruudussa ollutta kania, jota jaksoi hädin tuskin kantaa, sen verran iso kani sieltä löytyi ;)))

Taru ja TinTin viettivät viime sunnuntain Hauholla vuoden viimeisessä WT-kokeessa. Kokeessa tuomareina olivat Pekka Uusimäki, Reima Ronkainen, Heikki Nevalainen ja Mika Lappalainen. Päivän tulos VOI 2. Haparointia markkeerauksessa (10 p.), jota Pupi ei nähnyt, joten ohjaukselle meni ja lähihakutehtävässä (10 p.), haku kesti liian kauan ja hakualueelle meno oli myös "tökkivää". Kaksi muuta rastia ihan kivasti eli ohjaustehtävä (15 p.) ja parityönä tehty walk up (16 p.), jossa tuli ensin markkeeraus ja sen perään laukaus ohjaukselle. Pienempi numero eli Pupi aloitti eli se ei saanut ottaa markkeerausta vaan piti ottaa ohjaus, joka oli todella pienessä kulmassa markkeeraukseen nähden. Pupi kuunteli hyvin pilliä, olisi toki voinut mennä linjan suoremmin, mutta dami suht nopeasti talteen. Parina ollut Mira ja Fuga markkeeraukseen ja tämän jälkeen paikanvaihto ja walk up jatkui. Miran Fuga sai myös ohjausdamin nopeasti ylös ja Taru sai luvan laittaa Pupi TinTinin markkeeraukselle. Pupi meni aivan suoraviivaisesti markkeeraukselle ja löysi damin. Taru oli tosi tyytyväinen Pupin suoritukseen tällä rastilla, sen verran paljon nollia tuolta rastilta kuitenkin tuli.

Sydämelliset kiitokset matkaseurasta Tuija ja Tiina! Kyllä meillä tytöillä nauru raikui matkalla! Hyvät oli myös eväät, joten eiköhän oteta jälleen ensi kaudella uusiksi ;)))

Meinasi unohtua laittaa...Taru sai tällä viikolla kuorma-autokortin eli ajokoe meni läpi!!! Täytyy vain todeta, että kyllä tämä harrastaminen on halpaa, piti vielä lähteä suorittamaan kuorma-autokorttia!!! Saa nähdä minkälaisella rekalla sitä ensi kesänä saavutaan koepaikoille... ;)))

Lokakuun puolen välin kuulumisia

Paljon ennättää aina parissa viikossa tapahtua...Pitää ihan miettiä mistä aloittaisi. TinTinin jalka parantui hyvin. Viikon ajan poika oli huililla ja sen jälkeen päästiin jälleen treenaamaan oikein kunnolla. Hierojallakin päästiin käymään ja vika löytyi oikean takajalan räätälinlihaksesta eli lihas joka kulkee polven yli, oli revähtänyt. Eläimillä lihaksen tehtävänä on palauttaa takajalka suoraan ponnistusvaiheessa. Hierojamme Heikkisen Pirjo teki jalan kanssa pitkään töitä ennenkuin jalassa lähti veri kunnolla kiertämään ja jalka saatiin rentoutumaan. Kyllä saatiin tästä tapauksesta opetus, kuinka tärkeää tuo koiran lihashuolto ja lämpimänä pitäminen ennen ja jälkeen treenin on. Kiitokset vain Pirjolle Pupin hyvästä hoidosta, loppu viikosta jälleen jatketaan :)))

Niko käytti Hermionen viime viikon perjantaina lonkka- ja kyynärkuvissa Outokummussa. Eläinlääkärin mukaan molemmat kuvat näyttivät erittäin hyviltä, joten nyt vain jännitetään mitä Kennelliitosta sitten tulee... Ja ensi kuussa Hermi Hepariinin silmien peilaus, joten sitten olisi tämän "Raketti Tähden" terveystiedot selvillä.

Taru ja TinTin ajelivat sunnuntaina Padasjoelle WT-kokeeseen. Kokeessa tuomareina olivat Mika Lappalainen ja Pekka Uusimäki. Tulos VOI 2, sija 2, ihan ok. Tehtävät eivät missään nimessä olleet vaikeita, mutta kuten tuomaritkin loppupuheenvuorossa sanoivat, olosuhteet olivat aika haastavat. Tuulta ei ollut yhtään eli koiran piti käytönnössä seistä aivan damin päällä, jotta se sai käryn damista. Kyllä se vaan taas kerran tuli huomattua, ettei se ykköstulos ole WT:ssä ihan noin vain otettavissa. Kaikilla neljällä rastilla pitää itse asiassa onnistua erittäin hyvin, jotta pisteet riittävät finaaliin.

Fasutreenit

Taru suuntasi TinTinin kanssa Varkauden suunnalle viime viikonloppuna oikein SUPER-treeneihin. Mahtava päivä vietettiin koiria treenatessa aivan A-kokeita vastaavissa olosuhteissa. Kiitokset treenipäivästä kaikille mukana olleille, erityisesti tietenkin Petelle! Ja kiitos kuvasta Hukkasen Tuijalle!

Treenipäivä oli kaikin puolin erittäin onnistunut, mutta sitä varjosti tietenkin hieman TinTin loukkaantuminen ihan treenien viimeisessä osiossa. Tuollaisessa jahdissahan koiran päivä on pitkälti sivulla istumista ja sitten kun oma vuoro tulee pitää ihan "kylmiltään" lähteä noutoon. Ja jotka olette Pupi TinTinin suorituksia nähneet, tämä poikahan tunnetusti lähtee aina "sata lasissa" matkaan. TinTin nouti markkeerauksen kuminapellosta ja silloin vielä oli ihan kunnossa, mutta noin puolen tunnin päästä Taru laittoi koiraa ohjaukseen ja se pomppi vain kolmella jalalla ja pysähtyi Tarun eteen. Takajalkaa tutkittiin välittömästi, mutta mitään haavaa/repeämää anturoissa/tassusta ei löytynyt. Uusi yritys ja sama homma toistui, koira vain pomppi kolmella jalalla ja pysähtyi eteen. Siinä vaiheessa piti vain viedä kolmella jalalla pomppiva koira autoon ja yrittää tutkia jalkaa lisää. Mitään jalasta ei kuitenkaan löytynyt, koira antoi taivuttaa jalkaa aivan ääriasentoihin. Tutkimuksia jatkettiin selän puolelle ja Tarun painaessa lonkan yläpuolella olevaa lihasta, koira nostikin jalkaa ylös. Tästä päädyttiin päätelmään, että Pupi TinTinillä voisi olla lihasrevähdys.

TinTin on nyt ollut koko alku viikon levossa ja sen lonkan/selän lihaksia on hoidettu kylmällä (kaksi kertaa päivässä 10 min. jakso). Äärimäisen hyvä kylmäpakkaus on ollut hartioille tarkoitettu kaurapussi. Sitä on pidetty koko ajan pakastimessa, joten se on tarpeeksi kylmä. Se on myös tarpeeksi suuri, joten sen on saanut kerralla levitettyä koiran takajalalle ja ala selän päälle.

Tänään koira onkin jo astunut jalalla aivan normaalisti. Todennäköisin syy oli lihasrevähdys tai selkäjumi. Loppu viikosta TinTin pääsee hierojalle, joten eiköhän se syykin sitten selviä. Alkaa vain pikkuisen jo olla Pupilla tekemisen puute, kun ei olla voitu treenata eikä se ole päässyt pihalle riehumaan tyttöjen kanssa. Mutta nyt on pääasia, että koira saadaan kuntoon ja päästään tekemään treenejä, joista koira nauttii aivan suunnattomasti!

Syyskuun lopun kuulumisia

Mahtuuhan tähän meidän elämään hieman muutakin touhua, kuin aina noita koirahommia ;))) Pari viikkoa sitten vietettiin todella hauska päivä Tervossa Maukolan tilalla. Mukana olivat Erika ja Mika poikiensa ja koiransa Keron kanssa. Vietettiin oikein mukava päivä, johon mahtui tietenkin myös hieman treeniä koirille :)))

Saatiin nähdä tilalla lampaita, aaseja, kanoja, kissoja, hevosia ja pienen pieniä koiranpentuja. Joten katseltavaa Siljallekin riitti yllin kyllin. Mutta päivän kruunasi tietenkin se, että päästiin ratsastamaan. Silja pääsi ponin selkään ja istuikin siellä ihan ilman avustajaa. Ei meinannut tyttöä saada pois ponin selästä, sen verran hauskaa tuo touhu Siljan mielestä on. Kiitokset Erikalle ja Mikalla kutsusta lähteä maatilaretkelle!

Silja oli eräänä päivänä mennyt vessaan hieman tutkiskelemaan äidin meikkipussia. Ja kun Taru ennätti paikalle oli ripsivärillä tehty jo hieman "maalausta" naamaan. Vastaus äidin kysymykseen: "Mitä Silja tekee?", tuli hyvin reippaasti "Silja on pelle". Joten pellemaalausta siellä siis yritettiin väsätä :)))

Viime viikolla Niko ja TinTin ajelivat Janakkalaan A-kokeeseen. Eli Pupi TinTinin ohjaaja vaihtui ihan käytännön syistä, Tarulla kun ei ollut mahdollista ottaa vapaata. Hyvin Pupi oli kyllä Nikoa kuunnellut, mutta se ei saanut ylös ensimmäistä noutoaan. Nouto oli aika vaikea, lintu oli pudonnut sokerijuurikas peltoon, jossa Pupi TinTin ei osannut "liikkua oikealla tavalla". Se pyrki vain koko ajan pomppimaan pellossa, kun sen olisi pitänyt laskeutua alas, jolloin sillä olisi ollut mahdollisuus haistaa riista. Niko oli saanut hyvin koiran oikealle alueelle ja se oli yrittänyt loikkia kuin kenguru ja löytää riistan. Haju ei kuitenkaan noussut pellosta, joten sitkeästä yrityksestä huolimatta riista jäi noutamatta. Seuraavana vuorossa ollut koira tuli ja eye wipesi Pupin, joten siihen loppui sillä kertaa Pupi TinTinin A-koe. Vähän harmittaa, mutta toivottavasti päästään vielä yrittämään uudelleen tämän vuoden puolella.

Sipsille tehtiin viikolla ensimmäinen markkeeraus pihalla. Eli tarkoituksena oli testata missä mennään tämän puolivuotiaan Mamman Pipsin kanssa. Taru oli erittäin tyytyväinen tämän pienen tanssitytön harjoitukseen. Se istui kuin tatti Tarun sivulla ja vasta luvan saatuaan lähti noutoon ja palautti riistan vauhdilla käteen. Näyttää erittäin hyvältä! Nytpä saakin heitot ja riistat jäädä unholaan moneksi kuukaudeksi. Palataan siis perushommiin!

TinTinin ja Hermionen peltotreenit jatkuvat ja Fauni ja Niko jatkavat ahkerasti sorsalla käyntiä ja Fabe nauttii... ;)))

Paalu tuli...

Pupi TinTin ja Taru viettivät koko viikonlopun NOMEilun merkeissä. Lauantaina startti Pieksämäellä Metsästysnoutajien kokeessa ja sunnuntaina Liperissä Pohjois-Karjalassa. Ja eipä viikonlopun saldo yhtään huonompi ollutkaan...

Lauantaina kokeessa tuomarina oli Vesa Hietikko. Koepaikka oli erittäin mielenkiintoinen vesijättöalue. Koe alkoi siten, että koirakon saavuttua tuomarin luo alkoi kuulua sorsapillien ränkätystä. Tuomarin tervehdyksen jälkeen siirryttiin kannasta eteenpäin ja tuli helppo ykkösmarkkeeraus, kannaksen vasemmalle puolelle heinätuppaiden takana olevaan vesilämpäreeseen. Pupi markkeerasi heiton hyvin ja nouti sen suoraviivaisesti. Tämän jälkeen koirakko jatkoi matkaa kannasta eteenpäin, kuului laukaus, Pupi istahti välittömästi sivulle ja katsoi laukauksen suuntaan. Tämän jälkeen matka jatkui vajaat kymmen metriä ja pysähdyttiin jälleen. Kannaksen vasemmalle puolelle tuli linjaan kakkosmarkkeeraus, heinikkokaistaleen taakse. Telkkä putosi veteen ja kauimmainen heitto, lokki, putosi korkeaan heinikkoon. Markkeerauksia ei kuitenkaan otettu vielä tässä vaiheessa, vaan matka jatkui jälleen eteenpäin kannasta. Käveltiin kannaksen päähän, noin kymmenen metrin päähän markkeerauspaikasta ja koira lähetettiin ohjaukselle. Ohjauksen laukaushan oli jo kuultu kannaksen puolessa välissä. Taru käänsi koiran vielä markkeerausten suuntaan vasemmalle ja kielsi Pupia, tämän jälkeen käännös kohti ohjausta. Ja koira uimaan linjaan kohti ohjausriistaa. Pupi lähti etenemään erittäin hyvin kohti ohjausriistaa, se ei yrittänyt yhtään markkeerauksille vaikka tuulikin kävi markkeerausten suunnalta. Noin kymmenen metriä ennen riistaa edessä oli kaksi korkeaa heinä/pajutupasta, joiden välissä oli myös kaistale, jossa koira sai maata jalkojen alle. Pupi tuli kaistaleelle ja Taru pysäytti sen siihen, käsky jatkaa matkaa eteen ja koira suuntasikin kohti ohjausriistaa. Vielä oli vasemmalla avovedessä kuvia, jotka Pupi kyllä noteerasi, mutta uskoi, kun sille sanottiin, ettei sinne saa mennä vaan matka jatkuu vielä suoraan. Ohjausriistana ollut tavi löytyi siis aika helposti :) Taru oli tosi tyytyväinen, sillä juuri nuo vesiohjauksethan ovat tuottaneet tänä kesänä Pupi TinTinille vaikeuksia.

Ohjauksen jälkeen koira lähettiin noutamaan markkeerauksia samaisesta ohjauspaikasta. Eli koira katsoi markkeeraukset eri paikasta kuin mistä se sitten ne nouti. Pupi nouti nopeasti telkän vedestä ja lähti määrätietoisesti noutamaan takimaista lokkia. Se eteni ruohikkokaistaleella vauhdilla ja meni aivan loistavasti juuri tuulen alapuolelta oikeaan heinikkoon ja palasi lokin kanssa.

Tämän jälkeen koe jatkui kannaksen oikealle puolelle tehdyllä haulla. Koira joutui aina uimaan ensin ja vasta sitten pääsi maa-alueille/kosteisiin lämpäreisiin tekemään hakua. Pupille tuotti selvästi vaikeuksia lähteä hakuun tuollaiseen maastoon. Ja muutamia kertoja se kääntyikin uituaan maa-alueelle Tarua kohti ja kysyi lisäohjeita. NOME-B:ssä haun tulee kuitenkin olla itsenäistä, joten Taru tiesi heti, tämän kyselyn vaikuttavan palkintosijaan. Viidestä riistasta Pupi löysi kolme, joten tähän aika haastavaan hakuun sai Taru olla jokseenkin tyytyväinen. Itsenäisyys ei vielä riittänyt parempaan. Haun jälkeen oltiin vielä hetki passissa ja seurattiin sivusta seuraavan koiran ykkösmarkkeeraus, jonka jälkeen tuomari "vapautti" koirakon. Päivän päättääksi tulos VOI 2 ja Taru ajeli tyytyväisenä kotiin päin, olihan Pupi TinTin tehnyt yhden päivän parhaista ohjauksista ja markkeerauksista. Tästä oli mukava lähteä ajelemaan sunnuntai aamuna kohti Kaatamoa.

Hyvillä mielin Taru lähti aamulla matkaan kohti Kaatamoa, jotenkin vain tuli sellainen varma olo Pupi TinTinin eilisen hyvän ohjauksen jälkeen. Taru ja TinTin saapuivat koepaikalle hyvissä ajoin, mutta kuulivatkin, että aamu on mennyt nopeasti, joten startti olisi jo seuraavassa parissa. Nopeasti vain takaisin autolle ja koira mukaan. Ei siinä paljon ennätellyt koiraa "viritellä", kun jo piti astella parimme Kortelaisen Päivin ja Ollin kanssa pellolle. Kokeessa tuomarina oli Ari-Pekka Fontell.

Koe alkoi maaohjauksella. Riistat oli viety puidun pellon päähän ojalinjaan. Kaksi riistaa reilun parin kymmenen metrin päähän toisistaan. Tuli kaksi laukausta ja pienempi numero aloitti. Meidän parissa Päivi ja Olli ottivat oikean puoleisen linnun ja tämän jälkeen Taru lähetti Pupin ohjaukselle. Hieman se kaarsi kohti oikealla ollutta riistaa, mutta Taru sai koiran hyvin pysäytettyä. Pupi kuunteli hyvin pilliä ja riista löytyi. Tämän jälkeen matka jatkui pellolta rantaan.

Rannassa Päivi ja Olli suorittivat ensin vesiohjauksen ja kakkosmarkkeerauksen, Taru ja Pupi TinTin odottivat kotuksen takana. Sen jälkeen Pupi TinTinin vuoro ohjaukseen. Alku matka vesiohjauksessa oli niin matalaa, että koira pääsi pomppimalla eteen päin. Pupi yritti kaartaa hieman oikealle, kaislikon suuntaan. Pysäytys ja Pupi korjasi linjan. Tässä vaiheessa koira joutui jo etenemään uimalla. Edessä oli korkeita ruohotuppaita, joiden välistä koira piti saada avoveteen ja riista oli edessä olevassa harvassa kaislikossa. Pupi ohjautui juuri suoraan kohti oikeita ruohotuppaita, tuppaat vetivät koiraa kuitenkin puoleensa, mutta Pupi uskoi, kun Taru kielsi ja käski jatkaa matkaa eteen päin. Kohta Pupi olikin jo ruohikon reunassa ja riista löytyi helposti.

Tämän jälkeen linja kakkonen kaislikkoon ja siinä ei ole paljon kirjoitettavaa. Pupi meni suoraan linnuille ja palautti ne vauhdilla Tarulle.

Tämän jälkeen koe jatkui haulla, joka suoritettiin parityönä. Hieman Tarua tässä vaiheessa mietitytti, tuleeko tästä kokeesta eilisen toisinto, mutta sitten vain ajatus syrjään ja keskittyminen hakuun. Pupi TinTin eteni vauhdilla hakualueella ja nouti tarvittavat neljä riistaa ripeästi. Tällainen haku kyllä suosi Pupia, sillä se joutui aina välillä odottamaan ja katsomaan, kun Olli teki töitä. Tunne oli jotain aivan uskomatonta, kun tuomari käski kytkeä koirat... Tuomarin arvosteluun kirjoittama yleisvaikutelma kuvaa Tarun mielestä Pupi TinTiniä kyllä aika hyvin: "Täynnä sähköä oleva metsästyskoira, joka selvittää kokeen helposti." Tulos VOI 1, Tarun ja TinTinin eka paalu VOI-luokassa!!! Mahtava fiilis :))) Onnea myös meidän erittäin mukavalle parille Päiville ja Ollille ykkösestä!

Se, tässä ykkösessä on se kaikkein suurin asia, että Taru on tehnyt TinTin kanssa todella paljon töitä juuri ohjauksen suhteen. Ne illat, jolloin Taru on Pupin kanssa kahdestaan mennyt rantaan, laittanut koiran linjaan, pysäyttänyt, kääntänyt ja palkannut pallolla, eivät siis ole menneet hukkaan. Kiitos myös rakkaille ystäville kannustuksesta, tuesta, aina niinä päivinä, kun on tuntunut, ettei tää homma etene! Ja kiitokset tietenkin myös Nikolle upeasta koirasta, jonka sain :)))

Uutisen kuvat ovat Kippersin ottamia heinäkuisen Leppävirran kokeen kuvia. Kiitos Kippers!

Syyskuu saapuu...

Ja paluu arkeen on koittanut... Niin on tosiaan kesälomat pidetty, töihin on palattu ja Silja omaan mukavaan päiväkotiin. Viikonloput menevät vielä koehommissa, joten ei ole vapaa-ajan ongelmia ;))) Viime viikonloppuna oli toinen yhdistyksen WT-kokeista eli Palonurmi, Nilsiä. Taru ja TinTin starttasivat lauantaina ja Nikon ollessa vastaava koetoimitsija sunnuntaina, oli Tarukin töissä kokeessa. Kokeessa tuomareina olivat Reima Ronkainen ja Pekka Uusimäki.

Koe lähti TinTinillä ihan hyvin käytiin. Pekan tuomaroimalla peltorastilla oli tehtävänä ohjaus ojalinjaan. Ensin tuli häiriömarkkeeraus, jota ei otettu. TinTin seurasi markkeerauksen, kun Taru sai luvan, hän kielsi koiraa markkeeraukselta ja otti suunnan ohjaukselle. Hieman TinTin kaarsi vasemmalle ojalinjasta, mutta Taru pysäytti nopeasti koiran ja käänsi takaisin oikealle. TinTin meni ojalinjaa ja alkoi etsiä. Yhden kerran se pomppasi ojasta pois, mutta Taru laittoi sen takaisin ojaan etsimään. Dami löytyi ja tuotiin nätisti käteen. Pisteitä 16 ja tuomarin kehut, miten hyvin ohjaaja toimi koiran lähetyksessä (kielto markkeeraukselle, askel ohjauksen suuntaan ja vasta sitten lähetys) :)))

Toiselle rastille siirryttiin lammen rantaan. Tiesin lammen tosi pahaksi paikaksi, sillä vettä on vähän ja siinä on paljon kasvustoa, joka hankaloittaa koiran uimista. Reima otti koirakon vastaan jo lammen vieressä kulkevalta pururadalta, jossa koira otettiin hihnasta ja seuruutettiin rantaan. Rantaan piti pujotella puiden välistä ja yhdessä kohtaa Pupi TinTin ei seurannut Tarua hyvin vaan kiersi puun toiselta puolelta. Rannassa tuli laukaus ja heitto vastarannalle. Tuomari ilmoitti kuitenkin, että vastarannalla oli myös "haavakko", joka tuli ottaa ensin ohjauksella pois. TinTin yritti monta kertaa kaartaa markkeerauksen suuntaa, mutta Taru sai kuitenkin pidettyä koiran kuuntelulla ja ohjattua oikealle damille. Tämän jälkeen lähetys markkeeraukselle ja koira uikin todella hyvin kohti damia. Ui kuitenkin reipas viisi metriä ohi damista ja kaansi sitten väärään suuntaan eli oikealla, jolloin tuulestakaan ei ollut apuja. Taru joutui pysäyttämään koiran ja kääntämään takaisin vasemalle, jolloin koira uikin juuri kohti damia ja sai sen ylös. Edelleenkin Pupille tuottaa vaikeuksia nämä vesiohjaukset. Pellolla mennään kyllä ihan hyvin, mutta hieman harmitti tuo ohjauksen raskaus ja auttaminen markkeeraukselle. Pisteitä kuitenkin 11, sen verran vaikea tuo tehtävä oli kaikille.

Kolmas rasti jälleen Pekan arvostelussa ja tehtävänä oli haku. Koira lähetettiin pellolta metsäsaarekkeeseen, jossa koira piti pitää pienellä alueella. Jos koira pysyi vaaditulla alueella, se oli näkyvissä, mutta jos sen päästi liian kauas, se "katosi" pitkään heinikkoon. Hausta koiran piti tuoda kaksi damia. Tällä rastilla tuomari oli itse metsässä katsomassa koiran hakutyöskentelyä. Taru lähetti Pupin linjakäskyllä metsäsaarekkeeseen. Puolessa välissä matkaa kuului kuitenkin viereiseltä rastilta laukaus, Pupi pysähtyi ja katsoi tapahtuuko mitään. Taru otti "koiran kuulolle" uudelleen ja linja jatkui. Koirahan teki aivan oikein eli niinkuin metsästyskoiran tuleekin tehdä kuullessaan laukauksen. Hakupillitys metsäsaarekkeen reunassa ja koira "sukelsi" heinätuppaaseen, josta välittömästi nappasi damin. Uusi lähetys ja sama homma, koira palasi välittömästi dami suussa. Hieno suoritus, pisteitä 19.

Viimeinen, neljäs rasti oli pirun pitkä ykkönen!!! Markkeeraus tuli pellolle, heittäjä oli pajupusikossa niin, että häntä ei näkynyt. Koira lähetettiin noutoon ojalinjan takaa, ojassa kasvoi todella korkeaa heinää. Heitto tuli, luvan saatuaan Taru lähetti koiran aivan normaalilla noutokäskyllä eli joo-sanalla. Mutta mitäpä tapahtui... TinTin ei liikahtanut mihinkään, se vain tuijotti pellolle. Muutaman sekunnin jälkeen se käänsi katseen Taruun ja ilme oli tosi kysyvä: "mitä mamma, minne mun pitäis mennä???" eli TinTin ei nähnyt heittoa ollenkaan. Tarun pettymys oli kyllä suuri!!! Ei auttanut muu, kuin ottaa käsimerkki käyttöön ja lähettää koira linjaan. Dami löytyi siis täysin ohjauksella. Harmi, harmi ja vielä kerran harmi! Tehtävä oli kyllä tosi vaikea, sillä kukaan voittajaluokan koirista ei suorittanut tehtävää markkeerauksena, kaikki koirat jouduttiin ohjaamaan damille, kuka enemmän kuka vähämmän. Tarun ja TinTin pisteet olivat kuitenkin vain 11, koska koira joudutiin ohjaamaan ihan alusta asti eli koira ei edes lähtenyt liikkeelle luvan saatuaan. Pellolla oli vielä kova sivutuulikin, joten koirilla ei ollut mahdollisuutta edes kuulla putoavan damin tömähdystä. Olisihan Pupi TinTinkin lähtenyt noutoon, jos sillä olisi ollut edes pieni vilaus damista tai kuulomarkkeeraus, mutta ei auta surkutella, kun ei nähnyt eikä kuullut, ei voinut tehdä mitään.

Palonurmen WT:n tulos siis TinTinille VOI 2. Mutta viikonlopun iloisin asia oli tietenkin Faunin jälkeläisen Tintin ja ohjaajana toimineen Riston menestys. Lauantaina parivaljakon ekasta WT-startista AVO 2 ja sunnuntaina sitten täyspotti eli AVO 1 ja luokkavoitto!!! UPEAA!!! Fauni-iskä ja muu Vauhti-Noudon porukka onnittelee Ristoa ja Tinttiä upeasta suorituksesta! Finaalitehtävässä Tintti ja Risto olivat yhdessä kahden voittajaluokan koiran kanssa drivessä, jossa meteli oli korvia huumaava. Metsässä meteliä pitivät Taru ja Sara ja kyllähän näistä naisista ääntä lähti ;))) Kuului varmaan toiselle puolelle pitäjää... :))) Rauhallisesti Tintti seurasi Riston sivulla metsästä kuuluvaa meteliä ja markkeerasi hyvin kummun taakse tulleen heiton. Luvan saatuaan se kiiti kummun taakse ja siinä vaiheessa ei auttanut muu kuin toivoa ja uskoa, että dami löytyy. Ja niinhän se löytyikin ja palautui vauhdilla Ristolle. Oli erittäin mukavaa seurata tämän Faunin vauhtityttären menoa! Jatkoa odotellaan... ;)))

Tulevana viikonloppuna Pupi TinTin kisaa parissa NOME-B kokeessa ja niiden tulosten perusteella katsotaan sitten loppuuko Pupin NOME-B ura tähän kauteen vai jatketaanko vielä ensi vuonna. Jos tulosta ei tule, Taru keskittyy jatkossa Pupin kanssa vain WT- ja A-kokeisiin.

Fauni ja Niko sen sijaan nauttivat syksyn sorsajahdeista, joissa "Pro" onkin saanut näyttää taitojaan oikein tosissaan. Kyllä papattihäntä vispaa, kun Niko vetää metsästyskamppeita päälle ;)))

Elokuun kuulumisia

Lomalla olo on Siljankin mielestä ollut kivaa, kun on saanut päivittäin touhuta paljon koirienkin kanssa. Hermihän se on Siljan suosikki, kun halutaan "treenikaveria tai hoidettavaa". Nyt uutena suosikkitouhuna on mukaan tullut koirien harjaus ja Hermihän nauttii, kuten kuvasta huomaatte :)))

Siljan kanssa sovittiin, että joku päivä lomalla käydään viemässä tutit metsään. Silja itse sanoi, että viedään ne pupun poikasille. Vielä unille mennessähän Silja on ottanut tutit mukaan sänkyyn. Nyt viikolla sitten eräänä päivänä mentiin metsäretkelle takametsään ja otettiin tutit mukaan. Löydettiin metsästä oikein sopiva kanto, jonka päällä kasvoi paljon vihreää sammalta ja Silja asetteli tutit kannon päälle. Sitten vain jäätiin odottelemaan mitä tapahtuu... Seuraavana päivänä mentiin sitten katsomaan kantoa ja kas kummaa, tutit olivat hävinneet... Silja oli sitä mieltä, että emo pupu oli hakenut tutit pupun poikasille. Joten jos näette jossain päin tutti suussa hyppiviä pupuja, ne ovat lähtöisin täältä Ranta-Toivalan metsistä ;)))

Torstaina ajeltiin sitten kohti Palonurmea Tiina ja Riston kutsumana sorsajahdin aloitukseen. Mukaan pääsivät pojat TinTin ja Fauni. Sovimme, että TinTin ottaa noutoja päivällä, jos vain pudotuksia tulee ja "Herra ja Kuningas" jatkaa sitten hommissa iltalennolla, joka onkin aina ollut melkoisen työläs tuollakin lammella.

Kuten arvata saattaa torstai päivä valkeni kirkaana auringon paisteena ainakin täällä Savossa ja lämpöäkin oli melkeinpä parikymmentä astetta. Eli aivan tyypillinen sorsajahdin aloitus ilma! Porukalla vitsailtiinkin, että tälle elokuun päivälle kannattaisi aina sopia joku hyvä talkoourakka, maalaus tms., sillä päivä on takuuvarmasti poutainen ja lämmin.

Päivän aloitukseen pääsi myös Faunin tytär Tintti, joka käyttäytyikin passissa oikein mallikkaasti. Kyllä saa iskä Fauni olla ylpeä tuosta vauhdikkaasta tyttärestään :))) Ja tulihan niitä pudotuksia päivälläkin muutama, joten ihan kivoja noutoja näille jahdin nuorille koirillekin saatiin.

Taru sai TinTinille erittäin hienon ohjauksen lammen toiselle puolelle. Lampi oli nyt todella vaikeaa edetä koirankin. Vesi on todella alhaalla ja koirakin meinaa juuttua kiinni rehevän lammen kasvustoon. Hienosti TinTin kuitenkin kuunteli Tarua ja ohjautui lammen toiselle laidalle, josta haavakko saatiin talteen. Hyvä Pupi TinTin! Vielä lisäksi päivän aikana pari noutoa siten, että alku matka ohjauksessa ja lopuksi koira vapaaseen hakuun, sillä aivan tarkkaa pudotuspaikkaa ei korkean pajukon vuoksi tiedetty. Hienosti Pupi selvitti myös nämä noudot, joten Taru oli tyytyväinen päivään ja lähtikin ajelemaan kotia kohti.

Niko jäi Faunin kanssa vielä iltalennolle ja saalista tulikin oikein kivasti. Kyllä se vain kokemus näkyy tuolla metsällä, sillä Fauni oli tehnyt illan aikana muutamia todella upeita noutoja lammen toiselta puolelta. Kyllä Niko kehui Fabea, oikea Pro tuo meidän vanha herra :))) On sen kanssa ilo metsästää! Tärkeintähän jahdissa on, että kaikki saadaan talteen. Ei voisi kuvitellakkaan metsälle lähtöä ilman koiraa!

Kiitos vain Tiinalle ja Ristolle kutsusta saapua jahtiin, erittäin mukava päivä jälleen vietettiin! Ja emäntä oli kyllä loihtinut jälleen aivan uskomattomat "eväät" grillikodalle, kiitos Tiina!!!

Ja vielä ennen loman loppua, treeniäkin tehdään ahkerasti. Treeneissä on ollut mukana TinTin ja Hermi ja onpa Taru tehnyt muutaman pienen "testin" myös tanssityttö Sipsille. Ihan kivalta näyttää Mamman Pipsinkin kehitys, tästä on mukava jatkaa kohti talvea ja treenailuja!

TinTinin kisakausi jatkuu vielä pitkälle syksyyn, mutta Hermin eka startti siirtynee kuitenkin ensi kevääseen. Syksyllä Hermin lonkat ja kyynärät kuvataan ja sen jälkeen katsastetaan sitten, onko ensimmäinen Vauhti-Noudon pentue mahdollisesti tulossa vuoden 2010 lopulla...

Kyyhkyjahti

Niko starttasi aamulla ani varhain kohti Maaningan Tavinsalmea kyyhkyjahtiin. Mukaan pääsivät pojat Fauni ja TinTin. Ihan mukavasti saalista tulikin ja koirat pääsivät hommiin. Päivä oli ainakin täällä Savossa todella helteinen, joten pojat olivat aika väsähtäneitä, kun kotiutuivat päivällä.

Niko pääsi "testaamaan" pitkästä aikaa myös Pupi TinTinin taitoja. Mahdollisesti Niko ohjaa TinTinin jossain syksyn kokeessa, joten hyvää harjoitusta oli tämä jahtikauden aloitus heidän yhteistyölle. Ja hyvinhän se oli Pupi TinTin kuunnellut myös Nikoa :)

Ihan mukava jahtikauden aloitus :)))

Kesälomailua

Sipsistä on kehkeytynyt kesän aikana oikea vesipeto. Mamman Pipsi menee veteen oikein mielellään ja eilen Taru heittikin sille ekaa kertaa damin veteen. Pikku Sipsi nouti damin innokkaasti ja palautti sen Tarulle käteen. Tästä se pikku-noutajan ura alkaa... Kuvassa TinTin seurailee rannalta Sipsin pulikointia.

Taru ja TinTin starttasivat juuri ennen kesälomaa Laukaalla NOME-B kokeessa. Tuomarina kokeessa TinTinillä ja Tarulla oli Markku Bräyschy. Kokeen tulos VOI 3, johon täytynee olla ihan tyytyväinen, koe kun oli aika vaativa...

Eipä oltu kumpikaan ennen nähty NOME-koetta, jossa neljä ohjaajaa tekee hommia yhtä aika koirineen, yksi koira kaksoismarkkeerauksella, yksi ohjauksessa ja kaksi haussa. Ja ohjaajat seisoivat melkein selkä toisiaan vasten noin kymmenen metrin alueella ;))) Aikamoista pillitystähän tuo välillä oli, kun pahimmillaan soi yhtä aikaa neljä pilliä...

Pupi TinTinin ohjaus oli raskas ja tuomarin tulkinta "ohjaajan pienestä avusta toiselle markkeeraukselle", heikensivät tulosta. Markkeerauksella sattui juuri niin kurjasti, kun voi sattua tuollaisessa "pillisirkuksessa" eli Taru oli juuri lähettänyt noutamaan toista kakkosmarkkeerauksista, kun vieressä ohjaaja puhalsi pilliin, pysäyttääkseen koiransa. Myös Pupi TinTin kääntyi kaislikossa ja tuli kaislikon reunaan kysymään, "mitä asiaa mamma?" Taru odotteli hetken, josko koira olisi jatkanut itsenäisesti takaisin kaislikkoon, mutta ei, Pupi odotti vain lisäohjeita. Ei auttanut muu kuin näyttää kädellä merkki ja lupa noutoon JOO - ja koira syöksyi kaislikkoon ja toi toisenkin markkeerauslinnun.

Haku oli TinTinin hauksi tosi hyvä, se toi kauimmaisen lokin ja sai ylös korpinkin kuivalta alueelta. Ehkäpä tässä yritetään vielä saada startteja tälle kaudelle NOME-B:stäkin, sen verran intoa kokeesta jäi...

Elokuu aloitettiin sitten kesälomalla, kelitkin kyllä nyt suosivat, joten mikäpäs tässä on lomaillessa :))) Heti kuun ekana viikonloppuna Taru, Niko ja TinTin suunnistivat Pohjois-Karjalaan Huhmariin Labbismestaruuteen. Labbismestaruus oli Tarulle ensimmäinen, sillä elokuun ekan viikonlopun Taru on aina perinteisesti ollut hommissa Kuopion koiranäyttelyssä, mutta nyt siis päästiin mukaan tähän labbisten mestaruustapahtumaan.

Lauantain karsintapäivä sujui ihan kivasti. TinTin sai damit talteen jokaiselta rastilta. Kaksi peltorastia menivät oikein hyvin, kaksi vesirastia ihan ok. Taru oli erittäin tyytyväinen Pipukkarin töihin, onhan meillä nyt viime aikoina ollut hieman huonoa onneakin tällaisissa WT-kokeissa. Finaalipaikkaa Taru ei odottanut, mutta kaiken kaikkiaan ihan mukava päivä. Illalla kuitenkin selvisi, että finaalipaikka tuli ja Taru ja TinTin lähtivät aamulla uudella innolla finaalipäivään.

Finaalin ensimmäinen rasti sujui Pipukkarilta oikein loistavasti. Tuli laukaus ja heitto pellolla olevan metsäsaarekkeen taakse. Ohjaaja ja koira näkivät siis heiton kaaren, mutta eivät pudotuspaikkaa. Tämän jälkeen perään ammuttiin vielä yksi laukaus. Tuomari odotutti vielä koirakkoa ja vasta noin 10 sekunnin kuluttua antoi luvan noutoon. Tässä tehtävässä tuomari katsoa koiran markkeerauskykyä ja metsästystaipumusta eli ohjaaja ei saanut auttaa koiraa, vaan ihanne oli, että koira metsästäisi damin itsenäisesti. Pupi säntäsi luvan saatuaan matkaan niin, että tanner tömisi. Hävisi näkyvistä metsäsaarekkeen taakse ja tuli ihan välittömästi näkyviin dami suussa. Aivan nappi suoritus, josta saatiinkin täydet 20 pistettä!

Kaksi seuraavaa rastia olivat ohjaustehtäviä, joissa molemissa Pupi pysähtyi käskyn saatuaan Tarun eteen varmistamaan, että "pitääkö varmasti mennä". Tämä juontanee juurensa jälleen siitä, että motivoituja linjoja on tehty paljon ja sokkoja tosi vähän. Pisteitä ei näistä kahdesta seuraavasta rastista tullut niin kivasti kuin Taru olisi toivonut, mutta damit kuitenkin talteen ja kaikki finaalipäivän tehtävät tuli suoritettua. Vähän jäi harmittamaan, ettei finaalipäivän rasteilla ollut enemmän markkeeraustehtäviä, sille ne näyttivät olevan nyt Pupille helppoja ja niissähän Pupin mieletön vauhti tulee parhaiten esiin. Grande finaaliin meillä ei ollut päivän suorituksilla asiaa, mutta Taru oli kaikenkaikkiaan tyytyväinen Pupin tekemisiin viikonlopun aikana.

Suuret kiitokset Siljan ja muiden humujen hoidosta Tanja kummille ja Veera serkulle viikonlopun aikana! Hauskaa oli kotiporukoillakin ollut, oli vierailtu mm. Puijon tornissa, joka tietenkin Siljan mielestä oli huippu kivaa :)))

Heti Labbismestaruusviikonlopun jälkeen lähdettiin sitten hieman lomareissuun. Silja, Niko ja Taru pakkasivat auton ja suunnistivat kohti Helsinkiä lomailemaan. Mukavat lomapäivät vietettiinkin "Onni Orava hotellissa", käytiin hieman shoppailemassa, herkuteltiin ravintoloissa ja vierailtiin tietenkin Korkeasaaressa eläimiä katsomassa.

Korkeasaaren reissu oli Siljalle mieluinen, mentiinhän sinne lautalla, joka sekin oli kiva kokemus. Eläimiä nähtiin aika kivasti: karhuja, tiikereitä, villikissoja, apinoita, myskihärkiä, erilaisia lintuja ja huippu taitava uimari saukko ym.

Suuret kiitokset Tarun vanhemmille humujen hoidosta lomareissun ajan! Ja tietenkin jälleen kerran nurmet oli leikattu, mansikka kitketty ym., joten mukavaa oli tulla kotiin :)))

Huomenna sitten Niko ja Fauni suuntaavat kauden ensimmäiseen jahtiin. Kovasti kauden alkua meilläkin on jo odotettu ja "Herra ja Kuningas" on jo seurannut Nikon valmisteluja silmä kovana ;))) Fabe nauttii, kun pääsee jälleen tosi toimiin.

Kesälomalaisia ja treenailuja

Viimeisen viikon ajan meillä on ollut mieluisia vieraita Hämeenlinnasta. Kippers ja Jan ovat koirineen viettäneet lomaa Savossa. Tosi kiva viikko on takana ja oikein kaipaamaan jäätiin Janin tekemiä herkkuruokia, erityisesti tietenkin mieleen jäi silliherkku :))) Pitäähän jokaisella lomalla olla joku ruokateema, vai mitä Kippers ;)))

Yhteistreenejä ollaan tehty paljon ja meilläkin Hermionen juoksut ovat ohi, joten treenaus voi nyt alkaa todenteolla. Oikein mukavalta tämän Tuhatnäpsijän kehitys nyt näyttääkin ja Niko pääsee varmasti hyvään vauhtiin koulutuksen suhteen. Mahdollinen koestartti saattaa kuitenkin olla Hermillä vasta ensi keväänä, katsotaan nyt miten loppukesän treenit menevät.

Taru, TinTin ja Kippers ajelivat sunnuntai aamuna varhain kohti Rantsilaa, WT-kokeeseen. Kokeessa oli tuomarit Ruotsista. Koe oli samaisella, entisellä turvesuolla, kuin viime vuodenkin koe, josta jäikin mukavat muistot, molempien poikien menestyksen suhteen.

Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella vesialueelle (alueella heinätuppaita, matalaa pajukkoa ym.) ja samalla ammuttiin myös laukaus ohjaukselle, joka oli vajaa 90 asteen kulmassa markkeeraukselta, heinätuppaassa. Markkeeraus jätettiin muistiin ja koira lähetettiin ohjaukselle. Taru lähetti TinTinin huolella ja se lähtikin hyvin oikeaan suuntaan. Vedessä se kaarsi hieman oikealle, kohti markkeerausta. Taru kuitenkin pysäytti koiran ja käänsin vasemmalle. TinTin meni suoraan oikeaan ruohotuppaaseen ja löysi damin. Palautus ripeään ohjaajalle, jonka jälkeen huolellinen lähetys markkeeraukselle. TinTin muisti markkeerauksen hyvin ja meni suoraan damille. Hyvä suoritus, 18 pistettä! Ja hyvillä mielin kohti kakkosrastia.

Kakkosrastille siirryttiin toiselle turvesuoalueelle. Alueella kasvoi mahtava tupasvillapelto, josta villat olivat oikein sopivasti juuri irtoamassa. Tehtävä oli parityönä walk up tupasvillapellossa. Saimme pariksi Silakan Liisan labradorinsa kanssa. Parivaljakko lähti liikkeelle pellon reunasta ja kohta tuli kaksi laukausta ja kaksi heittoa linjaan, peltoon. Takimainen heitto tuli ensin, sitten dami noin parikymmentä metriä lähemmäs eli koirakoita kohti. Liisa lähetti pienemmän starttinumeron ansiosta koiran ensin noutoon ja hänen koira selvitti noudon nopeasti. Taru lähetti TinTinin sen jälkeen ja se meni suoraan takimaiselle damille ja toi sen nopeaa vauhtia. Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin. Walk upia jatkettiin tupasvillapellon toiseen päähän, jossa käännyttiin ja lähdettiin peltoa takaisin päin. Sama homma toistui, kaksi laukausta ja kaksi heittoa. Nyt vain noutovuorot vaihtuivat, joka koituikin sitten meidän kohtaloksi... TinTin näki pudotuksen hyvin, myös Taru markeerasi paikan hyvin. Ohjaaja sai olla tosi tarkkana, sillä tupasvillapelto oli pieniä saarekkeita, kaikki lähes tulkoon samannäköisiä, joten sai todellakin katsoa tarkkaan mihin tuppaaseen dami tippui. Taru lähetti koiran heti luvan saatuaan ja kun koira läheistyi oikeaa tupasta, antoi Taru koiralle pillityksen "nenä maahan, tarkkana". Pupi TinTinillähän tunnetusti vauhtia on, mutta se reagoi pillikäskyyn ja "sukelsi" oikeaan tuppaaseen. Taru ei enää nähnyt koiraa ja piti vain luottaa, että dami löytyy. Meni muutamia sekunteja aikaa, eikä koiraa näkynyt, joten Tarulla alkoi iskeä paniikki. Taru pillitti koiraa luokse ja siinä samassa koira tulikin näkyviin dami suussa. Ja suussa oli se takimainen dami eli väärä dami. Pettymys oli suunnaton!!! TinTin on niin valtavan nopea ja jostain syystä se ei saanutkaan hajua siitä etumaisesta damista ja oli siirtynyt takimaisiin tuppaisiin ja löysi sieltä damin. Koirahan ei tiennyt tehneensä väärin, se toi vain damin, jonka löysi. Mitä olisi voinut tehdä toisin??? Taru ei todellakaan nähnyt koiraa ja sitä, että se siirtyi seuraavaan tuppaaseen, joten aika vähän olisi ollut kai tehtävissä...

Jotenkin tuntuu, että Tarulla ja TinTinillä ei ole nyt onnetar mukana näissä hommissa :((( Rasti meni siis nollille ja tulos näin ollen VOI 0 :((( Taru oli jo valmis riisumaan numerolapun pois, mutta jatkoi kuitenkin muiden kannustamana loppuun asti. Kiitos vain ystäville kannustuksesta! Oli hyvä, että kaksi viimeistä rasti tehtiin kuitenkin, saatiin hyvää harjoitusta tulevia kisoja varten.

Kolmosrasti oli samaisella tupasvillapellolla. Tuli ykkösmarkkeeraus tupasvillapeltoon, jota ei otettu heti, vaan se jäi muistiin. Koira lähetettiin ohjaukselle läpi tupasvillapellon, matalan pajukon ja vesialueen, kunnes koira oli kuivalla turvealueella. Tänne alueelle oli viety kolme damia noin reilun kymmenen metrin välein ojaan. Koiran piti tuoda määrätty dami eli keskimäinen dami. Tarulla ei siis ollut tässä vaiheessa enään muuta tavoitetta kuin saada hyvää harjoitusta koiralle. TinTin lähti ohjaukseen hyvin, meni suoraan tupasvillapellon ja pajukon, vesialueella se kaartoi hieman vasemmalle, mutta Taru pysäytti koiran ja korjasi suunnan kohti keskimäistä damia, jonne koira menikin ja löysi damin. Taru oli tyytyväinen ohjaukseen, se oli kyllä ihan vaativa. Tämän jälkeen otettiin muistissa ollut markkeeraus, johon Taru joutui hieman Pupia auttamaan. Dami kuitenkin talteen ja pisteitä 17. Tärkein tuolla rastilla oli kuitenkin tuo ohjaus ja sen onnistuminen!

Viimeinen rasti oli helppo linjakakkonen veteen. Vauhdikas meno veteen, mutavelli vain roiskui ja molemmat markkeeraukset talteen nopeasti. Pisteitä rastilta 19. Pieman oli damit löysässä eli sai olla tarkkana palautuksissa, siitä tuomari otti yhden pisteen pois.

Ei se paljon lohduta, että kolme rastia noin loistavin pistein, kun WT:ssä pitää pystyä tekemään neljä rastia loistavasti päästäkseen finaaliin... Kiitoksia ystäville kannustavista viesteistä! Suoraan sanoen, niitä on nyt kyllä kaivattu, sen verran koville ottaa ;)))

Tosca jaksaa lämpimistä keleistä huolimatta oikein hyvin. Toscaa ei kyllä enää oteta metsä- ja uintilenkeille mukaan, mutta pihalla se saa touhuilla muiden mukana ja makoileekin oikein mielellään varjoisissa paikoissa ja nauttii kesästä.

Sipsi on kasvanut melkoisesti ja pallotreenit pihalla jatkuvat. Malttitreenit sisällä ovat edistyneet myös hyvin ja nyt maltetaan jo hienosti odottaa istuen ruokakupin edessä ja vasta luvan saatua mennään syömään. Sipsiä on kuljetettu mukana myös koereissuilla, jotta se saisi erilaisia "elämänkokemuksia". Hyvin reippaalta pennulta se nyt vaikuttaakin.

Kiitokset Kippersille ja Janille mukavasta seurasta, tervetuloa uudellen kyläilemään ja treenaamaan! Ja kiitokset Kippersille jälleen upeista kuvista, joita näette tämänkin uutisen yhteydessä ja etusivulla!

NOMEilua Leppävirralla

Koko viikko on mennyt Leppävirran NOME-kokeen merkeissä. Taru ahersi viikon ilmoittautumisten kimpussa, Niko talkoili lauantai päivän kokeessa ja Tarulla startti Pipukkarin kanssa VOI-luokassa. Koe oli Pohjois-Savon Kennelpiirin mestaruuskoe ja sen arvosteli Harri Siven. Koe oli Tarun ja Pipukkarin toinen VOI-luokan startti ja toivoitteeksi oli asetettu tulos. Se saavutettiin, VOI 3, ei mitenkään häikäise, mutta tulos kuitenkin. Edelleen se vesiohjaus tökkii eli uomauitto, josta pitäisi kaislikon loputtua jatkaa avoveteen, tuottaa suunnatonta "tuskaa"...

Koe oli mielenkiintoinen, sillä se tehtiin koko koe parityönä. Tarulle ja Pipukkarille pariksi tulivat Saila ja Tao eli tutut treenikamut :) Koe alkoi helpolla ykkösmarkkeerauksella ja välittömästi kun koira oli saanut linnun ylös, toinen koira lähetettiin hakuun korkeaan kaislikkoon. Pipukkari aloitti markkeerauksella ja se selvitti linnun ylös erittäin nopeasti. Kun pari oli tuonut riistan hakualueelta, vaihdettiin vuoroa. Tämän jälkeen ammuttiin laukaus ohjaukselle. Taru pääsi pienemmän starttinumeron vuoksi aloittamaan ohjaustehtävän ja sai Pipukkarin lähtemään hyvin uomaa eteenpäin. Se yritti muutamia kertoja kaislikkoon, tulihan sieltä hajuja molemmin puolin olevilta hakualueilta, mutta Taru sai sen kuitenkin pysymään koko ajan hyvin näkyvillä. Mutta jälleen kerran, se kohta, jossa kaislikko alkaa harveta ja pitäisi uskaltautua avovedelle, toi ongelmat. Pipukkarin luotto Taruun ei riittänyt, se yritti koko ajan kaislikkoon, joko oikealle tai vasemmalle. Taru joutui kieltämään ja kehoitukset lähteä jatkamaan suoraan eivät tuottaneet tulosta, vaan koira alkoi hiljaa lipua kohti ohjaajaa. Tässä vaiheessa tuomari pyysi kutsumaan koiran pois.

Ohjaustehtävä jäi siis suorittamatta, harmittaa. Ohjauksen jälkeen tehtävänä oli linjamarkkeeraus. Laukaukset markkeeraukselle tulivat aivan peräkkäin ja lokit uoman toiselle puolelle linjaan. Pipukkari markkeerasi heitot tosi hyvin ja Taru sai molemmat linnut nopeasti käteen. Hieno suoritus! Sen jälkeen koirat yhtä aikaa hakuun toinen uoman toiselle puolelle ja toinen toiselle. Hieman Pipukkaria häiritsi parimme työskentely tai itse asiassa se, että Tarulla ja Sailalla on hyvin samanlaiset tavat ohjata koiraa. Molemmat koirat tässä parissa saivatkin saman tuloksen ja kuten tuomari sanoi, koirat tekivät melkeinpä kopiosuoritukset kokeessa. Pitänee tehdä kunnon yhteistreeni Sailan ja Taon kanssa, jotta pojat oppivat tunnistamaan oman ohjaajan ;))) Kaiken kaikkiaan haku sujui Pipukkarin tasoon nähden hyvin, Taru oli suoritukseen tyytyväinen. Tästä jatketaan sitten kohti kesän muita koitoksia...

Tuleva viikko treenataan sitten kovaa ;))) Meillä on vieraita Hämeenlinnasta, sillä kesälomalaiset Kippers ja Jan ovat koirineen meillä. Yhteistreeniä tehdään viikolla ja katsastellaan samalla näiden meidän nuorten tyttöjen tasoa. Eli Kippers näyttää missä mennään Blixenin kanssa ja Niko Hermin kanssa, mielenkiintoista...

Suuret kiitokset koekuvista Kippersille, joka ahkeroi "hovikuvaajana" kokeessa!

Synttärisankari

Torstaina vietettin Ranta-Toivalassa synttäreitä Siljan täyttäessä kokonaiset kaksi vuotta. Taas kerran tuli todettua, miten nopeasi se aika oikein menee... vasta oli pieni vauva ja nyt jo kovasti touhuava ja juttuja kertova touhu tyttö. Kiitokset vielä kerran kaikille Siljaa onnitelleille!

Takana on aivan mahtava helle viikonloppu! Lämpötila lähenteli päivittäin kolmeakymmentä, joten uimassa piti toden totta käydä. Kuten kuvasta näkyy, Silja aloittelee uimatreenejä oikein innolla. Ei olisi millään malttanut lähteä rannalta pois, vaikka hampaat kalisi ja iho oli ihan kananlihalla :))) Vesileikit ovat mahtavia!

Sipsi kasvaa myös melkoisella vauhdilla. Kohta tulee täyteen jo neljä kuukautta. Sipsi on saanut tutustua rauhassa myös riistaan. Tallissa on useampana päivänä ollut riistaa sulamassa ja se on saanut omaehtoisesti käydä nuuskimassa riistaa. Ja yhtenä päivänä se kiiruhti vauhdilla tallista ulos varis suussaan. Sitä tultiin heti näyttämään Tarulle ja siitä oltiin tosi ylpeitä. Pienen kantamishetken jälkeen Taru otti linnun Sipsiltä ja riistan luovutus sujuikin oikein nätisti. Nytpä ei tarvitsekkaan vähään aikaan riistaa nähdä. Eli pallotreenit jatkuu...

Juhannustreenejä

Juhannuksen pyhät vietettiin pitkälti, yllätys, yllätys, koirahommissa ;))) Perjantaina ajeltiin Pieksämäelle Tuijan järjestämiin treeneihin. Kiitokset vain Tuijalle ja muille treenikamuille mukavasta treenipäivästä ja Tuijalle mahtavasta ruuasta treenin jälkeen, kylläpä olikin nälkä ;))) Kiitokset Siljan "silmällä pidosta" myös Tiinalle, Helille ja Maaritille!

Sunnuntaina ajeltiin sitten Leppävirralle Pöyhösten mökille, treenaamaan... Taru ja TinTin aloittivat nyt ennen Leppävirtaa oikein tehotreenit, sillä mammanpojalle pitää saada pitkät vesiojaukset kuntoon. Saa nähdä käykö aika vähiin vai saadanko luottamus lähteä myös kaislikoista avoveteen kuntoon, se nähdään sitten parin viikon päästä.

Niko aloittelee Hermin kanssa tehokkaampaa treenailua ja Tuhatnäpsijä tekikin oikein mallikkaita markkeerauksia jo aika vaativaan kaislikkoon. Katsotaan sitten myöhemmin syksyllä starttaako Hermi ALO-luokassa vai jääkö startti vasta ensi kesälle. Kiirettä ei ole!

Silja nautti suunnattomasti Leppävirran reissusta, sisältyihän matkaan lossimatka. Siitä riittääkin nyt juttua pitkäksi aikaa. Ja matkalla syötiin myös jäätelöt autossa, oikeita kesäherkkuja. Kiitokset Annelle ja Saaralle Siljan hyvästä hoidosta, jotta pääsimme tekemään treeniä! Ei tästä harrastamisesta tulisi mitään ilman teitä upeita ystäviä!!!

Haasteottelu ja Hermin taipuilut

Tiistai iltana oltiin SEK:n kutsumana Kaislastenlahdessa Haasteottelussa 2009. TinTin ja Taru kisailivat yhdistyksen joukkueessa VOI-luokan koirana. Hienosti jälleen voitto noutajille! Seisojaporukka oli koonnut oikein mukavan kisan, sillä koirien vesityökisan lisäksi käytiin myös ohjaajien välinen taisto = ammuntakisa ja sen jälkeen koiran ja ohjaajan välisen suorituksen yhteispistemäärän perusteella ratkesi voittajajoukkue. Kiitos mukavasta joukkueseurasta Tiina & Tintti, Markku & Olga, Juha & Nuutti, Veijo & Maeek, Ilpo & Eppu sekä joukkuejohtaja Niko!

Niko ja Hermione kävivät lauantaina Kiuruvedellä taipumuskokeessa. Tuomarina oli Vesa Hietikko. Upeasti oli meidän Tuhatnäpsijä Hermi Hepariini taipunut :))) Tuomarin kirjoituttamassa yleisvaikutelmassa lukee: " Vauhdikas, tasapainoisen oloinen nuori koira, joka selviytyy tehtävistä vaivattomasti, osoittaen noutajille tyypillisiä taipumuksia". Tästäpä on hyvä nyt Nikon ja Hermin rueta aloittelemaan uraa... Kiitos taipparikuvasta Toivasen Minnalle kennel Goldwater.

Fauni Savon Nuuskujen NOME-mestari 2009

Yhdistyksen NOME-mestaruuskoe käytiin viikonloppuna Siilinjärvellä. Kokeen tuomarina toimi Pentti Åman. Kokeessa starttasi meidän molemmat pojat ja vanhempi herra näytti missä kaappi seisoo... Nikohan enpi vielä perjantai iltana, että pitäisikö kuitenkin jättää Faben kanssa startti väliin, sillä Niko ei ole ennättänyt tehdä koko kevään aikana mitään treeniä Faben kanssa. Taru kuitenkin patisti pojat starttiin ja kyllähän se kannatti. Fabe ja Niko veivät koko potin. Fauni sai päivän ainoan VOI 1 tuloksen, palkittiin koko kokeen parhaana koirana Tosi Noutaja -kiertopalkinnolla, palkittiin kokeen parhaasta hakutyöstä Pikin Pytty -kiertopalkinnolla sekä oli tuomarivalinta ja toimitsijavalinta! Ihan mieletön päivä Fabelle ja Nikolle!

Koe oli ihan haasteellinen, hakualueelta koirat saivat vain max. kaksi lähintä riistaa talteen. Fabe oli ainut koira, joka tyhjensi koko hakuelueen eli toi neljä riistaa. Tuomarinkin mielestä tässä nähtiin juuri kokeneen metsästyskoiran työtä eli koira malttoi perkata pienen "käryn" saatuaan hajun loppuun ja löysi kauimmaisetkin kaksi riistaa.

TinTinin ja Tarun päivä ei oikein mennyt putkeen, tulos VOI 0. Hieman jo haparointia kolmosmarkkeerauksessa, jolla koe alkoi. Riistoina käytettiin telkkiä, jotka "maastoutuivat" aika kiitettävällä tavalla heiton jälkeen. Pipukkari vauhdikkaana koirana veti kahdesta linnusta vauhdilla ohi ja Taru joutui sitä ohjaamaan. Markkeerausten jälkeen erittäin pitkä vesiohjaus, markkeerausheinikoiden välissä olevaa vesiuomaa pitkin kohti järven selkää. Alku matka meni ihan kivasti, Pipukkari kuunteli pilliä ja lähti aina haluttuun suuntaan. Mutta sitten reilun puolen välin jälkeen, hieman ennen ruohikon loppua, usko loppui. Oli kuin seinä olisi tullut vastaan. Pipukkari halusi aina vain kääntyä jommalle kummalle puolelle, kaislikkoon, avovedelle lähteminen oli vielä liian suuri kynnys mamman pojalle. Muutaman kerran Taru yritti saada koiraa vielä eteen, mutta kun seinä oli vastassa, oli painostamista turha jatkaa ja Taru kättelikin tuomarin tässä vaiheessa. Harmittaa, harmittaa, harmittaa, sillä olisi ollut ihan kiva päästä kokeilemaan meille niin haasteellista hakua!

Ei siis vaihtunut marssijärjestys Hiltusen perheessä, itse asiassa taitaa olla vaihtuminen vielä tosi kaukana, ainakin sunnuntaisen esityksen perusteella ;))) Fabe näytti, että vanhassa vara parempi!!!

Silja ja Hermi treenaa

Siljasta on tulossa kyllä kovaa vauhtia oikea noutajatyttö! Koiriahan Silja on halunnut taluttaa jo pidemmän aikaa, mutta nyt on treenaus kova sana ;))) Silja on ollut kevään aikana muutamia kertoja mukana peltotreeneissä ja onkin nyt innolla lähdössä aina mukaan. Tänään Taru laitteli pihalla kesäkukkia ja Silja ja koirat touhuilivat myös mukana. Silja oli yhdessä välissä mennyt Hiacelle, jonka peräluukku oli auki, ottanut damin treenikassista, Nikon pillit, hihnan ja Hermikin oli vielä saatu laitettua hihnaan :))) Ei auttanut kuin juosta nopsaan sisälle kameraa hakemaan, sen verran hauska parivaljakko tämä oli, kuten kuvasta näkyy.

Jos Siljalta kysytään, että ketä koiraa hän alkaa treenaamaan vastaus on Hermi, ehkäpä juuri siksi, että Hermi on niin herttainen, että antaa laittaa itselleen hihnan kaulaan ja kulkee Siljan perässä ihan sinne minne Silja haluaa. Mutta jos Siljalta kysytään kuka koirista on hänen suosikkikoira, vastaus on Pupi TinTin ;)))

Ensi viikolla Sipsi saakin sitten ekat rokotukset, kyllä tämä aika vain menee niin nopeasti!

WT:tä ja NOME-treeniä

Takana on Savon Nuuskujen WT-leiri ja -koe Siilinjärvellä. Taru ja TinTin starttasivat kokeessa ja tulos oli VOI 2. Pipukkarin palautukset olivat luokattoman huonoja, damit olivat tosi tiukassa, damilla suorastaan roikuttiin. Pettymys suuri! Helatorstaina sitten kauden toinen WT-startti Laukaassa ja tulos jälleen VOI 2. Nyt sitten damit löysässä eli kahdella rastilla pudotus niin, ettei Taru saanut damia kiinni. Uskomatonta! Kahdessa kokeessa finaalipaikka on karannut aivan uskomattomaan virheeseen, damien palautukseen!!! Pettymys vieläkin suurempi Laukaan jälkeen! Kotimatkalla fiilikset jopa sitä luokkaa, että saa jäädä koko koiraharrastus, pistän hanskan naulaan!!! Kiitokset kuitenkin matkaseurasta Tiina ja Tintti!

Nyt muutama päivä takana ja pettymys alkaa olla jo nielty. Asiaa on puitu monelta kantilta ja yhdeksi syyksi voisi epäillä pientä mustasukkaisuutta, onhan Sipsin taloon tulosta kolmisen viikkoa aikaa. Pipukkarihan on niin Tarun poika kuin vain olla voi, joten liekkö pieni mustasukkaisuus nostanut päätään, mene ja tiedä... Palautukset pitää nyt vain saada kuntoon, sillä VOI-luokassa huonoja palautuksia ei anneta anteeksi, olipa laji WT tai NOME!

Eilen aloiteltiin sitten NOME-treenikausi. Oltiin Tiina ja Riston luona Palonurmessa treenaamassa. Niko ja Hermi tekivät taipparitreeniä ja tulihan tuossa samalla testattua sekin, että Hermiä ei pienet purot pidättele, vaan Hepariini painoi suoraan puron yli laajentamaan hakua, jonne oli jo poikia varten viety riistaa. Kani jälkikin tuli testattua eli kani löytyi jäljen päästä ja kani tuotiin Nikolle käteen asti. Joten nyt vain odotellaan mahdutaanko kolmen viikon päästä oleviin taippareihin.

Faunin ja Pipukkarin eka NOME-startti on Siilinjärvellä jo parin viikon päästä, joten pojille tehtiinkin ihan kunnon treeni. Ihan kivasti pojat hommia tekivätkin ja tästä jatketaan sitten muutamiin alku kesän NOME-kokeisiin.

Sipsi on kasvanut jo melkoisesti, enää ei koirien tilaan päästäkkään porttien ali. Pallotreenit on myös aloitettu, pari kertaa on Sipsi saanut noutaa palloa. Ja kyllä tälläkin pikku Pipsillä (=Siljan antama nimi Sipsille) tuntuu vauhtia löytyvän, kuten kuvasta näkyy :))) Kovin vaikuttaa täräkältä tytöltä tämä Ahvenanmaan pakkaus, pitää kovasti puoliaan Hermin ja Pupi TinTinin kanssa. Pupi TinTin on Siljan uusi nimi TinTinille. Meillä nämä nimet muuttuvat aina muutaman kuukauden välein ;)))

Silja oli muuten ekaa kertaa Toini-mummon ja Tapsa-ukin luona yökylässä Kirmalla reilu viikko sitten. Erittäin hyvin oli mennyt, ei oltu ikävöity yhtään. Mukavaa tekemistä Kirmalla onkin paljon ja tavattu oli naapurissa asuvia serkkujakin, joten eihän siinä ennätä ikävöimään kotiin :)))

Messuja, ratsastusta ja pennun tuhinaa

Aika huisketta on ollut tässä parin viikon ajan... Viime viikonloppuna järjestettiin Kuopiossa Erämessut, jossa yhdistyksellä oli jälleen oma osasto ja kaksi näytöstä per päivä. Niko ja pojat olivat messuilla perjantaina, Taru ja pojat sitten lauantaina ja sunnuntaina. Sipsikin vieraili messuilla pari tuntia lauantai aamuna ja sai aikaan oikein ryntäyksen :))) Ihailijoita riitti! Paikallislehden toimittajakin kuvaajansa kera ihastui pentuun ja sunnuntain lehdessä komeilikin meidän Sipsi. Nimi oli hieman toimittajalta mennyt sekaisin, mutta mitäpä väliä sillä.

Siljakin vieraili messuilla pariinkin otteeseen ja viimein sunnuntaina uskaltautui sitten ratsastamaan. Heppojahan ollaan käyty ihailemassa läheisellä tallilla useinkin, mutta messuilla oli ihastuttava pieni poni, jonka selkään Siljakin uskaltautui. Heppajuttuja onkin nyt sitten riittänyt :)))

Sipsi on kotiutunut meille aivan loistavasti. Hermi Hepariinin kanssa ollaan jo oikein hyviä kamuja, ollaan jotenkin samalla aaltopituudella. Hermikinhän on vielä tosi pentumainen. Vanha Tosca-neiti osataan sen sijaan jättää rauhaa, Toscaa ei edes yritetä kiusata, kun taas poikia käydään aina välillä vähän haastamassa leikkiin, fiksu pentu! Sipsi pääsee vielä juuri ja juuri koirien tilaan porttien ali ja viipottaakin aina tilaisuuden tullen "painimaan" Hermin kanssa. Kaverusten painiminen on tosin sitä, että Hermi makaa lattialla ja pentu hyppii ja murisee päällä.

Tulevana viikonloppuna ollaan sitten yhdistyksen WT-leirillä ja lauantaina on Pipukkarin kauden eka WT-startti. Ihan mukava, että koekausi jälleen alkaa! WT:llä on kiva aina aloittaa kausi ja vesien vielä hieman lämmettyä siirrytään sitten NOMEen. Molempien poikien NOME-kausi alkaa sitten kesäkuun alussa Siilinjärvellä ja Hermi Hepariini taipuilee varmaankin kesäkuun aikana. Siinäpä sitä riittää touhua kesäkuulle!

Jag heter Sipsi och jag kommer från Åland

Eli viime yönä kotiutui meidän lauman uusin jäsen, musta labbistyttö Sipsi (Billowhiz Can Can). Matka oli pitkä ja raskas, mutta upeasti pikku pentu jaksoi taittaa laivamatkan ja vielä päälle pitkän automatkan. Parilla pysähdyksellä oltiin hieman puolen yön jälkeen kotona ja päästiin asettumaan uuteen kotiin. Todella reipas pentu saatiin, sillä itkuja ei ole kovin kuulunut, päin vastoin reippaasti on aloitettu tutkimaan uutta kotia ja ennen kaikkea uusia laumakavereita.

Muiden humujen kiinnostus on ollut aivan odotettua uutta kaveria kohtaan. Vanhimmat eli Tosca ja Fauni tuskin ovat noteeranneet uuden pennun, nuorimmat eli TinTin ja Hermi ovat kiinnostuneita. Sipsi asustaa jonkun aikaa erillään isoista koirista, ihan turvallisuus syistä. Näiden nuorimmaisten vauhti ja paini on sitä luokkaa, ettei pikku pentua voi päästää mukaan. Siljan ilme oli aamulla herättyään aivan haltioitunut, kun hän tajusi, että nyt se Sipsi on tullut kotiin, josta mummo ja ukki olivat puhuneet viikonlopun aikana. Hieman on päivän aikana täytynyt harjoitella pennun "hoitamista", jottei otteet muutu liian koviksi. Pentu ei myöskään ole pelännyt Siljaa, vaan mennyt aina rohkeasti Siljan luo.

Mielenkiintoista aloittaa jälleen uuden pennun kanssa, Tarulla siitä onkin monta vuotta aikaa. TinTinin peruskoulutuksenhan teki Niko, mutta luovutti sitten Pipukkarin Tarulle kisakoiraksi. Muutaman kerran ollaan jopa kuultu kommentteja, että miksi pitikin antaa tuo "vauhtikone" sulle ;))) Kiitokset mukavasta matkaseurasta Sipsin siskon omistajille! Ja tietenkin Carolalle kiitokset ihasta pennusta! Ja tietenkin kiitokset jälleen Siljan ja humujen hoidosta Tarun vanhemmille!

TOKO 13.4.2009 Siilinjärvi

Tuomarina Marko Puranen. Taru ja TinTin ALO 1, 162 p. Pistemäärä ei ollut huikaiseva, mutta pääasia, että se ykkönen tuli!!! Nyt voidaan hyvillä mielin "unohtaa" jälleen tokoilut kesän ajaksi ja keskittyä näihin meidän päälajeihin. Ei voi muuta sanoa, että on se vain uskomaton poika tuo meidän Pipukkari, Taru teki TOKO-treeniä jälleen vain parina päivänä ennen koetta ja muutamia minuutteja/päivä ja silti koira tekee hommia kisassa ihan täysillä! Millainen ura meillä tokossa olisikaan, jos siihen panostettaisiin oikein kunnolla, mene ja tiedä.

TOKO on tosiaan Tarun ja Pipukkarin hauskaa talvipuuhastelua, joten loppu vuodesta jälleen mietitään jaksetaanko jatkaa treenausta AVO-luokkaan. Kyllähän TOKO ihan mukavaa vaihtelua on ja kun koira nauttii tuostakin lajista ihan mielettömästi, on sitä ilo harrastaa. Kiitos vaan Kuopion treeniporukalle kannustuksesta ja erityisesti Löppösen Tuijalle kiitokset talven tehotreeneistä!

Pentukuume...

Pari viikkoa enää Vappuun ja sitten lähdemme noutamaan meidän perheen uusinta tulokasta. Meille tulee uusi labradori, narttupentu Billowhiz -kennelistä Ahvenanmaalta. Nimi oli harkinnassa useamman viikon ajan, mutta viimein löytyi osuva nimi, pentua kutsutaan nimellä Sipsi. Sehän passaa oikein hyvin, kun pentu kerran tulee Ahvenanmaalta, josta siis perunalastut ovat kotoisin ;))) Kiitos Annukalle nimivinkistä, oletkin sitten varmaan tulevan pennun "kummi"!

Sipsi tulee "Tarun koiraksi". TinTin täyttää kuitenkin tänä keväänä jo 4 vuotta, joten jos meinaa kisata koirien kanssa, pitää uusi pentu ottaa jo kasvamaan. Hieman Tarua on mietityttänyt nartun kanssa touhuamaan lähteminen, onhan tässä tehty kohta neljä vuotta töitä uroksen kanssa. Tarua on viehättänyt suuresti TinTinin "suoruus", joka on tyypillisempää juuri uroksille. Mutta ehkäpä tässä jälleen pääsee sisään myös tuohon narttujen sielun elämään, kun alkaa touhuta Sipsin kanssa.

Siljakin tietää jo, että uusi koira on tulossa. Ja sillä on jo tietysti nimikin myös Siljan sanomana eli uusi pentu on Pippi. Sipsissä on siis vielä liian vaikeat tavut Siljalle :)))

Hermionen synttärit

Niin se vain aika nopeasti menee eli tänään vietettiin Belgian tyttömme Hermin 1 v. synttäreitä. Kuten kuvasta näkyy Hermistä onkin kehkeytynyt oikein viehkeä kaunotar ;))) Eihän se haittaa, jos on hieman isot korvat ja vähän suipelo pää, luonne on tärkein :)))

Hermin koulutus etenee ihan mallikkaasti ja taipparit onkin alku kesän tavoite. Kovin on Niko vaitonainen ollut jatkon suhteen eli kiirettä ei Niko aio Herminkään kanssa pitää, katsastellaan mitä kesällä tapahtuu...

Keväthän on yleensä kaikenlaisen "kuumeen" aikaa...meille iski yksi niistä eli pentukuume. Vapun tienoilla Vauhti-Noudon humuporukka kasvaa yhdellä jäsenellä, mutta siitä lisää hieman myöhemmin.

Kevät tulee...

Vaikkakin melkoisen kirpeä pakkasviikko on takana täällä Savossa, tuntuu ilmassa olevan jo kevään tuntua. Käytiinkin Siljan kanssa keräämässä jo pajunkissat maljakkoon pääsiäistä varten, joka onkin jo muutaman viikon päästä.

Taru kävi poikien kanssa viime viikonloppuna Talvi-NOMEssa. TinTin suoriutui VOI-luokan tehtävistä ihan mallikkaasti, erityisesti ohjaus sai kiitosta. Pipukkari onkin nyt aivan mahtavassa kontaktissa Tarun kanssa ja se näkyy tietenkin noissa ohjaustehtävissä. Kun pilli soi, poika pysähtyy välittömästi ja odottaa lisäohjeita. Juuri tämä hyvä ohjattavuus saattaakin olla meidän kompastuskivi ensi kesän NOME-kokeissa. Itsenäistä hakua pitäisi kuitenkin pystyä VOI-luokassa tekemään jo laajalla alueella ja melkoisen pitkään. No, katsotaan saadaanko itseluottamusta löytymään hakuun ja kuitenkin pidettyä ohjaus noin hyvällä mallilla, haastavaa...

Taru ohjasi siis myös Faben Talvi-NOMEssa. Varsin hauskaa oli startata Faunin kanssa ;))) Jätkä oli nimittäin ihan sitä mieltä, ettei "häntä ole naiset aikaisemminkaan näissä hommissa komennelleet, joten ei komentele nytkään! Ja minä kyllä tiedän nämä VOI-luokan hommat paljon paremmin kuin sinä, joten älä sinä komentee minua pysyämään haussa tässä pellolla. Minä tiedän, että ne damit on tulla parin sadan metrin päässä metsässä ja sinne minä myös menen!" Joten Tarulla oli täysi työ pitää Fauni pellolla pienellä hakualueella, joka muistutti siis pikemminkin lähihakua. No, tulipahan testattua miten vaikeaa on ohjata toisen koiraa, taitaa jäädä Tarulla Faben kansssa starttailut tähän kokeiluun.

Uudet vaunut ja komea pokaali

Vesirokko pilkkuinen tyttökin alkaa jo näyttää ihan normaalilta pikku tytöltä. Toipilas on hoitanut nukkejaan kovasti taudin aikana ja Eve-mummi päättikin, että tytön pitää nyt saada nukenvaunut, joissa voi sitten työnnellä nukkejaan. Olipa riemu valtaisa, kun vaunut saapuivat viime viikonloppuna. Ei oikein meinattu malttaa tulla syömäänkään, kun vaunujen työntely oli niin mahtavaa :))). Kiitos Eve-mummille!

Ja kuten etusivulta jo huomasitte TinTin voitti Savon Nuuskujen Vuoden WT-koira 2008 tittelin. Upea saavutus tälle meidän sarjakuvasankarille!!! Juuri WT-hommissa TinTin onkin omimmillaan, joten ensi kesänä jälleen starttaillaan, jotta upea kiertopalkintopokaali tulisi meille toistekin ;))) Toki perinteistä NOMEakin ensi kesän ohjelmaan kuuluu, mutta vielä on ihan arvoitus, miten VOI-luokassa lähtee kulkemaan. Pientä osviittaa antanee ensi viikonlopun Talvi-NOME, jonne Taru ja pojat ovat menossa Sawon Kelta-Mustat joukkueessa. Eli mukaan lähtee myös Faunin pentu Tintti, Tiina ohjaajan kanssa. Mukava lähteä jälleen kisailemaan!

Maaliskuun alun kuulumisia

Heti kuun alussa papattihäntä Fauni vietti 8 v. synttäreitä. Eipä kyllä uskoisi, että herra on jo tuon ikäinen, mutta äkkiä se vain aika menee! Hieman on harmaata ilmestynyt jo papattihännänkin leuan alle, mutta muuten meno on kyllä vielä vauhdikasta. Belgialaisia juoksutetaan oikein urakalla aina pihalle päästyä :))) Ja vielähän Niko meinaa ensi kesänä startata Faben kanssa ainakin noissa yhdistyksen ja piirin arvokokeissa. Pitäähän sitä vielä lähteä pistämään nuoremmille kampoihin!

TinTin sai viime viikolla oikein rentouttavan illan, kun Purasen Marko saapui hieromaan TinTiniä. Oli Marko kuullut "jostain", että tarjolla olisi aika lihaksikas labradori täällä Ranta-Toivalassa ;))) Kiitokset vain Aleksille vinkistä! Olipa mahtavaa seurata miten tuollainen lihaskimppu saatiin rentoutumaan ja miten hieronta sai koiraltakin nesteet kiertämään. Ilmassa oli jopa pientä hajuhaittaa, sen verran totaalinen oli rentoutuminen ;))) Katsotaan mikä on vaikutus tulevan viikon hieronnalla. Taru vitsailikin Nikolle, että virittää koiran ensi kesää varten huippukuntoon eli kuten huippu-urheilijatkin huollattavat lihaksiaan, tehdään samaa myös Pipukkarille. Ensi kesänähän meidän molemmat pojat kisaavat sitten samassa luokassa, joten kisa tulee olevaan kovaa näin perheen sisälläkin. Mutta kuten Pipukkarin kasvattaja Tarulle viestitteli: "Älähän liikaa paukuttele henkseleitä, odota vain muutama vuosi ja Niko tulee Hermin kanssa ja näyttää teille ;)))

Ja ihan kuin ei meillä oltaisi sairastettu tarpeeksi tänä vuonna, Siljalle puhkesi viime viikolla vesirokko. Tautia on kyllä ollut paljon meidän suunnalla ja naapurin Lassi sairasti sen juuri reilu pari viikkoa sitten, joten itse asiassa tautia osattiin jo meillä odottaa. Toisaalta ihan hyvä, että sairastetaan nyt näin pienenä. Sen verran raisu on tauti kuitenkin ollut, että yöunetkin olivat hukassa yhtenä yönä. Varmasti oli iho kipeä ja kutiseva. Mutta onneksi oikeilla lääkkeillä saatiin sitten Silja rauhoittumaan ja yötkin on nyt nukuttu suhteellisen hyvin. Tanja-kummi oli katsomassa perjantaina potilasta ja kummin sylissä olikin kiva kiikkua. Vielä joudutaan ainakin puoleen viikkoon ensi viikolla odottelemaan ennen kuin päästään taas normaaliin päivärytmiin eli päiväkotiin.

Tänään oltiin iltapäivällä Sorsasalossa treenaamassa. Niko teki ensimmäistä kertaa Hermin kanssa kimppatreeniä. Rivissä oli kolme muutakin koiraa ja eteen tuli markkeerauksia. Hermi seurasi rauhallisesti muiden noutoja ja sai itsekin muutaman noudon palkaksi. Todella hyvältä näyttää Nikon ja Hermin yhteistyö. Kiirettä ei ainakaan ole Niko pitänyt, edetty on ihan Hermin tahtia ja tehden onnistuneita harjoituksia. Häntä heiluu edelleen mielettömästi, kun tämä isokorva Hepariini palauttaa damia Nikolle. Hyvä Hermi!

Helmikuun lopun kuulumisia

Paljon on jälleen ehtinyt reilussa viikossa tapahtua. Hermi Hepariinille saatiin PRA-status Clear by Parentage, joten yksi askel lähempänä Vauhti-Noudon pentuetta jo ollaan :))). Ensi syksynä sitten kuvataan lonkat ja kyynärät ja sitten tiedetään jälleen enemmän.

Taru ja TinTin viettivät lauantai päivän jälleen TOKO-kilpailevien treeneissä. Erittäin antoisa päivä ja edistystäkin oli tapahtunut kuukaudessa, vaikkei TOKOa varsinaisesti ollut hirveästi ennätetty treenatakkaan. Keväällä yritetään sitten uudestaan TOKO-kokeeseen ja napataan se niin lähelle viimeksi jäänyt ykkönen! Kiitokset Tuijalle jälleen upeasta treenipäivästä!

Porukan vanhus Tosca viettää 11 v. synttäreitään tämän viikon torstaina. Hieman otettiin etuottoa ja vietettiin synttäreitä ja flattitapaamista viime viikonloppuna. Kiitos kaikille mukana olleille; Susanna ja Maisa, Lotta, Laura, Aleksi ja pojat, Anne ja Sisu, Tarja ja pojat, Tiina, Risto ja tytöt = juhlien väärärotuiset siimahännät ;))) Kiva iltapäivä yhdessä makkaraa paistaen, kakkua syöden ja hieman treenatenkin! Tosca kiittää kaikista herkuista, joita sai! Hieman on pitänyt säännöstellä, ettei kaikkia herkkuja syöty kerralla.

Tänään laskiaistiistaina Niko ja Fauni kävivät vielä Riston luona Palonurmessa jänisjahdissa. Metsästyskausi alkaakin nyt sitten olla ohi ja odotellaan vain lumien sulamista ja ensi kesän kokeita. Illalla oltiin sitten koko perheellä viettämässä Siljan päiväkotiryhmän laskiasriehaa läheisellä laavulla. Silja oli innoissaan, kun pääsi hoitaja Päivin alaskanmalamuuttien kyytiin. Mukavan illan olivat Siljan päiväkodin hoitajat järjestäneet!

14.2.2009 A-koe, Kytäjä

Taru matkasi TinTinin kanssa perjantaina kohti Hämeenlinnaa. Tarkoitus oli startata lauantaina Kytäjällä A-kokeessa. Jottei matkaan tarvitseisi lähteä yöllä lauantaina, oli yöpaikka saatu Kippersin ja Janin luota Hämeenlinnasta. Kiitos vieraanvaraisuudesta kennel Drömvargen'sin väelle! Olipa kivaa jälleen nähdä ja rupatella!

Ystävänpäivänä Taru ja Pipukkari starttasivat sitten liikenteeseen kahdeksan jälkeen kohti Kytäjää. Hieman oli jännitystä ilmassa, olihan tuleva koe kummankin ensimmäinen lämpimän riistan koe. Taru on ollut seuraamassa ko. kokeita, mutta onhan se ihan eri asia startata kokeessa oman koiran kanssa. Koepaikalle saavutuamme jännitys kuitenkin hälveni, olihan paikalla vain tuttuja naamoja. Kokeneita A-koe kävijöitä, mutta hyvillä mielin Taru oli valmiina starttiin. Periaatteena oli, että parhaamme lähdetään tekemään, katsotaan päivän päätteeksi mihin se riittää. Kokemusta oli tarkoitus hankkia sekä itselle että koiralle.

Ja aivan mahtava kokemus päivästä muodostuikin! Tarun ja Pipukkarin eka A-koe tuottivat tuloksen A2! Näissä kokeissa neljä parasta koiraa sijoitetaan, Pipukkari oli viimeinen kakkostuloksen saanut koira, joten sijoitus näin ollen viides. Ei voi kuin sanoa, että innostus hommaan syttyi, sen verran upea kokemus tuo päivä oli! Kovaa työtä täytyy vielä tehdä, jotta jatkossa olisi mahdollisuus vielä parempaan tulokseen. Mutta hyviä vinkkejä jäi taas taskuun, kun seurasin muiden suorituksia. Ja kuten Pipukkarin kasvattaja tämän päiväisessä viestissään sanoi: "Kaikki, myös kokeneet ohjaajat tekevät virheitä. Ratkaisut pitää pystyä tekemään usein sekunnin murto-osassa. Ja aina mukaan tarvitaan myös yksi tekijä, ONNI!"

Hyvää Ystävänpäivää!

Tulevana viikonloppuna vietetään Ystävänpäivää. Haluammekin jo tässä vaiheessa toivottaa kaikille Ystäville oikein hyvää Ystävänpäivää! Tuleva viikonloppu on sen verran kiireinen, että tuskin koneelle ehditään, joten toivotukset lähtevät jo nyt.

Kuvassa meidän perheen kaverukset :))). Kuten kuvasta huomaatte, Siljalle jatkuu edelleen innostus pukea vaatteita itse päälle. Tällä kertaa toppahousut meni ihan oikein jalkaan, toisessa jalassa on kumppari, tietenkin väärän jalan kenkä ;))). Nikon pillin Silja otti itse eteisen naulakosta ja hihnan, johon Pipukkari sitten piti saada. Kyllä taitaa oikea koiratyttö tulla tästä meidän Siljasta!

Tammikuun lopun kuulumisia

Talvi alkaa nyt toden teolla tehdä tuloaan tänne Savoonkin. Pelloilla ollaan treenailtu ihan hyvin tähän asti, mutta nyt alkaa lunta olla jo sen verran, että ainakin markkeerausharjoituksia pitää tehdä muualla. Treenikausi onkin lähtenyt oikein vauhdilla käyntiin. Taru ja TinTin treenailevat näin talvella aktiivisesti myös TOKOa. Viime viikonloppuna parivaljakko olikin oikein tehotreeneissä, kuusi tuntia treeniä Löppösen Tuijan opastuksella! Olikin oikein mukavaa päästä sisätiloihin tekemään treeniä ja saamaan oppia. Kiitokset vielä kerran Tuijalle aivan mahtavasta treenistä! Jospa se Pipukkarin seisomisliikekkin saataisin talven aikana kuntoon, eikä se olisi noin väkinäisen näköistä, kuten kuvasta huomaatte ;)))

Hermillä alkoi viikko sitten ekat juoksut. Eipä ole tämä ensimmäinen "hormoonimyrsky" ainakaan vielä kovin vaikuttanut pikku-likkaan. Tosi hyvin onnistuivat vielä viikko sitten treenit, joita Niko Hermin kanssa teki. Pikku hiljaa Niko on alkanut lisätä Hermin kanssa treenausta. Vielä pari kuukautta sittenhän treeni oli oikeastaan pelkkää palloleikkiä. Nyt vasta noutoihin on yhdistetty paikallaolot ja seuraamiset ja ihan hyvältä näyttää, häntä heiluu iloisesti kun sen kanssa tehdään treeniä. Katsastellaan sitten ensi kesänä mihin tämä uskomaton hännänheiluttaja Nikon kanssa tähtää...

Porukan vanhus Tosca jaksaa myös vielä ihan hyvin. Kuulo on Tokulta kyllä mennyt jo lähes kokonaan. Sen huomaa parhaiten pihalla, jos näkyvillä ei ole muut humut kun niitä kutsutaan sisään, Tosca jää tyylikkäästi makaamaan pihalle. Jos taas muut humut ovat Tokun lähettyvillä ja lähtevät kutsun saatuaan juoksemaan takaovelle, Toku säntää muun porukan perään :)))

Silja viihtyy hyvin tarhassa ja puhe kehittyy koko ajan huimaa vauhtia. Ensimmäinen kaksiosainen lausekkin kuultiin pari viikkoa sitten ja liittyy tietenkin koiriin. "Pupi hyppää" oli Siljan eka lause. Johtunee siitä, kun Pipukkari hyppää mielellään sisällä koirien tilasta pois eli portin yli. Hyppy on oikein näyttävä loikka ja sekös naurattaa aina kovasti Siljaa. Faunikin on saanut jo oman nimensä käyttöön Siljan sanavarastossa. Fauni on Ape, yritys on sanoa Fabe, mutta käyhän se hieman lyhennettynäkin ;))) Hermioone on ainut, jonka nimeä ei vielä osata sanoa, mutta eiköhän Hepariinillekin löydy nimi ihan lähi aikoina.

Kovin on tyttömäisiä piirteitä Siljassa alkanut näkyä viime aikoina, sillä vaatteet, korut ja tukkajutut (pinnit ym.) ovat alkaneet kovin kinnostamaan. Vaatteita yritetään itse pukea päälle, vaihtelevalla menestyksellä...monet naurut on saatu, kun vaatteet ovat olleen milloin miten sattuu päällä. No, harjoitus tekee mestarin, joten yrittää pitää antaa!

Joulun tunnelmia

Meillä ei vielä tänä vuonna käynyt joulupukki. Pukki ja tontut olivat jättäneet lahjat aattona kuusen alle sillä aikaa, kun Silja oli päiväunilla... Hyvin Silja malttoi ja antoi lahjojen olla siihen asti, kun joulusaunan ja ruokailun jälkeen aloitimme lahjojen avaamisen. Kilttinä oli Silja ollut, sen verran paljon lahjoja oli tullut. Hauskoja leluja ja kivoja vaatteita tuli runsaasti, kiitos vain tontuille :)))!

Myös humuille oli omat paketit kuusen alla ja "nuoriso-osaltolta" ei vienyt kauan avata paketteja ja syödä niiden sisältö. Tosca vanhuksella ei ollut kiirettä paketin kanssa, mutta hyvin maistui sillekin paketin sisältö. Sen verran vanhinta ja nuorinta lahjojen avaaminen ja tutkailu uuvuttivat, että Siljan piti välillä huilata Toscan kanssa ;))).

Siljan puhe kehittyy koko ajan huimaa vauhtia, joka päivä tulee uusia sanoja. Koirien nimet ovat vielä hieman vaikeita, mutta Toscaa osataan jo kutsua nimellä "Okka" ja Pipukkaria kutsutaan nimellä "Pupi". Pupi tulee varmaan siitä, koska Taru ja Niko kutsuvat Pipukkaria välillä lyhyemmällä lempinimellä Pipu. Siljalla ovat vain tavut kääntyneet nurinpäin, kuulostaa tuo nimi kyllä aika hassulta. Mutta hyvin tuntuu Pipukkari jo uudenkin lempinimen oppineen ;))) Siljalle Tosca ja Pipukkari ovat tärkeimmät koirat, ehkäpä juuri siksi niiden nimetkin on opittu ensimmäiseksi. Tosca on Siljan paras halikaveri ja Pipukkari paras syöntikaveri :)))

Kiitokset Pipukkarin kuvasta jälleen Kippersille! Olipa mukava tutustua kennel Drömvargen'sin uusimpaan tulokkaaseen, Blixeniin. Ihastuttava pikku flatti!

Joulutervehdys

Haluamme toivottaa kaikille ystävillemme oikein Iloista Joulunaikaa ja Onnea Uudelle Vuodelle 2009! We wish you all Merry Christmas and Happy New Year 2009! Silja, Taru, Niko & humut Hermi, Tosca, TinTin ja Fauni

Ensi vuonna jatketaan jälleen koiratouhuja uudella innolla ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan... Niko aloittelee Hermin kanssa kisatouhuja ja jatkaa vielä papattihäntä Faunin kanssa varmaankin muutaman kisan ensi kesänä. Taru ja TinTin starttaavat ensi kertaa NOME-B:ssä VOI-luokassa, WT:ssähän voittajaluokkakin tuli jo ihan hyvällä menestyksellä testailtua. Mielenkiintoinen vuosi jälleen varmasti tulossa!

Loma Karibialla

Näin se vain on kaksiviikkoinen loma Karibialla takana ja paluu arkeen ja Suomen talveen on tosi asia. Hieman tuntui kieltämättä kylmältä astua Helsinki-Vantalla ulos, olihan reilussa parissa viikossa ehtinyt hyvin tottua reilun + 30 asteen lämpötiloihin ;)))

Vietettiin tosiaan koko perheen voimin upea loma Dominikaanisessa Tasavallassa, Puerto Platassa. Taru ja Niko olivat samaisessa paikassa kolmisen vuotta sitten ja päätimme lähteä uudelleen samaan paikkaan, koska Silja on vielä sen verran pieni, että piti ajatella hänen pärjäämistään. Tunsimme siis paikan entuudestaan ja tiesimme, että siellä pärjää pienenkin lapsen kanssa hyvin. Silja viihtyikin tosi hyvin ja olisi halunnut jatkuvasti olla joko altaalla tai meressä.

Ruoka oli edelleenkin paikassa tosi hyvää ja sitähän tuli syötyä... Taisipa olla päivässä pari tuntia, ettei mikään ravintola ollut auki, joten ei ainakaan päässyt nälkä yllättämään. Upeita hedelmiä ja niistä vastatehtyjä mehuja tulikin nautittua oikein urakalla.

Eipä ilman pieniä vastoinkäymisiäkään matkasta selvitty, sillä suomalaisten keskuudessa riehui tosi kova flunssa-epidemia, joka ensin tarttui Nikoon ja sen jälkeen vuorossa oli Silja. Silja kuumeili neljän päivän ajan ja sen jälkeen kunto oli siinämäärin heikko, että päätimme viedä Siljan hotellin vieressä olevalle lääkäriasemalle. Sieltä lääkäri lähetti meidät sairaalaan ja siellä Siljan tutki lastenlääkäri. Röntgenkuvien, verikokeiden ja tarkan tutkimuksen jälkeen saatiin lääkkeet ja päästiin onneksi takaisin hotelliin. Hieman jo pelkäsimme, että ottavat Siljan tiputukseen, sen verran kuivakka tyttö alkoi olla. Pääsimme siis onneksi hotellille parantelemaan. Näin tuli siis tutuksi Dominikaaninen sairaalakin. Ihan todella hyvää hoitoa siellä kyllä saimme, ei mitään valittamista ja paikka oli tosi siisti ja hoitajat ja lääkärit erittäin asiantuntevia. Lääkäri halusi meidät sitten vielä parin päivän päästä kontrolliin, joten saman viikon perjantaina ajelimme jälleen taksilla keskustassa olevaan sairaalaan ja kävimme tarkastuksella. Silloin Siljan kuntokin oli jo hyvä, eikä jatkohoitoa siis tarvittu, onneksi!

Upeita paikkoja tuli jälleen nähtyä, sillä Taru ja Niko suuntasivat yhtenä päivänä paratiisisaaren retkelle. Silja jäi mummon ja ukin hoitoon päiväksi ja näin ollen saimme nauttia kahdestaa upeasta päivästä. Paikka oli todella upea, keskellä merta pieni valkohiekkainen saari, jossa ei mitään kasvustoa. Ympärillä kirkas meri, jossa oli mahtavaa sukellella ja nähdä värikkäita kalaparvia. Paikka oli kyllä nimensä veroinen! Matkalla nähtiin myös mangrove-metsikköä, seilattiin upealla jahdilla, josta päästiin hyppimään mereen ja nautittiin shamppanjaa ja ostereita... :))) Upea päivä!

Ihana loma jälleen takana, oli kiva reissu, mutta kiva se on aina tulla myös kotiin, humuja olikin jo hieman ikävä ;))). Poikien hyvästä hoidosta pitää kiittää Nikon vanhempia Eveä ja Heikkiä, Hermin hoidosta Tiinaa ja Ristoa ja Toscan hoidosta Annea! Ilman teitä reissu ei olisi ollut mahdollinen, suuret kiitokset teille!!!